Naiset ovat joskus kuin pieniä lapsia??

Eli kun kurkku on hieman karhea ja "kuumetta" on 37,1 ... Näin kaikilla tuntemillani miehilä. silloin ei voi hoitaa lapsia tai huolehtia muistakaan arjen vastuista. Nainen sen sijaan hoitaa kodin oksennustautusena ja käsi kipsissä.

Ei sitten mitään kritiikkiä kestetä. Miehiä tällä palstalla moititaan mennen tullen, mutta jos joku kuvailee naisia vähän miesten näkökulmasta, niin sitä ollaan niin puolustuskannalla. Ap:n avaus oli kuitenkin ihan hyväntahtoinen. Voisin vain kuvitella, että ne on oikein "ÄMMIÄ" jotka taas lähti kälättämään kiukussaan.

Mutta onhan miehissä ja naisissakin eroja. Minun kaverini on esimerkiksi sellainen hieman hemmoteltu nainen ja kyllä hän välillä aika lapselliselta vaikuttaa. Kiva hän kyllä on ja selvästi mies häntä rakastaa, mutta joskus mietin, että mitäs sitten kun tulee lapsia? Toki ihmiset kasvaa henkisesti myös aikuisuuden myötä. Anatomiasta taas johtuu tuo pissan karkailu. Naisten pidätyslihaksisto ei ole yhtä hyvä kuin miesten. Harvapa mies pissaa housuun, kun oikein nauraa, mutta monelle naiselle näin tiedän käyneen.

- Kukaan tuntemani nainen ei pelkää pimeää.

- Itkuja pienistä asioista ei ainakaan minun tietooni ole tullut.

- Ötökkäkammo? Mieheni pelkää hämähäkkejä, exäni pelkäsi ampiaisia. Kaverini mies pelkää myös hämähäkkejä. En tunne naista joka pelkäisi ötököitä. itse kyllä vihaan suuresti muurahaisia.

- Kauhuleffoista tykkää osa ja osa ei. Ihan yhtälailla miestuttavissakin.

- Pissivahinkoja. Kyllä. Kaverillani synnytyksen jälkeen. Ja yli 50-vuotiaalla äidilläni.

- Omistan ABC-kortin ja pääsin inssin ekalla läpi. Mieheni omistaa B-kortin ja ajoi inssiä kolmesti. Ystäväpiirissä on ihan autotietoisia kuin tietämättömiä ihmisiä sukupuolesta riippumatta.



Luulen että tuntemasi naiset ovat joko hemmetin nuoria tai todella vanhoja. Tai sitten olet saanut ympärillesi kerättyä kasan itsesi kaltaisia ääliöitä. :)

En pelkää pimeää, rakastan kauhuleffoja, ötököistä en välitä. Vaihdoin viimeksi renkaat perheen autosta. Olen ostanut itselleni porakoneen, mies ei ole ikinä sitä käyttänyt.



Oma mies on sanonu mua järjellä ajattelevaksi naiseksi. Miehen kaverit taas ei pidä musta, koska mulla on erilaisia mielipiteitä.



Silti tunnen oloni hyvinkin naiselliseksi. Pitkät hiukset ja lakatut kynnet, kengissä muutama sentti korkoa ja kesällä aina mekko. Ja tietysti runsas povi.

paljon naisia, jotka käyttäytyvät kuin pikkutytöt joskus. Ovat kyllä useimmiten alle kolmekymppisiä. Itse en kuulu tähän sarjaan. Tai no, kyllä itku tirahti muutaman kerran lapsen syntymän jälkeen väsymyksestä. Nukuttiin ekat reilu kaks kuukautta vaan tunnin pätkissä.



Silti tää on musta aika turha keskustelu. Vastaavan voisi yhtä hyvin aloittaa miehistä. Aika lapsia on monet miehetkin, ehkä eri tavalla. Tiedän huolestuttavan paljon miehiä, jotka eivät osaa tehdä ruokaa, pyykätä tai mopata lattioita. Ikkunanpesusta puhumattakaan. Eivät siis osaa huolehtia itsestään. Ja nainen tekee kiltisti puolesta, kun toinen ei osaa. Huoh.



Lapsellisuutta esiintyy kummassakin sukupuolessa. Eri tavalla vaan.

