Lue keskustelun säännöt.
Akuutti parisuhdekriisi ja minä hajoan...
01.07.2012 |
Oltiin eilen sukulaisen häissä 500km päässä ja lapsi oli mukana. Kävin pitkän päivän uuvuttamana ja tosi kovista liitoskivuista kärsivänä (raskaana viimeisellä kolmanneksella) pienen lapsen kanssa nukkumaan n. klo 21. Mies jäi vielä valvomaan, mutta oletin hänen tulevan ehkä puolilta öin, koska meillä on ollut todella, todella selkeä sopimus, että lapsen ollessa mukana, ei ryypätä. Muutenkaan alkoholi on minulle ihan punainen vaate , enkä siedä sitä saunakaljaa enempää missään tilanteessa lasten ollessa läsnä.
Kuinka ollakaan heräsin kamalaan metakkaan puolilta öin ja rauhoitettuani lapsen takaisin uneen yritin jatkaa itsekin unia, mutta uni ei tullut. Valvoin sitten valvolmistani, kuunnellen enemmän ja vähemmän kamalaa musiikin huudatusta ja känniläisten ääniä aamu kuuten saakka. Aika monta kertaa mietin, että missähän oma mies mahtaa olla ja laitoin hänelle viestiäkin, johon hän ei reagoinut mitenkään.
Kuuden jälkeen mies sitten suvaitsi saapua huoneeseen, aivan kamalassa kännissä ja täysin välittämättä nukkuvasta lapsesta. Olin aivan järkyttynyt ja shokissa, koska tuo alkoholittomuus lapsen läsnäollessa on minun elämässäni yksi todella perustavaa laatua olevista periaatteista.
Mietin tilannetta hyvin pienen hetken ja kun vaihtoehtoina olisi ollut vieraassa paikassa, valmiiksi huonokuntoisena ja vielä valvotun yön jäljiltä lapsen hoitaminen yksin, kun mies olisi nukkunut ensin humalaansa ja sen jälkeen krapulaansa koko päivän, päätin ottaa ja lähteä lapsen kanssa suorilta tein kotiin. Sinne jääminen ja sukulaisten edessä tilanteen kohtaaminen oli vaan täysin mahdoton vaihtoehto, sen verran isosta shokista oli kyse.
Olen luonnollisesti edelleenkin päivän mietittyäni ihan shokissa ja järkyttynyt mieheni käytöksestä, varsinkin kun hän lähtöpäätökseni kuultuaan alkoi lapsen edessä riehumaan ja tökkimään minua todella voimallisesti ja yritti estää kulkemiseni ja lapsen ottamisen syliin (!!!), mutta mitä tekee mies: Otti ensimmäisen kerran yhteyttä noin puoli tuntia sitten ja ilmoitti vaan, että hakee auton pihasta ja menee muualle majailemaan määrittämättömäksi ajaksi ja lopettaa kesäloman kesken ja palaa viikolla töihin. Ei siis puolikastakaan sanaa omasta käytöksestäkään, saati kysymystä miten minä tai lapsi voidaan tai mitään muutakaan. Ei siis yhtään mitään, mitä normaali ihminen tekisi mokattuaan todella pahasti!
Mitä ihmettä on oikeasti tapahtunut? Mistä tulee näin äärimmäisen raju käytöksen muuttuminen? Onko mies oikeasti halunnut eroa jo pitkään ja onkin nyt helpottunut, kun sai siihen syyn vai mitä ihmettä? Minä en ymmärrä yhtään ja tämä on ihan painajaista!!
Minä olen ihan sekaisin ja vuorotellen rauhoitun ja olen täydellisen analyyttinen ja toisaalla taas itken ihan hysteerisesti ja tajuan, että tähän voi oikeasti päättyä kaikki, ihan kaikki. Olen tietysti sekaisin jo valvomisestakin, mutta olen myös henkisesti ihan lukossa. Hyperventiloin ja minua pyörryttää, en ole pystynyt syömään koko päivänä mitään, kun oksettaa pelkkä ajatuskin, enkä saanut käytyä edes lapsen kanssa iltapesulla, enkä tehtyä iltapalaa. Miten minä selviän edes tulevasta yöstä, saati sitten tulevista päivistä?
EI HERRAJUMALA MINUSTA TUNTUU ETTÄ MINÄ KUOLEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!
