Työnjako suomalaisilla mökeillä:

Jep, näin se menee. Ei enää ensi juhannuksena mökille!

Ton takia en oo lähössä mökille. Lastenhoitoa vaativammissa olosuhteissa, hyttysiä ja kännisen ja seuraavana päivänä darraisen miehen katselua, ei kiitos.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2012 klo 13:31"]Mammakin voisi relata ja lakata kyttäämästä lapsiaan. Parilla yksinkertaisella säännöllä välttää pahimmat vaarat. Lasten pitää saada olla vapaita edes jossain.
[/quote]

Päästänkö 1-vuotiaan ihan vapaasti kirmaamaan veteen tai vaikka jyrkälle kalliolle? En oo kuullu monenkaan 1-vuotiaan pärjäävän kovin hyvin yksin ulkona, saati sitten jos on hukkumis- tai putoamisvaara.

Meillä molemmat napsauttaa tölkit heti auki, miehen hommiin kuuluu saunan ja grillin lämmitykset sekä perunoiden pesu. Itse hoidan keittiössä tiskin ja ruuat.

paitsi että mamma ei saa ees sitä yhtä siideriä.



Ja sitten ihmetellään kun mamma ei halua mökille rentoutumaan!?!?!

Kai mulla on sitten erikoisia ystäviä. Ihan samalla tavalla meillä jakautuu hommat mökillä kuin kotonakin. Ei kukaan löhöile joutilaana tissuttelemassa kun toinen puuhaa lasten ja kotitöiden kanssa. Ei ole joutunut tuollaista edes miettimään, niin itsestäänselvää se on.

Eikä kaljaveikon. Niin se vain on, mutta sitähän te naiset ette tahdo uskoa.

Mökkioloissa mies on puuhannut lasten kanssa jopa enemmän, koska pitää itse vedessä polskimisesta ja optarijollailusta ja kalastelusta.

Eikä kaljaveikon. Niin se vain on, mutta sitähän te naiset ette tahdo uskoa.

niin noin se menee. Naiset tekee kotitöitä alkeellisissa oloissa, miehet äijäilee.

Eli miehet tekee miesten töitä, naiset tekee naisten töitä.



Ap tietysti kärjistää, mutta kyllä se keskimäärin on juuri noin.



Meillä minä tiskaan (kaupungissa tiskikone), siivoan, teen keittiöruuat. Mies hakkaa halot, grillaa, remontoi, kaivaa kasvimaalla, ajaa nurtsia (rinnetontilla ei ihan pikkujuttu) jne. Sanoisin, että aika tasan ne työt jaetaan, mutta kaupunkikotia paljon vanhakantaisemmin. Mikä on meille ihan ok.

Mammakin voisi relata ja lakata kyttäämästä lapsiaan. Parilla yksinkertaisella säännöllä välttää pahimmat vaarat. Lasten pitää saada olla vapaita edes jossain.

niin noin se menee. Naiset tekee kotitöitä alkeellisissa oloissa, miehet äijäilee.

Monelle koti- ja hoivatoiminta kai ovat vaan niin kiehtovia ja kivoja juttuja, että suhteen alussa tulee hoidettua kotityöt, lastenhoito ja ruuanlaitto itse. Mies oppii siinä sitten luistamaan kaikesta, kun kerran toinen hoitaa ja vielä nauttii siitä. Pahimmassa tapauksessa vielä miehen äiti on toiminut ilmaisena palvelustyttönä pojalleen, ja poika on oppinut vetämään lonkkaa lapsesta asti. Ilmeisesti monelle naiselle tulee sitten vanhemmalla iällä vaihe, että ei enää tästä meiningistä nautikaan, ja silloin ollaan ongelmissa.

Itse olen aina vihannut kotitöitä, ruuanlaittoa ja muiden ihmisten uhrautuvaista hoivaamista, ja siksipä en ole näissä koskaan kunnostautunut. Toisaalta joudun kantamaan syyllisyyttä siitä, että en ole perinteisen mallin mukainen "hyvä" nainen - aika moni suhteemme ulkopuolinen ainakin näyttäisi olevan tätä mieltä, enkä minä pysty aina olemaan täydellisen välinpitämätön näistä mielipiteistä. Ja on myönnettävä että joskus miehenikin taitaa kahdehtia niitä miehiä, joiden naisilla on voimakas hoivavietti.

Miten me naiset oppisimme olemaan niin, että kaikki voisivat elää elämänsä ilman ylimääräisiä paineita ja tasapuolisesti perhe-, ja työelämään osallistuen?

Hoitovapaa on vihoviimeinen nakki tuossa suhteessa. Kun mies on töissä, tulee ihan reiluuden nimissä tehtyä melkein kaikki kotityöt, ja siitä poiskouluttautuminen on vaikeaa sitten, kun palaa takaisin työelämään. Ja tarkoitan nyt, että siitä poiskouluttautuminen on vaikeaa sekä meille naisille, että niille hyvään palveluun tottuneille miehille...



Tuo huono omatuntokin on hyvin tyypillistä. Miehet tuskin potevat tunnontuskia siitä, että ovat aina "väärässä paikassa": töissä liian vähän läsnä, kotona liian vähän lasten kanssa jne.



-10-

Mammakin voisi relata ja lakata kyttäämästä lapsiaan. Parilla yksinkertaisella säännöllä välttää pahimmat vaarat. Lasten pitää saada olla vapaita edes jossain.

Kiitos vinkistä. Annankin seuraavakasi meidän 1,5-vuotiaan juosta laiturilta järveen. Onhan hän sangen tyhmä lapsi, jos ei usko kun olen kertonut että uimataidoton voi hukkua. Lisäksi isommat lapset voivat kiipeillä vapaasti kalliolla, eihän se nyt iso juttu ole jos tippuu ja täräyttää kallonsa. Tärkeintä on miehiseen tapaan relaaminen ja kaljanjuonti.

joka liittyy ruokapuoleen. Minä korkeintaan siistin pöytätasot. Ja molemmat juodaan yhtä paljon. Minä olen se joka jossain vaiheessa katoaa mökin nurkista baariin ja isäntä jää lapsenlikaksi.



Meillä ei ole onneksi rantaa missä pitäisi lapsia vahtia. Siltä osin päästään helpommalla.

Ehkä vanhempain- ja hoitovapaan aikaisen työnjaon vuoksi?



Onneksi meillä ei ole mökkiä, mutta okt:ssa mies kyllä tekee hommia enemmän kuin minä. On niin paljon remontoitavaa ja pihahommia. Minulle jää pienempi osa töistä vaikka lasten perään kattoisinkin. Tosin meidän lapset jo 5, 7 ja 11 eli pahin ikä takana (vahtimisen suhteen).