Mitä enemmän ikää on tullut itselleni, sitä selkeämmin olen huomannut että stereotyyppiset vanhat jutut miehistä ja naisista pitävät laajalti paikkansa. Esim. kaikki minunkin seurustelukumppanini sekä muutkin paremmin tuntemani naiset ovat pelänneet pimeää ja ötököitä (ei välttämättä kaikkia, vaan esim. spesifisti kärpäsiä, hämähäkkejä paarmoja tai vaikka mäkäräisiä). Samoin aniharva tuntemani mies itkee koskaan eikä kukaan heistä pissaa housuun nauraessaan.



Miesten ja naisten erilaisuus on todella hieno asia ja sukupuolten välinen vetovoima perustuu laajalti juuri siihen. Älkää siis naiset yhtään huolehtiko, jos pelkäätte pimeää ettekä saa tiukkaan kierrettyjä purkkejä auki, me miehet olemme onnesta soikeana kun saamme auttaa teitä!

ap:n jutuista ei mikään sopinu minuun.. en oo ikinä pelänny pimeää, yhteen aikaan mulla oli tapana käydä iltayöstä hautausmaalla kuljeksimassa ja miettimässä elämää. Itkuherkkä oon vaan raskaana ollessani ja imetysaikana, enkä silloinkaan mitään jäätelön loppumista itke..



Mutta oon monesti ihmetelly näitä "provo" "trolli" tms huuteluita. Mitä väliä sillä on, onko avaus miehen vai naisen tekemä, onko juttu totta vai ei, jos se synnyttää keskustelua ja pistää miettimään, naurattaa, ärsyttää... herättää mitä tahansa tunteita? Harvoin mietin, onko joku totta vai ei, enemmän kiinnostaa se, mitä ajatuksia se minussa herättää...



Omassa miehessä oon huomannu sen, että se harvoin löytää mitään ite, jos tavarat ei oo sen jäljillä. Ja monesti väittää, että joku ei oo siellä, missä oon sanonu sen olevan ja ku meen ite kattomaan ni se on just siellä...

Mitä enemmän ikää on tullut itselleni, sitä selkeämmin olen huomannut että stereotyyppiset vanhat jutut miehistä ja naisista pitävät laajalti paikkansa. Esim. kaikki minunkin seurustelukumppanini sekä muutkin paremmin tuntemani naiset ovat pelänneet pimeää ja ötököitä (ei välttämättä kaikkia, vaan esim. spesifisti kärpäsiä, hämähäkkejä paarmoja tai vaikka mäkäräisiä). Samoin aniharva tuntemani mies itkee koskaan eikä kukaan heistä pissaa housuun nauraessaan.

Miesten ja naisten erilaisuus on todella hieno asia ja sukupuolten välinen vetovoima perustuu laajalti juuri siihen. Älkää siis naiset yhtään huolehtiko, jos pelkäätte pimeää ettekä saa tiukkaan kierrettyjä purkkejä auki, me miehet olemme onnesta soikeana kun saamme auttaa teitä!

taas on tosi vähän pimeä- ja ötökkäpelkoisia naisia.

Pitäiskö mun nyt tuntea itseni vähemmän naiseksi, kun uskallan mennä mökillä hyysikkään ja hyönteiset on musta lähinnä kiinnostavia?

En itke oikeastaan koskaan. Jos itken, silloin on todellakin jotakin hätänä. Viimeksi itkin kaksi vuotta sitten synnytyksessä.



En pelkää pimeää mutta en siitä kyllä tykkääkään. Omaan liian vilkkaan mielikuvituksen =D



Ötököistä en pelkää kuin amppareita, koska olen todella allerginen niiden pistoille.



Kauhufilmejäkään en pelkää mutta en kyllä tykkääkään. Komediat ovat enemmän omaan mieleeni.



Avuton en ole. Kuusi vuotta totaaliyh:nä, joten on vähän pakkokin omata oma-aloitteellisuutta.



Tuo pissaaminen taas johtuu huonoista lihaksista synnytyksen jälkeen. Joskin itselläni lorahteli vain pari ekaa kuukautta. Ihan täysin fysiologinen syy siis.

