Surettaa! Kieltäydyin kosinnasta, koska mies halusi omat rahat.
Ymmärrän kyllä, että uuden puolison ei kuulu elättää lasta, joka ei ole hänen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että esim asumiskuluista maksaisin 2/3, koska minun puoleltani tulee 2 ihmistä ja hänen puoleltaan 1 ihminen. Sitten jos me saisimme yhteisiä lapsia, niin noista hän maksaisi puolet ja minä puolet. Kyselin, että mitenkä mahdollisen äitiysloman ja hoitovapaan (kumpikin haluaisi, että äiti eli minä jäisi hoitamaan lapsia). Silloin sanoi, että hoitovapaan aikana hän maksaisi yhteisten lapsiemme menot mutta minun pitäisi kustantaa kaikkiomat juoksevat kulut ja oman lapseni menot: asumisen, ruoka, harrastukset jne. Kun sanoin, ettei se ei millään riittäisi, niin hän sanoi, että voisinhan ottaa lainaa tuona aikana.
Kun mainitsin, että jos muuttaisimme yhteen ja menisimme naimisiin niin rahana vähentyisi seuraavasti: menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen 48,55€ ja lapsen päivähoitohoitomaksut kasvaisivat tällä hetkellä 80 eurosta täyteen 254 euroon. Eli kuluni käytännössä kasvaisivat yli 220 euroon. Lisäksi mies haluaisi muuttaa omakotitaloon, jolloin omat asumiskuluni hänen kaavallaan nousisivat 150 eurolla. Eli tähän suhteeseen mennessäni maksaisin 370€ kuussa lisää.
Sanoin miehelle, että silloin en kykenisi säästämään ollenkaan ja entisestäänkin pitäisi pihistää. Mies suuttui ja sanoi, etten rakasta häntä, koska lasken rakkaudelleni ja suhteelle hinnan. Kuulemma jos rakastaisin häntä, olisin valmis vaikka tekemään toista työtä.
Onneksi ei lapsi ehtinyt näkemään miestä kuin muutaman kerran. Minä en rupea suhteen takia tekemään toista työtä, puhumattakaan että ottaisin lainaa hoitovapaan aikana, vaikka sitten kuinka pitäisin toisesta.
Vai olisitteko tehneet toisin?
Kommentit (73)
Mutta alkuperäiseen asiaan itseensä; minusta on todella hyvä, ettei tuollaiseen suhteeseen lähde mukaan. Miehelle puolison lapsi on selkeästi vastenmielinen. Niin tarkkaan on laskemassa rahoja (jopa täysin kohtuuttomasti, kuin lapsi maksaisi saman verran kuin aikuinen, vaikkapa ruuissa tai asunnossa). Lapsi tajuaisi varmasti olevansa ongelma isäpuolelle ja kasvaisi minuuteensa väheksyttynä perheen siipeilijänä.
Ap, se omakotitalo. Jos sinä maksaisit siinä elämisestä 2/3, olisiko omistuksestakin ollut 2/3 sinun? Vai olisitteko omistaneet 50-50 mutta maksaneet 2/3 ja 1/3?? Luulen, että mies laski käärivänsä sinulla rahaa kun laittaisi maksamaan enemmän puoliksi omistettavasta omaisuudesta. (Eri asia toki jos vuokra-asunto, mutta omakotitalosta arvelin omistusasumista).
Kerro, että kuulit hänen aikovan järjestää jotkin juhlat mökilläsi. Kerro mökin päivä ja vkl-vuokra ja sano, että ensi kerralla vuokraamisesta tulee sopia ennakolta.
ja muita asumiskuluja, joilla olisi sitten maksanut omakotitalon lainaa, joka on pelkästään hänen nimissään.
Soitin miehelle ja kyselin tuosta mökistä ja kihlajaisista. Kuulemma hän on ihan varma että viimeistään torstaihin mennessä olen vastannut myöntävästi hänen kosintaansa. Kuulemma mieleni vielä muuttuu, koska olen aina ennen ollut järkevästi ajatteleva nainen.
ap
Mutta alkuperäiseen asiaan itseensä; minusta on todella hyvä, ettei tuollaiseen suhteeseen lähde mukaan. Miehelle puolison lapsi on selkeästi vastenmielinen. Niin tarkkaan on laskemassa rahoja (jopa täysin kohtuuttomasti, kuin lapsi maksaisi saman verran kuin aikuinen, vaikkapa ruuissa tai asunnossa). Lapsi tajuaisi varmasti olevansa ongelma isäpuolelle ja kasvaisi minuuteensa väheksyttynä perheen siipeilijänä.
