Millanen ahdistus menee vielä normaaliolotilan piikkiin?
Kommentit (7)
sellainen joka ei estä nukkumista, vie ruokahalua eikä eristä muista. Kestoltaan tunteja, päiviä, ei viikkoja.
Jos omalla kohdallasi pohdit, koeta vaikka tänne avaamalla kertoa mikä on jos vaikka se helpottaisi.
joka on lyhytkestoista. Jos ahdistus ei helpota oikein millään ja jatkuu, suorastaan syvenee vaan, niin silloin kannattaa hakea apua. Ahdistunut voi myös masentua ja siitä suosta ei niin vain noustakaan.
Kannattaa antaa itselleen aikaa ja analysoida, mikä sen ahdistuksen aiheuttaa. Sitten tarvitsee vain tarpeeksi rohkeutta muuttaa asiantila paremmaksi.
Näitä kohtauksia tulee ja menee.
Jos ahdistukselle ei ole mitään selkeää syytä ja on usein toistuvaa (eikä esim. jännitystä) ei se ole ns.normaalia.
Näitä kohtauksia tulee ja menee.
Jos ahdistukselle ei ole mitään selkeää syytä ja on usein toistuvaa (eikä esim. jännitystä) ei se ole ns.normaalia.
eipä se aina mitään hoitoakaan tarvi. Itselläni tulee paniikkikohtauksia toisinaan ja tiedän että saisin paniikkihäiriödiagnoosin ja lääkkeet jos menisin hakemaan mutta kun pärjään ihan mainiosti vaivani kanssa niin en näe mitään syytä. Nykyisin minulle on varsin yhdentekevää kun kohtaus tulee, lähinnä sitä toteaa, että ahaa, taas se tulee, nyt täytyy vaan odotella että se menee ohi.
Näitä kohtauksia tulee ja menee.
Jos ahdistukselle ei ole mitään selkeää syytä ja on usein toistuvaa (eikä esim. jännitystä) ei se ole ns.normaalia.
eipä se aina mitään hoitoakaan tarvi. Itselläni tulee paniikkikohtauksia toisinaan ja tiedän että saisin paniikkihäiriödiagnoosin ja lääkkeet jos menisin hakemaan mutta kun pärjään ihan mainiosti vaivani kanssa niin en näe mitään syytä. Nykyisin minulle on varsin yhdentekevää kun kohtaus tulee, lähinnä sitä toteaa, että ahaa, taas se tulee, nyt täytyy vaan odotella että se menee ohi.
se on kovin yksilöllistä miten ihmisen mielialat vaihtelee, onko tasaista vai vuoristoratamaisempaa. On myös yksilöllistä paljonko kukin kestää ja jaksaa ahdistusta. Toinen säikähtää ahdistuksentunnetta herkästi ja kokee tarvitsevansa hoitoa selaiseen joka toisen mielestä olisi vain normaalia päivittäistä mielialojen vaihtelua.
Ei näissä oikein mitään normaaliuksia ole. Hoitoa hakee kukin sitten kun tuntee ettei oman ahdistuksensa kanssa omin avuin selviä ja se alkaa rajoittaa ja hallita elämää liikaa.