Älkää naiset nyt suttuko, mutta välillä ihmetyttää, että miksi joidenkin (yllättävän useiden) naisten kehitys tavallaan jää osittain lapsen tasolle. Olen ollut kolmen naisen kanssa pidemmässä suhteessa lisäksi minulla on kaksi siskoa. Lisäksi kavereiden naiset yms.. Esimerkkejä: -naisilta pääsee itku kohtalaisen pienistä asioista, esim. kaikki tyttöystäväni ovat tuhertaneet itkua, kun ovat olleet väsyneitä?? Kaikki tuntemani naiset pelkäävät pimeää, esim. mökillä tarvitsevat saattajan ulkohuussille?? Toki aina olen mennyt, mutta tämä vähän huvittaa kieltämättä. Lisäksi pelkäävät usein ötököitä, kauhufilmejä yms. Lisäksi naisilla on usein (ei aina) avuttomuutta selvittää itse asioita. Esim. siskoltani loppui autosta kesken matkan bensa. Hän istui autossa ja hädissään soitti miehensä apuun ;D. Vastaavia tilanteita on lukuisia. Myös pissivahinkoja saattaa sattua vielä aikuisille naisille, mikä toisaalta on myös käsittämätöntä. Tätä pohdimme kerran saunaillassa miesten kesken. Toki ihan hyväntahtoisesti, mutta ajatelkaa naiset tätä myös miesten vinkkelistä. Toisaalta tulimme myös siihen tulokseen, että ihan hienoa tämä miesten ja naisten suuri ero :D

Toisaalta, itse olen kaupunkilaistunut maatalon tyttö. Periaatteenani on kaikissa asioissa, että joko a) tehdään itse tai c) jos ei huvita, ennätä tai osaa, maksetaan siitä ammattilaiselle.



Tarkoittaa siis että omasta takaa on löydyttävä perusasennustaitoja, kykyä pyörittää sitä arkea ja huolehtia laskut, toiminimiasiat, kaikki perusarkeen kuuluva napin ompelemisesta sulakkeen vaihtoon ja suihkukaivon putsaukseen.



En pelkää pimeää, ulkohuussi ei herätä minkäänlaisia pelkotiloja (tosin joskus ovat inhottavan hajuisia!), housuun ei ole ikinä tullut kustua, ötököistä en tykkää mutta jos vastaan tulee ja häiritsee, listin pois päiviltä.



Toisaalta. Minulla on kortti, mutta olen surkea kuski. En siis aja eikä keskustassa asuvan tarvitsekaan.



Olen kerran itkenyt "tahallani" miesseurassa. Noloa, joo, mutta kerta suotakoon anteeksi.



Asun yksin ja yksin vastaan itsestäni ja valinnoistani. Eiköhän se riitä.



Kokemusta on mm. miehestä, joka pelkää korkeita paikkoja (sööttiä), joka on maton hapsuja suoristava siivousfriikki, joka on äärimmäisen tunteellinen ja itkee helposti.



So what?

tuo kuvailtu nainenhan on myös sellainen perinteinen, "naisellinen" nainen, joka jättää taas miehelle sen roolin olla sankari ja selvittää tilanteet. Eli vaikka miehet haukkuvat naisia avuttomista, he samaan aikaan nauttivat siitä supersankariroolistaan ja myöskin tuntevat avuttomuutta, jos kohtaavat naisen, joka ei tarvitse apua.



Minusta naisilla on yksilöllisesti ötökkäkammoa tai pimeänpelkoa. En taas itse tunnista noita kaveripiiristäni yleisiksi piirteiksi. Itkuisuus voi mielestäni johtua hormonaalisesta toiminnasta, tietyssä kohdassa kuusta voi yksilöllisesti joillain naisilla itku tirahtaa helpommin ja ymmärrän, että miehen on täysin mahdotonta samastua siihen, miksi itkettää. Ehkä mies jälleen tuntee olonsa vähän hämmentyneeksi, kun nainen itkee mutta jos kyse on todella tuollaisesta itkusta, joka tulee itkuherkkään aikaan, omasta mielestäni ne vaan tulevat ja menevät eikä niille mitään mahda, ei kannata antaa liikaa painoarvoa, joskaan ei vähätelläkään.:)



Tuo auton tai muuten laitteiden kanssa avuttomuus on mielestäni opittua. Jos nainen on kaunis, hänelle aina tarjotaan apua tai sitten esimerkiksi perheessä eivät naiset ole koskaan puuhastelleet kojeiden ja laitteiden kanssa. Tyyliin vain perheen isä osaa käyttää kunnolla tallentavaa digiboksia. Itse taas olen yh-äidin tytär, äitini on aina hallinnut auton käytön (itselläni ei ajokorttia) ja yhdessä olemme aina selvitelleet laitteiden käyttöohjeita eivätkä ne koskaan ole olleet miesten hommia.