Ap, se omakotitalo. Jos sinä maksaisit siinä elämisestä 2/3, olisiko omistuksestakin ollut 2/3 sinun? Vai olisitteko omistaneet 50-50 mutta maksaneet 2/3 ja 1/3?? Luulen, että mies laski käärivänsä sinulla rahaa kun laittaisi maksamaan enemmän puoliksi omistettavasta omaisuudesta. (Eri asia toki jos vuokra-asunto, mutta omakotitalosta arvelin omistusasumista).
Täytyy muistaa myös miten lapsista saa paljon iloa ja kun itse vanhenee on sinulla vierellä rakkaita ihmisiä!
Meidän perheessä vierailee toisten lapsia silloin tällöin. Syövät, juovat, nukkuvat ja kuskaillaan sinne tänne eikä mieleenkään ole tullut laittaa laskua! Rajani kulkee siinä etten ostele heille vaatteita tms. Vanhemmat jos ketkä voisisvat laittaa meille ns. ilolaskun:)
Jos mieheni lapsella olisi sisarpuoli pitäisin myös häntä vieraanani enkä osoittaisi mieltäni. Exää en ehkä sietäisi sillä en oikein diggaa naisia, jotka lisääntyvät sinne tänne jokaisen vastaantulevankanssa!
ja muita asumiskuluja, joilla olisi sitten maksanut omakotitalon lainaa, joka on pelkästään hänen nimissään.
Soitin miehelle ja kyselin tuosta mökistä ja kihlajaisista. Kuulemma hän on ihan varma että viimeistään torstaihin mennessä olen vastannut myöntävästi hänen kosintaansa. Kuulemma mieleni vielä muuttuu, koska olen aina ennen ollut järkevästi ajatteleva nainen.
ap
Mutta alkuperäiseen asiaan itseensä; minusta on todella hyvä, ettei tuollaiseen suhteeseen lähde mukaan. Miehelle puolison lapsi on selkeästi vastenmielinen. Niin tarkkaan on laskemassa rahoja (jopa täysin kohtuuttomasti, kuin lapsi maksaisi saman verran kuin aikuinen, vaikkapa ruuissa tai asunnossa). Lapsi tajuaisi varmasti olevansa ongelma isäpuolelle ja kasvaisi minuuteensa väheksyttynä perheen siipeilijänä.
Ap, se omakotitalo. Jos sinä maksaisit siinä elämisestä 2/3, olisiko omistuksestakin ollut 2/3 sinun? Vai olisitteko omistaneet 50-50 mutta maksaneet 2/3 ja 1/3?? Luulen, että mies laski käärivänsä sinulla rahaa kun laittaisi maksamaan enemmän puoliksi omistettavasta omaisuudesta. (Eri asia toki jos vuokra-asunto, mutta omakotitalosta arvelin omistusasumista).
Perinteisesti miehille riittää, että huijaavat naisen maksamaan puolet vain omasta omaisuudestaan ja erossa nainen jää itkemään kun maksoi 10 vuotta miehen asuntoa ja itselle ei sitten jäänyt käteen mitään. Tämä kulta vetää paremmaksi ja laskee sinun maksavan lähes koko talon. Olisiko halunnut avioehdolla varmistaa saavansa koko talon erossa itselleen vai olisitko saanut myöhemmin erossa 50%?
Juoksevissa kuluissa on kohtuullista, että maksat kykyjesi mukaan omat menosi, joihin lapsesi tavallaan lukeutuu. Tässä on kuitenkin huomioitava se, että lapsen menot nousevat miehen takia merkittävästi (pvk maksut). Mutta minusta omaisuus maksetaan aina siinä suhteessa, jossa se erossa/toisen kuollessa jakautuisikin. Jos omistaa 50-50, maksetaan 50-50.Ja toisen omaisuutta ei ole syytä maksaa.
