Mies haluaa meidän vauvalle ehdottomasti oman sukunimensä

antaisin kauniimman nimen, jos voisin sen yksin päättää.

Asiasta kannattaa sopia ennen kuin asia on edes ajankohtainen.

Mutta täytyy sanoa, että ymmärrän miestäsi oikein hyvin. Eli täältä ääni hänelle.

Asiasta kannattaa sopia ennen kuin asia on edes ajankohtainen.

Mutta täytyy sanoa, että ymmärrän miestäsi oikein hyvin. Eli täältä ääni hänelle.

ymmärrät miestäni? Mitä tässä asiassa menee minulta ohi? Onko se lapsille oikeasti hämmentävää, jos on eri sukunimet? Haluan tietysti lapseni parasta, mutta ensinnäkin minun nimeeni sopisi paremmin haluamamme etunimi ja muutenkin se on tosiaan se kauniimpi nimi.

uusperhekuviot tietysti muuttaa normitilannetta aika paljon.. oletteko nyt miehen kanssa naimissa, mutta piditte omat nimenne? jos säkin ottaisit miehen nimen niin sitten ei olisi ongelmaa, toki harmillista jos sun nimi on kauniimpi.



Sehän on viimekädessä äidin päätös minkä nimen lapsi saa.



mä halusin koko perheelle saman sukunimen, mulle oli ihan sama onko se miehen vai mun, mutta mun nimeen päädyttiin. Mulle oli tärkeetä, että kaikilla on yhteinen nimi, mutta luulen että uusperhekuvioissa tai tilanteessa, jossa ei olla naimisissa, en olisi nimen suhteen niin tarkka. Monihan perustelee miehen nimeä sillä, että äiti on tiedossa, mutta isä täytyy erikseen "osoittaa" vaikka sitten tuolla sukunimellä.

Asiasta kannattaa sopia ennen kuin asia on edes ajankohtainen.

Mutta täytyy sanoa, että ymmärrän miestäsi oikein hyvin. Eli täältä ääni hänelle.

ymmärrät miestäni? Mitä tässä asiassa menee minulta ohi? Onko se lapsille oikeasti hämmentävää, jos on eri sukunimet? Haluan tietysti lapseni parasta, mutta ensinnäkin minun nimeeni sopisi paremmin haluamamme etunimi ja muutenkin se on tosiaan se kauniimpi nimi.

Sinun mielestä kauniimpi ja sinun perheesi ja sinä sinä.

niin meillä on tehty. Tavallaan olin tehnyt periaatteellisen päätöksen, että lapselle tulee miehen sukunimi jos mies sitä haluaa. Olin tehnyt päätöksen jo ennen kuin tapasin mieheni. Perusteluna se, että kyseessä on minulle aika yhdentekevä asia, mutta arvelin sen olevan miehelle tärkeää, niin kuin se olikin.



Mutta kukin tavallaan.

sinulla ei ole lapsia, joilla sinun sukunimesi, joten lapsi saa sinun nimesi.



Meillä on ovessa 3 sukunimeä, koska olen leski, joka sitttemmin meni uudestaan avioon. Minulla on aina ollut tyttönimeni, lapsella on isänsä sukunimi ja miehellä on oma sukunimensä. Ei tätä ole kukaan koskaan ihmetellyt. Ja jos lapsia tulee lisää, he eivät todellakaan saisi edellisen mieheni sukunimeä, vaikka tällä yhdellä lapsella se jo on.

on vetää tuossa tilanteessa pitkää tikkua nimestä.



Mitään järkisyytä sille, miksi toisen nimi pitäisi antaa ennemmin kuin toisen, on vaikea keksiä (jos molemmat haluavat antaa oman nimensä).



Tietty historia, asenteet ja normit "painostaa" antamaan miehen nimen (ja ehkä mies on niiden takia olettanut, että hänen nimensä tulee vauvalle automaattisesti), mutta se ei missään tapauksessa tarkoita että miehen nimi pitäisi antaa.

Miehesi perustelu ei ole sen parempi kuin sinunkaan, molemmat loppujen lopuksi vain haluavat oman sukunimensä lapselle.



Meillä lapset on miehen sukunimellä, koska asialla ei ollut minulle sen suurempaa merkitystä.



MOnille miehille se on varmaan edelleen arvovaltakysymys, siksi aika harva mies ottaa vaimonsa sukunimen. Ei kannata antaa periksi pelkästään tämän takia. Keskustelkaa asia.

kanssanne vai miten miehen mielestä eri sukunnimi muutaisi sisarpuolen asemaa muihin lapsiin?

uusperhekuviot tietysti muuttaa normitilannetta aika paljon.. oletteko nyt miehen kanssa naimissa, mutta piditte omat nimenne? jos säkin ottaisit miehen nimen niin sitten ei olisi ongelmaa, toki harmillista jos sun nimi on kauniimpi.