Älkää naiset nyt suttuko, mutta välillä ihmetyttää, että miksi joidenkin (yllättävän useiden) naisten kehitys tavallaan jää osittain lapsen tasolle. Olen ollut kolmen naisen kanssa pidemmässä suhteessa lisäksi minulla on kaksi siskoa. Lisäksi kavereiden naiset yms.. Esimerkkejä: -naisilta pääsee itku kohtalaisen pienistä asioista, esim. kaikki tyttöystäväni ovat tuhertaneet itkua, kun ovat olleet väsyneitä?? Kaikki tuntemani naiset pelkäävät pimeää, esim. mökillä tarvitsevat saattajan ulkohuussille?? Toki aina olen mennyt, mutta tämä vähän huvittaa kieltämättä. Lisäksi pelkäävät usein ötököitä, kauhufilmejä yms. Lisäksi naisilla on usein (ei aina) avuttomuutta selvittää itse asioita. Esim. siskoltani loppui autosta kesken matkan bensa. Hän istui autossa ja hädissään soitti miehensä apuun ;D. Vastaavia tilanteita on lukuisia. Myös pissivahinkoja saattaa sattua vielä aikuisille naisille, mikä toisaalta on myös käsittämätöntä. Tätä pohdimme kerran saunaillassa miesten kesken. Toki ihan hyväntahtoisesti, mutta ajatelkaa naiset tätä myös miesten vinkkelistä. Toisaalta tulimme myös siihen tulokseen, että ihan hienoa tämä miesten ja naisten suuri ero :D

kun tuhmat teinit melusivat. Munaa ei riittänyt edes poliisisedälle soittamiseen.

Täytyy myöntää, että minuun osui usein kohta. En ole koskaan ajatellut, että mitä mieheni siitä ajattelisi. Viimeksi tänään pääsi itku, kun mies oli syönyt vimpan jäätelön ;)

Ootko aina tommonen, vai onko sulla pms, ootko raskaana tai jotain?

No pääsi vain itku, kun harmitti niin. Ja teki jätskiä mieli, kun oli niin kuuma. Ei kai sitä nyt heti raskaana tms tarvi olla.

No on tuo nyt aivan hiton outoa käytöstä. Itkeä nyt jäätelön takia. Mä olen nähnyt 4-vuotiaan itkevän kun jäätelö tippuu maahan ja nauraisin kyllä aivan varmasti jos näkisin aikuisen (miehen tai naisen) tekevän samoin.

Mä pelkään pimeää ja pistäviä ötököitä, mutta en kuse housuuni. Avottomuudella voi saada miehen auttamaan itseään, ei tarvitse liata omia käsiään, mutta kovin usein en tätä keinoa käytä.

Pikkuasioista itkeviä ihmisiä en voi sietää, en voi ymmärtää miksi jotain olematonta asiaa pitää itkeä ja mitä sillä saavuttaa. Mulla on yksi kaveri joka alkaa aina itkeä pillittää kun tulee joku riita, se on todella rasittavaa eikä tuollaisen ihmisen kanssa voi monesti edes normaaleista asioista olla eri mieltä. Tai olen kyllä eri mieltä mutta en välitä kaverin itkuista. Voin vain kuvitella kuinka rasittava ominaisuus tuollainen olisi puolisolla.

Eli kun kurkku on hieman karhea ja "kuumetta" on 37,1 ... Näin kaikilla tuntemillani miehilä. silloin ei voi hoitaa lapsia tai huolehtia muistakaan arjen vastuista. Nainen sen sijaan hoitaa kodin oksennustautusena ja käsi kipsissä.

Ei sitten mitään kritiikkiä kestetä. Miehiä tällä palstalla moititaan mennen tullen, mutta jos joku kuvailee naisia vähän miesten näkökulmasta, niin sitä ollaan niin puolustuskannalla. Ap:n avaus oli kuitenkin ihan hyväntahtoinen. Voisin vain kuvitella, että ne on oikein "ÄMMIÄ" jotka taas lähti kälättämään kiukussaan.

Miksi se, että löytää miehistä vastaavia ominaisuuksia, on heti puolustuskannalle menoa ja sitä, ettei kestä kritiikkiä? Minusta aloittajan kommentti "naisten kehitys tavallaan jää osittain lapsen tasolle", on vähän turhan yleistävä. Minä ainakin luen tuon niin, että miesten kehitys tavallaan ei osittain jää. Ehkä aloittaja ei tarkoittanut asiaa niin, tiedä häntä. Löydän itsestäni lapsekkaita ominaisuuksia (esimerkiksi itkuherkkyys), mutta niitä löytyy myös kumppanistani. Minun on vaikea nähdä, miksi minä olisin jäänyt osittain tavallaan lapsen tasolle, mutta peleistä innostuva ja sairaana lohdutusta ja hoivaa kaipaava mieheni olisi minuun verrattuna jokin aikuisuuden perikuva.