Kommentit (345)
Rakastatko sinä miestäsi?
Teidän suhde ei taida olla kovin vankalla pohjalla.
Rakastatko miestäsi?ap
Mitä se minun viesti nyt sinun mielestä kertoi meidän suhteesta? Niinhän sinä sanoit. Minä voin sitten analysoida sinulle rakkauttani, jos vielä niin haluat.
ap
p.s. En todellakaan vihjannut lasten menettämisellä, koska siinä pelissä eniten menettävää lapset, ei isä. Sitäpaitsi mies tuntee minut niin hyvin, että sellainen vihjailu olisi ihan tyhmää ja saisi hänet ehkä lähinnä nauramaan. En myöskään vihjaillut erolla, sanoin kyllä illalla lähettämässäni viestissä, etten halua olla nyt hänen lähellään ja haluan miettiä asioita rauhassa. Ällöttävän rauhallista, ilman mitään draamaa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt etsitään syitä mitkä aiheuttivat tapahtuneen. Pitääkö sina ylianalysoida ja tahallaan hakea jotain märehdittävää?
Miehellä varmasn kävi niin, että oli hyvää seuraa, hyvä fiilis ja joi koska muutkin tekivät niin. Kiva ilta kivassa porukassa.
Jos haluat ap hankaluuksia, aviokriisin ja pitkän selviytymistarinan niin jatka toki tuota märehdintää ja syiden etsimistä.
Nyt rauhoitut ja soitat huomenna miehellä että haluat puhua. Pyydät anteeksi yliteagoimista ja kerrot miksi niin kävi. Ehkä saatte keskusteluyhteyden ja asian sovittua.
`
Sinun mielestä minun tulisi pyytää rauhassa anteeksi, mutta onko tuossa tarinassa joku rooli miehellekin? Mitä hänen tulisi tehdä? Mielelläni kuulisin.
ap
Kiitos vastauksestasi AP -- se vahvisti uskoani siihen, että tulette selviämään tästä vallan mainiosti. :-)
Kuten sanottua, aivosi eivät nyt yhtään toimi, joten ainoa viisas ratkaisu on käydä lämpimässä suihkussa, juoda esim. lämmintä kaakaota, syödä jotain hiilihydraattipitoista (vrt. voileipä) ja MENNÄ NUKKUMAAN. Olet ihan rättiväsynyt ja tarvitset unta -- ihan jo vauvan takia.
Olemme törttöilleet mieheni kanssa kumpikin paljon pahemmin kuin te kaksi alhaisessa mielentilassa, kunnes opin valmennuskoulun myötä että hetkinen, silloin aivoni eivät toimi. Kaikesta on selvitty ja olemme läheisempiä, rakastuneempia kuin koskaan ennen.
Ajattelemme väsyneenä, vihaisena, humalassa, stressaantuneena, peloissamme jne. käytännössä kuin hätääntyneet eläimet. Pirteänä ja rauhallisina ajattelemme kuin ihmiset. Siksi juuri nyt ET VOI YHTÄÄN luottaa ajatteluusi -- joo, et ehkä pysty juuri nyt estämään ajatusten tulemista, mutta keskitä vähä itsekurisi (joka on nyt todella vähäistä) siihen, että raahaat itsesi sänkyyn, sillä TARVITSET UNTA (ja ruokaa).
Ja jos nyt uneen pääsemiseksi ja rauhoittuaksesi sinun tarvitsee fantasioida yksin olemisesta, niin fantasioi sitten, kunhan nukuttuasi tajuat että se oli taas sitä eläinajattelua, eikä sen pohjalle kannata rakentaa mitään. :-)
Virhe ja varmasti vielä anteeksi annettava sellainen, mutta mahdolliset syyt sen virheen takana pelottavat enemmän kuin itse virhe. Jotenkin aamulla ja päiväisten viestien jälkeen tuli semmoinen olo, että ehkä kaikki muukaan ei ole nyt hyvin. Tuntui ihan kun mies tosiaan olisi oikein kaivanut tahallaan verta nenästään ja halunnut aiheuttaa välikohtauksen.
Se vainoharhainen olo johtui tasan tarkkaan siitä, etteivät aivosi toimineet. Ei mistään muusta. Et voi luottaa ajatuksiisi ja tuntemuksiisi silloin kun olet tuossa tilassa.
