muistovärssy ihmiselle, jota kellään ei ole ikävä?
Eli joudumme sukulaisuuden varjolla hautajaisiin, jossa vainaja ei ollut väleissä enää kenenkään kanssa-meidänkään. Hän oli lyhyen elämänsä aikana melkoinen änkyrä, epärehelllinen ja riidankylväjä, ja jaksoi sylkeä solvauksia joka suuntaan vielä hetkeä ennen kuolemaansa. Uskonnollinen hän ei ollut vähässäkään määrin, joten taivaat, jeesus ja jumala-sanat ei kuulu mukaan. Uskovaisia hän suorastaan halveksi.
Hän kuoli nuorena aikuisena itse aiheutettuun sairauteen hitaasti, yksin ja vihaten kaikkea.
Mitä asiallista voisi jättää viimeiseen tervehdykseen, ilman että selkeästi valehtelisi? esim. kaivaten, lämmöllä muistaen tms. tuntuisi jo todella hölmöltä, kun emme kertakaikkiaan muista häntä niin.
Ompas hankalaa, onko kellään ideoita?
Kommentit (39)
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
(Äitini näki tämän aikoinaan jonkun rentun kuolinilmoituksessa ja selosti kaikille)
-menemme hautajaisiin lähinnä hänen äitiään tukemaan ja hänen pyynnöstään. Toisekseen kunnioitamme vaivajaa sen verran, että ymmärrämme surra hukkaan heitettyä elämää. Kohtalo on surullinen, vaikka tosiaan itse tehty, omilla valinnoillaan.
-tämä itseaiheutettu sairaus oli monielinvaurio, maksasta alkaen hitaasti kiduttaen, jonka sai viinalla ja lääkkeillä aikaiseksi. Laiminlöi asenteellaan kaiken mahdollisen hoidon, jota hänelle tarjottiin.
-hyviä muistoja todella saa kaivaa ihan varhaislapsuudesta saakka. Negatiivinen asenne kaikkeen ja yleisviha jokaista kohtaan alkoi häröillä jo ennen teini-ikää.
Jäljellä on oikeasti vaan helpotus siitä, että vuosien piina, riidat, omaisten huoli ja hänenkin lopun kärsimyksensä päättyi. Hän ei tässä maailmassa koskaan ollut kuin kotonaan, joten kuolema tuntui helpotukselta niin häntäkin ajatellen kuin omaisillekin.
laitoin isäni kukkajuttuun, jonkun aika neutraalin värssyn (en muista minkä, Leinoa) ja XX:ää muistaen.. Värssyähän ei ole edes pakko laittaa, varsinkaan kun ei ole lähisukulainen. Valehtelemaan en kyennyt, mutta en nyt viitsinyt totuuttakaan hautajaisissa kailottaa. Minä muistan hänet kyllä, mutta en kyllä yhtään kunniota sitä muistoa.
Kuolla kupsadit kuin kivi
Siitä tulkoon tämä rivi:
nytpä makaat haudassa,
saadaaan muut olla rauhassa.
Värssyähän ei ole pakko tehdä. Oma mielipiteeni on että harvempi ihminen voisi ylipäänsä laittaa värssyn. Varsinkaan jos ei tunnu siltä. Eli jos tosiaan on niin kuin kerrot niin esim. "muistaen" tai "näkemiin".
-On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa.
Kaikki elon siteet kerran katkeaa muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
-On lepo jossakin, särkymätön rauha.
-Vaivu varjohon kukkasten lepää lehdossa rauhan maan
-Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo
-Takana elämän tuulet edessä rauha - iäisyys
xx:n muistoa kunnioittaen
-menemme hautajaisiin lähinnä hänen äitiään tukemaan ja hänen pyynnöstään. Toisekseen kunnioitamme vaivajaa sen verran, että ymmärrämme surra hukkaan heitettyä elämää. Kohtalo on surullinen, vaikka tosiaan itse tehty, omilla valinnoillaan. -tämä itseaiheutettu sairaus oli monielinvaurio, maksasta alkaen hitaasti kiduttaen, jonka sai viinalla ja lääkkeillä aikaiseksi. Laiminlöi asenteellaan kaiken mahdollisen hoidon, jota hänelle tarjottiin. -hyviä muistoja todella saa kaivaa ihan varhaislapsuudesta saakka. Negatiivinen asenne kaikkeen ja yleisviha jokaista kohtaan alkoi häröillä jo ennen teini-ikää. Jäljellä on oikeasti vaan helpotus siitä, että vuosien piina, riidat, omaisten huoli ja hänenkin lopun kärsimyksensä päättyi. Hän ei tässä maailmassa koskaan ollut kuin kotonaan, joten kuolema tuntui helpotukselta niin häntäkin ajatellen kuin omaisillekin.
turha tuhlata energiaansa vihaan ja katkeruuteen. Anteeksikin voi antaa.
"Kallea muistaen Virtasen perhe."
Siinä se. Tuette siellä sitä äitiä ettekä ole proosatuotantonne takia siellä.
hän on päässyt lepoon.
Luulen, että hänelle on tapahtunut jotain kamalaa joskus pienenä, joku syy yleensä siihen on, jos ihminen kasvaa noin vinoon. Hänellä ei ollut eväitä muuhun kuin katkeruuteen, ilkeyteen ja vihaan maailmaa ja itseään kohtaan.
Ei ole varjoja kenenkään saapuvan yllä, on vain rauha, on vain perillepääsy.
"Harmi että tavattiin,
kuoppa sulle kaivettiin.
On poissa pahuus ja hyvä niin,
sanon sulle näkemiin!"
http://www.hautauskukkaräisänen.fi/?cat=28
Joku näistä:
83.On lepo jossakin,
särkymätön, syvä rauha.
84. Matka päättyi, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.
85. Jokainen lähtö voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.
99. Varjosta lähdit varjottomuuteen,
Siunaamme matkaasi elämään uuteen.
107. Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden ja paremman alku.
109. On maa,
johon kaikki polut katoaa,
on rauhan maa.
110. Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti kulku vie.
"Olit hankala eläessäs,
en vois sanoa et ikävöitäis.
Itsepä aiheutit kuolemas,
nyt sua odottaa tuonela."
ettei hän jättänyt katkeruutta ja vihamielisyyttä perinnöksi. Vaikka rakastaminen on varmasti ollut vaikeaa -ellei mahdotonta.
hän on päässyt lepoon.
Luulen, että hänelle on tapahtunut jotain kamalaa joskus pienenä, joku syy yleensä siihen on, jos ihminen kasvaa noin vinoon. Hänellä ei ollut eväitä muuhun kuin katkeruuteen, ilkeyteen ja vihaan maailmaa ja itseään kohtaan.
"Olit hankala eläessäs,
en vois sanoa et ikävöitäis.
Itsepä aiheutit kuolemas,
nyt sua odottaa tuonela."
Ku repeilen näille itse keksityille "värssyille" ja sille mielikuvalle, että joku lukisi tälläisen täysin eleettömästi kirkossa ja heittäis lopuksi kukat arkulle.
Jos et halua "muistoa kunnioittaen", niin miten olisi sen sijaan "viimeinen tervehdys". On neutraalimpi.
Lyhyt elämäsi oli
ja nyt se loppui
Aikansa kutakin
Nyt sinulla on rauha
Lepää nyt
Terveisin Mikko, Kaisa, Pekko ja Maaria
Ei siihen tarvitse laittaa mitään värssyä. Pelkkä "viimeinen tervehdys" riittää! Ihmiset vaan yleensä haluaa laittaa lisäksi värssyn...