Sehän on viimekädessä äidin päätös minkä nimen lapsi saa.

mä halusin koko perheelle saman sukunimen, mulle oli ihan sama onko se miehen vai mun, mutta mun nimeen päädyttiin. Mulle oli tärkeetä, että kaikilla on yhteinen nimi, mutta luulen että uusperhekuvioissa tai tilanteessa, jossa ei olla naimisissa, en olisi nimen suhteen niin tarkka. Monihan perustelee miehen nimeä sillä, että äiti on tiedossa, mutta isä täytyy erikseen "osoittaa" vaikka sitten tuolla sukunimellä.

eikä ihan lähivuosina varmasti menossakaan. Mulle ei ole muutenkaan mitenkään merkittävä asia, että koko perheellä olisi sama sukunimi. Muutenkin tässä tullaan joka tapauksessa elämään tilanteessa, jossa perheessä on kaksi eri sukunimeä. Olen ajatellut asiaa myös niin, että minä tulen kuitenkin olemaan se, joka hoitaa lapsen juoksevat asiat, joten eiköhän siinäkin sama sukunimi olisi kätevämpi.

Ei nyt niinkään liikuta loukkaantuuko mieheni jos lapsi saa eri sukunimen, vaan mietin tuota lasten näkökulmaa. Voisiko joku kommentoida sitäkin?

paitsi että mies halusi lapsellemme minun sukunimeni. Isommille lapsille asia oli ihan ok myös.

Kyllä minäkin haluan oman sukunimeni lapselleni,koska olenhan minäkin vain ihminen.Ei miehen nimi sen arvokkaampi ole kuin sinunkaan,mutta jos sinun nimesi on kauniimpi niin lapsi kiittää sua myöhemmin.Ja yleensähän äidit hoitavat lastensa asioita,niin onhanse mukavampaa kun molemmilla on sama sukunimi:)

Oletteko ajatelleet mennä naimisiin? Mites sitten noi sukunimet? Taitaa olla myös aika tavallista, että jos isä ja äiti eivät ole naimisissa, niin lapsi saa silloin isän sukunimen. Minä ajattelisin tämän olevan tavallaan isyyden tunnustamisen. Äidistähän ei voida erehtyä, mutta jos lapsella on isän sukunimi, niin silloin tavallaan osoitetaan, että tuo mies on lapsen isä.

kanssanne vai miten miehen mielestä eri sukunnimi muutaisi sisarpuolen asemaa muihin lapsiin?

vaan äidillään. Mies ei ole ainakaan myöntänyt että tämä asia olisi hänelle jokin arvovaltakysymys, vaan hän vetoaa nimenomaan tuohon epäselvyyteen ja hämmentävyyteen. Tiedä sitten, kuinka asia oikeasti on. Mies vain sanoo haluavansa säästää lapset ylimääräiseltä päänvaivalta.

Oletteko ajatelleet mennä naimisiin? Mites sitten noi sukunimet? Taitaa olla myös aika tavallista, että jos isä ja äiti eivät ole naimisissa, niin lapsi saa silloin isän sukunimen. Minä ajattelisin tämän olevan tavallaan isyyden tunnustamisen. Äidistähän ei voida erehtyä, mutta jos lapsella on isän sukunimi, niin silloin tavallaan osoitetaan, että tuo mies on lapsen isä.

menosta ei ole ollut tosissaan puhetta. Jos joskus mennäänkin, en silti usko ottavani miehen sukunimeä, koska en siitä tosiaan juurikaan pidä. Tietty mieli voi muuttua, mutta tällä hetkellä olen tätä mieltä. Tuo isyyden tunnustus -näkökanta on mielestäni ihan höpöhöpöä, mies on lapsen isä oli sukunimi mikä hyvänsä.

oli vastaava tilanne kuin sulla.

Ja peruste: mun nimi on harvinaisempi (ja kauniimpi).



Käytännössä minä hoidan kaikki lapsiin liittyvät asiat, joten on helpompi kun lapset on mun nimellä.



Sisarpuolet, jotka ei asu samassa osoitteessa: miksi pitäisi olla sama sukunimi? En tajua.

lapset ymmärtävät paljonkin asioita,ja esimerkiksi sen ettet ole kaikkien lasten äiti vaan tämän vauvan:) Miehesi selvästi yrittää tekosyyllä saada sukunimensä vauvalle,mutta älä anna periksi.

niin tietenkin silloin lapsi tulee sinun nimellesi.

Silloin ei tule tilannetta, jossa huomaat muodostavasi perheen lapsen kanssa, jolla ainoana muistona isästään on sukunimi, isä kun vaihtoi taas kerran nuorempaan.



Se lapsi syntyy joka tapauksessa nimellä "Tyttö/Poika Sinunsukunimesi", joten miksipä hän ei sitä nimeä kantaisi 18v, jolloin voi sen vaihtaa, jos tahtoo.



Tosin tiedän perheen, jossa isä vaati lapselleen sukunimensä (aika ruman kaiken lisäksi). Kun vauva huusi, ilmoitti äiti miehelleen, että mene apuun, siellä sinun lapsesi huutaa. Ja jos isä keksi tekotyitä sai äiti aiheen ihmetellä, että nimi oli väkisin annettava, mutta siihenkö jäi välittäminen.