Kunhan kumpikin rauhoitutte ja juttelette, huomaat ettei ole mitään hätää.
Ja olen melko varma että kun ajattelet kirkkailla aivoilla loogisesti, huomaat kyllä miten juominen oli ikävä sattumien summa -- tyyliin nestehukka/nälkä => joi vähän tyhjään mahaan => viina humahti päähän => arviointikyky heikkeni => sukulaiset tuputtivat viinaa, ei osannut kieltäytyä koska arvioi humalatilan väärin ja yritti miellyttää ihmisiä => arviointikyky, ajantaju ja itsekuri heikkeni entisestään => ihmiset tuputtivat lisää viinaa ja/tai vetivät itse viinaa ympärillä, joi vaistomaisesti muiden tahdissa lisää => oli puolitajuttomassa kunnossa kun tuli takaisin (veikkaan ettei edes muista mitä on tapahtunut) => toimi ihan eläinvaistoilla eikä osannut lainkaan arvioida sitä miltä näytti, miltä vaikutti, miten humalassa oli, miten kovaa otti kiinni jne.
Jatkossa osaatte sitten varoa niitä asioita, jotka tällä kertaa johtivat kovaan humaltumiseen -- esim sopimalla että mies ei juo YHTÄÄN ALKOHOLIA kun olette vastaavanlaisessa tilanteessa.
Huomaa myös, että jos mies nyt kiukuspäissään sanoo rumia asioita, niille ei kannata antaa yhtään painoarvoa. Mutta jos mies on selvästi rento ja rauhallinen ja sitten sanoo että teillä on ongelmia, silloin kannattaa kuunnella tarkkaan.
Kyllä se siitä. Nyt unta kuulaan ja aamulla elämä tuntuu jo vähän helpommalta. Ei tämä nyt ole yhtään niin vakavaa kuin miltä se nyt väsyneenä vaikuttaa. :-)
Kiitos vastauksestasi AP -- se vahvisti uskoani siihen, että tulette selviämään tästä vallan mainiosti. :-)
Ja tämä oli siis taas Katri M.
sanoin kyllä illalla lähettämässäni viestissä, etten halua olla nyt hänen lähellään ja haluan miettiä asioita rauhassa. Ällöttävän rauhallista, ilman mitään draamaa, eikö?
Sä haluat nyt rauhassa oikein velloa siinä että mieheltäs meni kerran kontrolli, kerran! Nyt sitten mietitään ja vatvotaan ja märehditään ja miesparalla on taatusti hiki otsalla kun ajatteleekin tulossa olevan draaman ja vatvomisen määrää tässä maailmanlopuun rinnastettavissa olevassa megakatastrofilla, jolle vetää vertoja vain ydintalviasteroidi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksoin lukea vain ensimmäisen sivun verran näitä vastauksia, joissa sätitään ap:ta pirttihirmuksi ja huomautellaan, kuinka alkoholimyrkytyksen hankkiminen on jokaisen, myös odottavan, isän perusoikeus. Hyh sentään.
Itse olisin samassa mielentilassa kuin ap, jos olisin tuollaiseen tilanteeseen joutunut. Mieheni kanssa on jo pitkä suhde takana ja kumpikin on aina ollut samaa mieltä siitä, että lasten mukanaollessa ei perseitä vedetä. No mieheni ei tosin kännäämisestä ole kiinnostunut muutenkaan (kuten en itsekään), joten olisin kyllä todella yllättynyt jos hän yhtäkkiä vastoin kaikkia puheita alkaisikin tuolla tavoin sekoilemaan.
MUTTA vaikka miehelle tällainen virhe tapahtuisi - ja kaikkihan joskus tekevät virheitä, joten miksei joskus voisi tapahtuakin - niin tilanteen voisi vielä pelastaa käyttäytymällä normaaliin tapaan vastuullisesti sen jälkeen. Eli heti aamulla herättyä anteeksipyyntöpuhelu vaimolle, kysyminen miten vaimo ja lapsi voivat, tarjoutuminen hankkiutumaan kotiin heti jos vaimo syystä tai toisesta tarvitsee miestään (tähän itse vastaisin että olkoon mies vain häissä loppuun asti, ja keskustelemme asiat halki sitten hänen palattuaan), ja lyhyt selvitys siitä miksi itse ajattelee että näin pääsi käymään. Tai jos ei yhtään osaa sanoa, niin voi kertoa ettei itsekään tiedä mikä tuli, ja luvata pohtia asiaa, ettei sama enää jatkossa toistuisi. Aivansanoina tässä kaikessa anteeksi pyytäminen ja pahoillaan oleminen.
