Mä olen merkonomi..olen aina halunnnut psykiatriksi...mutta ikää on

kun valmistut. Onhan siinä vielä 25 vuotta tehokasta työaikaa todennäköisesti jäljellä, ja psykiatreista on tulevaisuudessa huutava pula.



Että siitä vain, jos rahkeet riittävät!



Muista, että lääkiksen aikana mielesi voi kuitenkin muuttua.

Mutta toivottavasti kirjallinen ilmaisusi on tositilanteissa parempaa.



Psykiatrille kaikenlainen elämänkokemus on varmasti hyvästä. Työelämäähän sinulla on yli 30 vuotta edessä.

erikoistuminen toiset 6 vuotta. 6+6=12, eli kyllä nyt sentään.

ei yli kolmekymppinen merkonomipieru ole päässyt lääkikseen. Joten pääset myös sitten tekemään historiaa!

kokeilla. Olen siis päässyt lääkikseen 2006, mutta en jaksanut lukea.



Nyt voisin olla tarpeeksi vanha lukeakseni.



Myyntipäällikkö kehuu mun ihmistuntemusta...no se tulis uuden ammati mukana.

ei yli kolmekymppinen merkonomipieru ole päässyt lääkikseen. Joten pääset myös sitten tekemään historiaa!

Ainakin omalta kurssiltani löytyi jos jonkinlaisilla taustoilla olevia ihmisiä, mm. yksi kosmetologi.

kokeilla. Olen siis päässyt lääkikseen 2006, mutta en jaksanut lukea.

Nyt voisin olla tarpeeksi vanha lukeakseni.

Myyntipäällikkö kehuu mun ihmistuntemusta...no se tulis uuden ammati mukana.

Missä kaupungissa aloitit opiskelut? Et kai sentään niin tyhmä ollut, että luovuit opiskelupaikastasi?

kokeilla. Olen siis päässyt lääkikseen 2006, mutta en jaksanut lukea.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että säilyykö se opiskelupaikka, eli voisitko nyt aloittaa halutessasi opinnot vain ilmoittamalla asiasta?

Lyhyemmällä koulutuksella selviäisit kuin psykiatriksi lukemalla? Ja jos tosiaan ihmistuntemus yms. kiinnostaa, niin psykologihan on sitten enempi sitä hommaa, kun psykiatri taas enemmän lääkitykseen liittyvien asioiden liittyvää.

Tietenkin menet opiskelemaan siinä tapauksessa! Vain tää yksi elämä, se pitää käyttää täysillä kun kerran voidaan :)



Minäkin aion vielä opiskella vaikka mitä! Tutkinto kerrallaan.. Seuravaksi yliopistoon.

Koskaan ei ole myöhäistä! Itse olen 38v ja aloitan lääkiksen, 15 vuotta hoitajana takana ja sinne jää. Lääkärille kuin lääkärille elämänkokemus on vain ja ainoastaan plussaa. Ei ne sun potilaat sitte tiedä että olet vasta valmistunut. Ne arvottaa sut oman ammattitaitosi mukaan! Yksi elämä, monta mahdollisuutta. Älä ikinä alistu muiden vääntämään muottiin.

Eikö sua sitten kiinnostaisi psykologin hommat? Lyhyemmällä koulutuksella selviäisit kuin psykiatriksi lukemalla? Ja jos tosiaan ihmistuntemus yms. kiinnostaa, niin psykologihan on sitten enempi sitä hommaa, kun psykiatri taas enemmän lääkitykseen liittyvien asioiden liittyvää.

Ja psykologiasta voisit lukea perus- ja aineopinnot ensin avoimessa yliopistossa nykyisen työsi ohella, joten täyspäiväinen palkaton opiskeluaika ei olisi niin pitkä. Lääkiksen kursseja ei voi opiskella avoimessa.

t. Kaisa