Naapureiden 7 vuotiaat juuri koputtivat etuovella yöpuvut päällä

niille aikuisille ja ilmoittamaan, että lastenhoito ei ole nyt kunnossa. Ja jos ovat kännissä, niin soitat lastensuojeluun. Aivan päivänselvä asia.

Tulevat sitten hakemaan jos jotain sattuu. Sanoin, että olen selvinpäin ja valvon pitkään, kun on duunia vielä.



Mieluummin mä olisin ottanut ne likat meille.. mutta isä päätti toisin. Eikä hänkään nyt niiiiiin kännissä ollut.



Mitäpä luulet poliisin tekevän, kun menisivät vapaavuorolaisen ovelle? -



ap

Jos ovikelloa olisi soittanut yöpaita päällä työttömän yh:n lapset, tai perheen vanhemmat olisivat ammateiltaan kaupan kassa ja autonkuljettaja tms., olisi ap.n koko viestin sisätlö ollut toisenlainen, kauhisteleva, moralisoiva, ja soitto lastensuojeluun olisi lähtenyt välittömästi, ei mitään "mä voi katsoo lapsia, mene vaan juhlimaan" eikä mitään "ei se isi nyt niiiiin kännissä ollut " tyyppistä lässyä, vaan jo pelkästään oluelle haskahtaminen olisi tarkoitatnut että isi on liiiaan kännissä lapsistaan huolehtimaan. Nyt tää poliisi-isi sentään pysyi pystyssä ja puhui kokonaisia lauseta.



Eli tämä osoitti taas sen, että sosioekoniminen status on yksi merkittävä tekijä kun ilmoituksia tehdään. Jos on "oikeat" ammatit, ei ilmoituksia viranomaisille tehdä - tai kollegat painavat villasella ja ymmärtävät - ja lasten laiminlyönti vain jatkuu.



Samaan aikaan kyisesti ihmiset itse näkevät huolen aiheita aivan jokaisessa väärään suuntaan tehdyssä aivastuksessakin.

Kavereita ne on toisetkin naapurit joissa on rakennusalalta työtön ja sairaanhoitaja. :) Samoissa istujaisissa hekin taatusti ovat, lapsia kaitsee perheen 13 vuotias. Kaitsen heidänkin mukuloita tarvittaessa.



Tässä sen taas näkee, että palsta on kovasti tekemään omia pikku johtopäätöksiään ihmisistä ja ajattele osa oli jopa akateemisia, jotka palstalla nostetaan tuon tuosta arvoon arvaamattomaan.



Ei niillä lapsilla kuitenkaan hätää ollut, pelottihan niitä ja yksi vanhempi lähti niitä lohduttamaan, kuten pitääkin. Nähtävästi ainakin linjoilla pysynyt.



Meilläpäin naapuritkin pystyy olemaan kavereita ilman statusta. Ja siitä mä nautin.



En nauti tänä iltana naapureideni seurasta, koska teen töitä (mä olen freelancer toimittaja ja mieheni DJ! :O). Ehkä ensi viikonloppuna voitte sitten paheksua vuorostaan mua... vaikka kaikki toimii upeasti. Ei se satunnainen pikkukänni ketään vielä pahaksi tee. :D

Jossain siis vielä istutaan iltaa naapureiden kanssa, lapset uskaltavat koputtaa ovelle, ja aikuiset ratkovat naapurinlasten pulmia nostamatta isoa mekkalaa. Missä tällaisia yhteisöitä muka on? Ei nykyaikaisessa taloyhtiössä tunneta naapureita, ja mikäli nettiin on uskomista, kommunikaatio tapahtuu isännöitsijän ja lastensuojeluilmoitusten kautta.

7-vuotiaani oli keväällä naapurin tädillä yökylässä kun emme saaneet muuta hoitoa.

Nyt meillä on toisen naapurin poika yötä ja tyttäremme on tämän pojan kodissa yötä. Vaihdoimmme puolet lapsista..