Jos tuo jäisi mieheltä kokonaan väliin, niin sitten olisin kyllä todellakin aivan paniikissa. Nimittäin tähän mennessä suhteessamme on puolin ja toisin kunnioitettu toista ja otettu huomioon myös toisen osapuolen tunteet. Ja osattu pyytää anteeksi kun on sen paikka. Voi olla, että ap:llakin olisi syytä pahoitteluihin (pitäisi nähdä se tilanne että voisi sanoa onko), mutta mies oli se, joka yhteistä sopimusta meni rikkomaan, joten hänellä on anteeksipyytämisestä päävastuu.
Ap, ei kaikki ole kuitenkaan menetetty. Sinuna en alkaisi liikaa ottaa yhteyttä mieheen, vaan yrittäisin kärvistellä yksinäni kotosalla kunnes mies tulee järkiinsä ja tulee kotiin. Sitten ehdotat, että keskustelette asiasta kuin aikuiset ihmiset. Yritä miettiä jo etukäteen neutraaleja tapoja puhua asiasta. Älä syyllistä miestäsi, se vain ärsyttää häntä ja hankaloittaa keskustelua. Keskity puhumaan siitä, miltä sinusta tuntui se mitä tapahtui - ensin siellä juhlissa ja sitten siinä tilanteessa, jossa odotit että mies tulisi järkiinsä, tajuaisi olleensa idiootti ja pyytäisi anteeksi.
Lopuksi miettikää, mistä miehen käytös johtui ja mitä voitte tehdä tilanteen/suhteen muuttamiseksi siten, että vastaavalle hölmöilylle ei ole jatkossa enää tarvetta.
Tsemppiä ap, äläkä välitä näiden kännäävien miesten kotiorjina elävien mammojen sättimisistä. Kyllä jokaisella naisella on oikeus elää suhteessa, jossa sovitusta pidetään kiinni tai vähintäänkin virheet myönnetään ja anteeksi pyydetään. Puolin ja toisin.
Haluan muistuttaa myös, että tapahtuneesta on alle vuorokausi, joten esim. ap ei ole vieläkään nukkunut tarpeeksi, minkä takia ei pysty väsyneenä ajattelemaan selkeästi ja vastaavasti mies on krapulassa ja siksi ei pysty ajattelemaan selkeästi.
Kyllä, mopo karkasi nyt kummaltakin käsistä, mutta näitä sattuu kaikille joskus jossain määrin.
Uskon että kunhan kumpikin saa levättyä ja rauhoituttua, asiat saadaan sovittua ja parin vuoden päästä tämä on juttu, jolle lähinnä nauretaan ("meidän isi antoi äidin sukulaisten juottaa känniin ja uhkasi seuraavana päivänä lopettaa loman kesken" -- "meidän äippä lähti kiukuspäissään 500 km kotiin").
Tässä on myös paljon hyvää: jatkossa osaatte kumpikin varautua paremmin näihin tilanteisiin, jossa tarjolla on alkoholia. Et myöskään kertonut mitään humaltumista edeltävästä tilanteesta eli siitä, oliko esim. ruokailu viivästynyt, jolloin mies joi tyhjään mahaan, yrittikö miehesi olla mieliksi sukulaisillesi ja kuulua joukkoon ja siksi otti paukkua (arvaamatta lainkaan että homma karkaa käsistä), olivatko sukulaisesi tuputtamassa viinaa (olin just itse eilen häissä jossa näin oli) jne.
Henk. koht olen joo sitä mieltä että miehesi käytös ei ollut kivaa -- niin kuin ei oma reaktiosikaan -- mutta kun ymmärrät että kumpikin oli seurausta siitä, miten aivomme toimivat tällaisessa tilanteessa, kummankin käytös oli ymmärrettävää (vaikkei hyväksyttävää) ja osaatte ensi kerralla varautua kumpikin paremmin, jottei tällaista enää tapahdu.