Tilanne toki eri, jos rahasta ei mitään ongelmaa, mutta tuo mies on jo osoittanut, että rahasta tulisi tulemaan ongelma viimeistään suhteen päättyessä. (vaikka kuolisitte avioparina yhteisellä omaisuudella, mies sulkisi lapsesi pois perimästä omaisuutta, jonka sinä olet maksanut)
Kuten joku muu sanoikin; juokse karkuun.
Kuulemma mieleni vielä muuttuu, koska olen aina ennen ollut järkevästi ajatteleva nainen.
Älä hyvä nainen lähde mukaan tuohon juttuun! Juokse nyt kun vielä voit!!
Tuollainen puhe on jo selvästi manipuloivan persoonan suusta. Mies pitää sinua hölmönä, johon tehoaa imartelu, ja jolla ei ole tahdonlujuutta pysyä omien mielipiteidensä takana.
Meillä on ns. normiperhe, miehen kanssa eri tilit ja menot puoliksi. Minä olen 500 euroa enemmän netto tienaava, mutta nuuka mieheni ei kuluta rahaa juuri muuhun kuin ruokaan, kännykkään ja bensaan, kun ei se juuri osta vaatetta, ei tarvitse parturia ja kunnan kuntosalikin on ilmainen, eikä se välitä "hilavitkuttimista". Minulla taas menee rahaa esim. siisteihin työvaatteisiin ja kampaajalle ja heräteostoihin. Molemmat on oltu hoitovapailla, vuorotteluvapailla ja työttöminä. Ja silloin ei ole toiselta vaadittu mitään noin älytöntä kuin "otat sitten lainaa" menoista selviämiseen, vaan se töissä käyvä on maksanut niitä menoja enemmän, ja jos toinen on tarvinnut jotain, niin toinen on maksanut(esim. yhteisen lomamatkan, lääkärilaskun, lääkkeet, vaatteita, leffaliput, baari-illan jne.) ja aina on kysytty, että "pärjäätkö, tarttetko jotain? Sano jos tarttet jotain, niin.."
Kun mun piti viimeiseltä hoitovapaalta palata töihin, niin havaitsin "ilokseni" lihoneeni ulos entisistä virkapöksyistäni. Sitä se tuulihousumuoti teettää...Mies vei mut kampaajalle ja kauppaan ja osti pari paitaa, housut, hameen ja korkokengät "että näytät sitten komeelta". Kyllä omista rahoistaan voi olla tarkka, mutta jos se menee siihen, että joka saakelin sentti syynätään "kuuluu sulle-mulle"-tyylillä, niin se on jo mielen sairautta ja sellainen tyyppi kannattaa kiertää kaukaa. Nuukuus ei saa muuttua itsekkyydeksi.
Avioliittoon kuuluu lakisääteisestikin velvollisuus elättää vähemmän tienaavaa puolisoa, ja jos oikeasti rakastaa toista, niin ei pistä tätä velkaantumaan sen takia, että hänen pitää asua, syödä ja saada vaatetta ja joskus jotain huviakin, vaan huolehtii, että molemmilla on sama elintaso. Tinkii sitten omastaan toisen hyväksi, jos se sitä vaatii.
Ihmiset myös joutuvat pulaan ilman omaa tahtoaan. Mitähän toi tyyppi tekisi, jos sä sairastuisit ja joutuisit työkyvyttömäksi? Ottaisi avioeron tai antaisi sun lasten kuolla nälkään?
minusta tässä on se, että olet keskustelemassa avioliitosta (ja siten myös lapsen isäpuolen "paikasta") ja mies ja lapsi eivät edes tunne toisiaan (ovat tavanneet pari kertaa).
Itse en voisi ajatellakaan, että toisin tärkeän aikuisen lasteni elämään tuollaisessa vaiheessa; tuntematon tyyppi isäpuoleksi ja samaan asuntoon asumaan. Huh, kun miettii tuota lapsen kannalta...
Ei oikeassa rakkaussuhteessa toisen osapuolen tarvitse ottaa lainaa elääkseen. Ja voisihan tuon kääntää niinkin että jos mies rakastaisi sinua kylliksi hän ilman muuta jakaisi maallisen hyvänsä kanssasi. Ansaitset ja lapsesi ansaitsee parempaa.
Meillä oli ex-miehen kanssa omat rahat kummallakin mutta niistä joustettiin tarpeen vaatiessa.