Muistatteko ajan, jolloin kirjastoissa oltiin HILJAA? (linkki)

Olin työharjoittelussa kirjastossa 80-luvun lopulla ja kyllä siinä tiskillä kommunikoitiin ihan normaaliäänellä - aavistus vaimeammin kuin tavallisesti.



Lasten puolella pidettiin satutuntia eli kirjastonhoitaja luki ääneen satuja.



Käsikirjastossa oppilaat supisivat esitelmien parissa.



Joku kysyy kirjastonhoitajalta neuvoa.



Äääntä löytyi mutta kukaan ei möykännyt möykkäämisen vuoksi eikä kenenkään päätä kiristänyt vanne samalla tavalla kuin nykyään. Jos pieni lapsi päästää nykyään hihkaisun, löytyy paheksujia ja sanojia pilvin pimein. 80-luvulla siihen ei reagoitu ja se häiritsi vasta, jos jatkui minuuttia pidempään.



Se entisajan hiljaisuus syntyi siitä vuorovaikutuksesta, joka syntyy ihmisten välillä, kun osa yrittää olla hiljaa ja osa ei ärsyynny joka äännähdyksestä. Tätä me emme osaa enää nykyään, kun molemmilla on mielestään oikeus saada tehdä asiat omalla tavallaan.

Vaan nykymeininkiin kuuluva mölyäminen on sellaista, mitä ei edes yritetä suitsia. Esim. pelikoneita (tietsikoiden lisäksi!) ja sohvia on tuotu kirjastoihin, ketäköhän ne houkuttelevat? Aivan, nuoria. Nämä nuoret jotka tykkäävät pelata kirjastossa eivät ole kaikki puhtaita pulmusia ja ainakin pk-seudulla osa kirjastoista on joutunut jo ostamaan vartiointiliikkeestä palveluita kun kunnollisten nuorten lisäksi kirjastoihin tunkee aikaansa viettämään vandaaleja. Ennen jättivät kirjastot rauhaan, koska niissä ei ollut heille mitään: nykyään nuoria houkutellaan systemaattisesti paikalle ja sitten itketään, kun on ongelmia. Sen sijaan että otettaisiin aikuismainen ote näihin lieveilmiöihin, ainakin Kontulassa aletaan kokeilemaan nuoristyöntekijää joka "ymmärtää" työkseen näitä vandaaleja. Eli joo, jatkossa kirjasto ei ole vain kirjasto vaan myös nuorisotila.

Pienissä pikkukylien kirjastoissa on vielä aika hiljaista. Mm. Turun pääkirjastossa on kuitenkin aina oikeasti meteliä, ei siellä todellakaan voi keskittyä opiskelemaan tai lukemaan yhtikäs mitään.