Onko järkevää pelätä/murehtia vanhenemista 26-vuotiaana?

Missään iässä!

Kannattaisi tietenkin elää sen verran terveellisesti, ettei itse omalla toiminnalla vanhenna kehoaan, kuten tupakointi, päihteet, lihavuus ja liiallinen auringonotto. Kohtuus kaikessa ja positiivinen mieli niin ikä ei vaivaa!

Minäkin pelkäsin 26-vuotiaana. 35-vuotiaana lakkasin pelkäämästä.

Jos olet vielä elossa 66-vuotiaana, niin mitä ajattelet silloin?

Ikää kertyy kuitenkin eikä ulkonäkökään ajan kulua kestä. Nauti vaan elämästä. On ihan turha murehtia sellaista mille ei voi mitään.



Mun mummo ei pelännyt vanhenemista vaan kuolemista. Äitini mukaan hän alkoi jo nelikymppisenä puhua, kun hän kuolee kohta. No, mummo kuoli 90-vuotispäiviensä jälkeen keuhkokuumeeseen parissa viikossa. Mitään sairauksia hänellä ei ollut, mitä nyt näkö ja kuuloo heikkeni loppuvuosina.

järkyttävä ikäkriisi 25-vuotiaana. Tuntui, että aika kikitää hirveää vauhtia ja kohta olenkin jo vanha mummo :D. No eipä tuo aika nyt niin nopeasti ole mennyt. Nyt olen 33-vuotias kahden lapsen äiti ja tuohon 8 vuoteen mahtuu vaikka mitä kaikkea ihanaa urakehityksestä avioliittoon, omaan taloon jne.



Näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta (Alkossa kysytään vieläkin joskus paperit :O ja moni aidosti ihemttelee, että miten ihmeessä voin olla 33-vee). No, en polta, ryyppää, en koskaan ota aurinkoa/makaa solariumissa, syön terveellisesti, liikun paljon jne. Tosiaan kuten tuossa yllä joku kommentoikin jo, omilla elämäntapavalinnoillaan voi vaikuttaa suuresti siihen, että ikä pysyy tosiaan vain numerona, kehon ei tarvitse ennenaikaisesti vanhentua.



On ihan normalia sinun iässäsi miettiä vanhentumista ja olla siitä välillä masentunutkin. Mutta odota, kun saat vaikkapa lapsia, silloin se oma ikä jää aivan toisarvoiseksi seikaksi elämässä. Ja tulet muuten vielä huomaamaan, että kun ikää tulee lisää, elämänlaatu paranee, itsetunto kohenee ja itsetuntemus paranee vuosi vuodelta. Minulla on nyt niin paljon seesteisempi olo itseni kanssa, kuin vaikkapa juuri 25-vuotiaana. On ihanaa, kun tiedät kuka olet, viihdyt kehossasi ja osaat sanoa, mitä elämältäsi haluat. Ikä tuo varmuutta, näin ainakin minulla ja monella muullakin. en enää ikinä haluaisi olla vaikkapa 18-vuotias, kaikki oli silloin niin hakusessa.



Kyllä se siitä, muuta en voi sanoa. Nuo ikämurheet kuuluvat elämään :).

On ihan normalia sinun iässäsi miettiä vanhentumista ja olla siitä välillä masentunutkin. Mutta odota, kun saat vaikkapa lapsia, silloin se oma ikä jää aivan toisarvoiseksi seikaksi elämässä. Ja tulet muuten vielä huomaamaan, että kun ikää tulee lisää, elämänlaatu paranee, itsetunto kohenee ja itsetuntemus paranee vuosi vuodelta. Minulla on nyt niin paljon seesteisempi olo itseni kanssa, kuin vaikkapa juuri 25-vuotiaana. On ihanaa, kun tiedät kuka olet, viihdyt kehossasi ja osaat sanoa, mitä elämältäsi haluat. Ikä tuo varmuutta, näin ainakin minulla ja monella muullakin. en enää ikinä haluaisi olla vaikkapa 18-vuotias, kaikki oli silloin niin hakusessa.

Kyllä se siitä, muuta en voi sanoa. Nuo ikämurheet kuuluvat elämään :).

Juuri noin se suurinpiirtein mullakin on mennyt. Paitsi kahden huonosti nukkuvan lapsen jälkeen näytän tasan ikäiseltäni. ;-)

Ei siitä ole hyötyä. Sinulla on vielä 10 tosi hyvää vuotta edessä, sitten alkaa huomata ulkonäössä pientä rupsahtamista. Nauti tästä hetkestä!

olin juuri saanut lapsen ja kuvittelin, että tässä se nyt sitten oli, nuoruus . Ei siinä nyt mitään järkeä ollut, mutta minkä sitä ihminen hormooneilleen mahtoi:)



Nyt olen jo 30 ja ei mureduta yhtään.

Ja miksi pelätä väistämätöntä?

Et voi olla tosissasi! Vai 26-vuotiaana elämä ohi! Jokaisessa ikävaiheessa on oma viehätyksensä. Jos ihmisen mielenterveys ja itsetunto on kunnossa, niin hän nauttii ja osaa löytää jokaisesta ikävaiheesta ne hyvät puolet. Sillä mikään ikävaihe ei ole pelkkää plussaa tai miinusta. Siinä se elämän suola onkin.



t. onnellinen 50-v. (taas muutaman vuosikymmenen jälkeen on aikaa ja rahaa vain itselle!)