Olen myös sitä mieltä, että varsinkin silloin, kun perheessä on pieniä lapsia, avioeron pitää olla vihoviimeinen ratkaisu ja pitkällisen ja rauhallisessa mielentilassa tehdyn harkinnan tulos. Tässä tapauksessa en näe yhtään mitään mikä antaisi syyn eroon ja olen varma että parin päivän päästä olette itsekin sitä mieltä. :-)
T. Se ilmaista valmennusta tarjonnut Katri Manninen
- <a href="http://kutri.net/blog/2012/07/01/etsitaan-eron-partaalla-olevia-parisku…" alt="http://kutri.net/blog/2012/07/01/etsitaan-eron-partaalla-olevia-parisku…">http://kutri.net/blog/2012/07/01/etsitaan-eron-partaalla-olevia-parisku…;
voi hyvää päivää tätä valmennusta...
pistetäämpä kaikki sen piikkiin, että hei, mun aivot taas lakkas toimimasta hetkeksi...ja siksi mun käytös oli vähemmän kivaa...
Jos toimii väärin, ei pidä sovittua lupausta, niin minulle ainakin on silloin ihan turha tulla selittelemään, että aivot ei vaan pelanneet ja siksi petin lupaukseni. Ymmärrä katri sinäkin se, että jos pettää toisen luottamuksen/lupauksensa niin sitä ei selitellä pois aivojen kemialla.
Siitä huolimatta eron ei todellakaan tarvitse olla tässä se väistämätön lopputulos, mutta tulisi käydä läpi rehellisesti molempien tunteet tapahtuneeseen liittyen hakien sitä kautta ymmärrystä ja anteeksiantoa puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten kulttuurissamme juopottelua ja kännistä örveltämistä pidetään luonnollisena asiana, jota ei tarvitse edes perustella.
t. mies
Huomaa myös, että jos mies nyt kiukuspäissään sanoo rumia asioita, niille ei kannata antaa yhtään painoarvoa. Mutta jos mies on selvästi rento ja rauhallinen ja sitten sanoo että teillä on ongelmia, silloin kannattaa kuunnella tarkkaan.
Erityisesti tuosta kohdasta olen kiitollinen, tosin myös muustakin viestissäsi.
Söin vähän suklaata ja nyt on varmaan sokeritkin niin sekaisin, että väsymys on käsin kosketeltava. Tyttökin havahtui äsken ja halusi kömpiä meidän sänkyyn, joten menen mieluusti sinne viereen kuuntelemaan rauhallista tuhinaa. Lupaan ottaa unilukemiseksi jonkun halvan rikosromanin, jotta ajatukset ei lähde enää pyörimään tämän päivän asioissa ja saan pian unen päästä kiinni.
Kaikkea hyvää sinulle ja ISO KIITOS!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin ap ymmärrän pahan olosi, mutta kyllä se helpottaa. Hormoonitkin jyllää, joka voi aiheuttaa vielä voimakkaammin tunteet, mitä nyt koet.
Jokainen ihminen kokee eristä asioista ja tapahtumista kriisin tunteita erilailla. Joku reagoi yhdelle asialle, toiselle asia on mitään sanomaton. Joten en missään nimessä väheksy kenenkään kriisejä, kuulosti se toiselle hyvinkin mitättömältä asialta.
Mies voi nyt käytöksellään puolustautua tyyliin " hyökkäys on paras puolustuskeino". Jos nimenomaan TEILLÄ on ollut tietty sopimus alkon käytön suhteen, jossa nyt tullut ylilyönti syystä tai toisesta, mies todennäköisesti on itsekkin säikähtänyt tekojaan ja näin radikaalisesti reagoi.
Mutta usko pois, kaikki kääntyy hyväksi. Ei teidän liitto tähän kaadu. :) Kaikkea hyvää ja koitahhan saada levättyä. Huomenna on uusi päivä ja asiat varmasti selkiytyy normaali uomiinsa.
kiitos illan makeimmista nauruista, tka ei lopu millään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erittäin noloa nöyryytystä, joka ap järjesti miehelleen puolen suvun edessä häipymällä paikalta keskellä yötä sanomatta sanaakaan sukulaisille. Voi vaan kuvitella miehen ketutuksen määrän. Suoraan sanottuna tuollainen käytös vaimolta huutaa mahdollista mt-ongelmaa. Kyllä siinä mieltä kasvot menee sukulaisten edessä. Ja toinen puoli asiaa on se, että mies on tossun alla kun vaimo tuolla lailla kurmoottaa jne. Ja anteeksi pitäisi vaan pyydellä madella.
ja käytte tapahtuneen läpi. Jos mies on fiksu niin pyytää myös anteeksi.