En tiedä miksi keskustelun pitäisi olla pelkkää myhäilyä ja hymistelyä. Jos joku tekee aloituksen "Kissat ovat kivoja, koska..." onko kunnollista keskustelua vastata vain, että aloittajan todetaan olevan ihan oikeassa ja kirjoittavan ihanan hyväntahtoisesti. Jos kirjoittaa, että koiratkin ovat joskus kivoja, on heti puolustuskannalla oleva itkupilli. Keskustelua on kai nimenomaan se, että esitetään myös poikkeavia mielipiteitä.

tuo kuvailtu nainenhan on myös sellainen perinteinen, "naisellinen" nainen, joka jättää taas miehelle sen roolin olla sankari ja selvittää tilanteet. Eli vaikka miehet haukkuvat naisia avuttomista, he samaan aikaan nauttivat siitä supersankariroolistaan ja myöskin tuntevat avuttomuutta, jos kohtaavat naisen, joka ei tarvitse apua.

Näinhän se hevosenleikki toimii. Samoin naisten avuttomuutta vähän "kuuluukin" taivastella, kuten myös esim. miesten olemattomia ruoanlaittotaitoja.

Mikään näistä ei kyllä enää pidä oikeasti paikkaansa, monet yksinasuvat naiset ovat kaikkea muuta kuin avuttomia ja parasta ruokaa laittavat tuttavapiirissäni miehet. Silti tuollainen perinteisillä sukupuolirooleilla leikkiminen on oikeasti aika hauskaa välillä.

Saapahan ainakin siippa tuntea itsensä tärkeäksi. :)

Enkä suinkaan soimaa ajatuksiasi. Mutta nyt kysyisin kaikilta vastaajilta ja ap:ltä: Mitä pahaa, tuomittavaa tai noloa siinä on?



Itse en pidä sitä pahana, että joskus tahtoo olla lapsellinen, huoleton ja antaa muiden huolehtia itsestä.

Eli kun kurkku on hieman karhea ja "kuumetta" on 37,1 ... Näin kaikilla tuntemillani miehilä. silloin ei voi hoitaa lapsia tai huolehtia muistakaan arjen vastuista. Nainen sen sijaan hoitaa kodin oksennustautusena ja käsi kipsissä.

Mies taantuu taaperoikäiseksi kun nenästä vähän valuu räkää. Ei voi Millään enää tehdä Mitään koska hänhän on Sairas. Silloin pitää lohduttaa, paijata, pusia, niistää nenua ja keittää litrakaupalla "sitä äidin tekemää mustaherukkamehua"... Voi jeesus sentään. Miehen sairastaminen on AINA paljon rankempaa kuin se, että olisi lapsi+itse kipeänä...

pätee vain tuo itkeminen. Mutta sitäkään en tee kovin usein verrattuna moniin muihin. En itke juuri koskaan elokuvia/tv-ohjelmia/valokuvia katsellessani eikä surulliset tarinatkaan saa juuri koskaan saa silmiä kostumaan. Sen sijaan itken oman elämän surullisia ja hankalia asioita ja väsyneenä itkettää helpommin.



Muuten on viiden vuoden yksinhuoltajuus opettanu tavoille. Pakko hoitaa asiat itse tai ainakin tietää mistä apua saa. Eikä siinä paljon voi pimeää ja ukkosta pelätä kun pitää pelkäävää lasta rohkaista. En ole rekkalesbo, olen vain elämän koulima alle 30v. nainen.

että miksi itkeminen olisi jotenkin hävettävää tai lapsellista? Toki on lapsellista, jos itkee esimerkiksi saadakseen tahtonsa läpi, mutta monesti se on vain fysiologinen reaktio, jolle ei voi mitään.



Vai luokitteletteko muutoinkin ihmisiä tuolla tavoin ruumiintoimintojen mukaan, esimerkiksi paljon hikoileva ihminen on aikuismaisempi, koska lapset eivät hikoile niin paljon? Jos mies joutuu käymään naista useammin paskalla, onko hän lapsellinen, kun ei hallitse suoltaan paremmin?