Olen edelleen sitä mieltä, että mikäli et olisi ylireagoinut ja jättänyt miestä 500km päähän niin tilanne olisi päätynyt toisin. Olisit voinut ripittää miestä herätessään ja asia olisi jo sovittu.
Enkä suinkaan puolustele ryyppäämistä, meilläkään ei ole tapana käyttäytyä noin, mutta lähteminen on niin paha loukkaus etten usko miehen ottavan nyt ensimmäistä askelta sovintoon. Jos mietin omalle kohdalleni niin miehen överikänni olisi pienempi paha kuin se että mies häipyisi lapsen kanssa ja jättäisi minut 500km päähän kotoa.
nyt etsitään syitä mitkä aiheuttivat tapahtuneen. Pitääkö sina ylianalysoida ja tahallaan hakea jotain märehdittävää?
Miehellä varmasn kävi niin, että oli hyvää seuraa, hyvä fiilis ja joi koska muutkin tekivät niin. Kiva ilta kivassa porukassa.
Jos haluat ap hankaluuksia, aviokriisin ja pitkän selviytymistarinan niin jatka toki tuota märehdintää ja syiden etsimistä.
Nyt rauhoitut ja soitat huomenna miehellä että haluat puhua. Pyydät anteeksi yliteagoimista ja kerrot miksi niin kävi. Ehkä saatte keskusteluyhteyden ja asian sovittua.`
Sinun mielestä minun tulisi pyytää rauhassa anteeksi, mutta onko tuossa tarinassa joku rooli miehellekin? Mitä hänen tulisi tehdä? Mielelläni kuulisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksoin lukea vain ensimmäisen sivun verran näitä vastauksia, joissa sätitään ap:ta pirttihirmuksi ja huomautellaan, kuinka alkoholimyrkytyksen hankkiminen on jokaisen, myös odottavan, isän perusoikeus. Hyh sentään.
Itse olisin samassa mielentilassa kuin ap, jos olisin tuollaiseen tilanteeseen joutunut. Mieheni kanssa on jo pitkä suhde takana ja kumpikin on aina ollut samaa mieltä siitä, että lasten mukanaollessa ei perseitä vedetä. No mieheni ei tosin kännäämisestä ole kiinnostunut muutenkaan (kuten en itsekään), joten olisin kyllä todella yllättynyt jos hän yhtäkkiä vastoin kaikkia puheita alkaisikin tuolla tavoin sekoilemaan.
MUTTA vaikka miehelle tällainen virhe tapahtuisi - ja kaikkihan joskus tekevät virheitä, joten miksei joskus voisi tapahtuakin - niin tilanteen voisi vielä pelastaa käyttäytymällä normaaliin tapaan vastuullisesti sen jälkeen. Eli heti aamulla herättyä anteeksipyyntöpuhelu vaimolle, kysyminen miten vaimo ja lapsi voivat, tarjoutuminen hankkiutumaan kotiin heti jos vaimo syystä tai toisesta tarvitsee miestään (tähän itse vastaisin että olkoon mies vain häissä loppuun asti, ja keskustelemme asiat halki sitten hänen palattuaan), ja lyhyt selvitys siitä miksi itse ajattelee että näin pääsi käymään. Tai jos ei yhtään osaa sanoa, niin voi kertoa ettei itsekään tiedä mikä tuli, ja luvata pohtia asiaa, ettei sama enää jatkossa toistuisi. Aivansanoina tässä kaikessa anteeksi pyytäminen ja pahoillaan oleminen.
Jos tuo jäisi mieheltä kokonaan väliin, niin sitten olisin kyllä todellakin aivan paniikissa. Nimittäin tähän mennessä suhteessamme on puolin ja toisin kunnioitettu toista ja otettu huomioon myös toisen osapuolen tunteet. Ja osattu pyytää anteeksi kun on sen paikka. Voi olla, että ap:llakin olisi syytä pahoitteluihin (pitäisi nähdä se tilanne että voisi sanoa onko), mutta mies oli se, joka yhteistä sopimusta meni rikkomaan, joten hänellä on anteeksipyytämisestä päävastuu.
Ap, ei kaikki ole kuitenkaan menetetty. Sinuna en alkaisi liikaa ottaa yhteyttä mieheen, vaan yrittäisin kärvistellä yksinäni kotosalla kunnes mies tulee järkiinsä ja tulee kotiin. Sitten ehdotat, että keskustelette asiasta kuin aikuiset ihmiset. Yritä miettiä jo etukäteen neutraaleja tapoja puhua asiasta. Älä syyllistä miestäsi, se vain ärsyttää häntä ja hankaloittaa keskustelua. Keskity puhumaan siitä, miltä sinusta tuntui se mitä tapahtui - ensin siellä juhlissa ja sitten siinä tilanteessa, jossa odotit että mies tulisi järkiinsä, tajuaisi olleensa idiootti ja pyytäisi anteeksi.
Lopuksi miettikää, mistä miehen käytös johtui ja mitä voitte tehdä tilanteen/suhteen muuttamiseksi siten, että vastaavalle hölmöilylle ei ole jatkossa enää tarvetta.
Tsemppiä ap, äläkä välitä näiden kännäävien miesten kotiorjina elävien mammojen sättimisistä. Kyllä jokaisella naisella on oikeus elää suhteessa, jossa sovitusta pidetään kiinni tai vähintäänkin virheet myönnetään ja anteeksi pyydetään. Puolin ja toisin.
komppi tälle :) tässä oli järkeä!!
jätät huomioimatta kommentit siitä miten vastuuttomasti käyttäydyit kun lähdit ajamaan 500km väsyneenä, viimeisilläsi raskaaana, tunnekuohun vallassa.
voi hyvää päivää tätä valmennusta...
pistetäämpä kaikki sen piikkiin, että hei, mun aivot taas lakkas toimimasta hetkeksi...ja siksi mun käytös oli vähemmän kivaa...
Jos toimii väärin, ei pidä sovittua lupausta, niin minulle ainakin on silloin ihan turha tulla selittelemään, että aivot ei vaan pelanneet ja siksi petin lupaukseni. Ymmärrä katri sinäkin se, että jos pettää toisen luottamuksen/lupauksensa niin sitä ei selitellä pois aivojen kemialla.
Tämä on puhdasta ihmisen neurologiaan perustuvaa faktaa.
Kun sen ymmärtää, voi ottaa paremmin omasta käytöksestään ja esimerkiksi jatkossa jättää sen ensimmäisen drinkin ottamatta (jottei itsekuri petä), olla vetämättä vääriä johtopäätöksiä kun aivot eivät toimi ja olla ylipäätään tekemättä typeryyksiä.
Pointtina ei ole se, etteikö kumpikin ole toiminut typerästi -- kyllä on -- vaan se, että jatkossa osaa välttää vastaavia tilanteita.
Kyky antaa anteeksi ja olla armollinen toista ja itseään kohtaan on todettu ihan tieteellisissä tutkimuksissa tärkeäksi elementiksi parisuhteen onnistumiselle.
Minä haluan ainakin luoda oman mieheni kanssa onnellisen, kestävän ja hyvän parisuhteen.
Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kantamalla kaunaa, takertumalla periaatekysymyksiin ja toimimalla alhaisesta mielentilasta käsin se ei onnistu.
T. Katri M
[i
Lähteminen niin pitkältä matkalta oli täysin vaistonvarainen reaktio
ap
hmm... saattaa miehenkin toiminnassa olla jotain vaistonvaraista... sitä et hyväksy, mutta oma vaistonvarainen toiminta onkin ok??
Näet rivien välissä jo sellaista mitä siellä ei ole?
Ja kyllä tuo sun lähtös oli järjetön teko, lähteä raskaana ja väsyneenä ajamaan tuollaista matkaa, huh huh. Ja sitten vielä kehut kuinka hyvä äiti olet ja kuinka laitat lapsen aina edelle. Sähän suoraan sanottuna vaaransit sen lapsen hengen. Umpiväsyneenä ajaminen on oikeasti vaarallista.
Ja mieti nyt mitä teit miehelle, jätit sen sinne 500km päähän, ilman autoa, noin vaan, suht tuntemattomien ihmisten keskelle. Miltä itsestäsi tuntuisi jos mies tekisi saman sulle? Tekiskö mieli tulla kotiin muina miehinä vai tulisko sellainen olo että jään sille tielle? Ja itse vielä korostat kuinka asioista pitää sopia puolison kanssa, ilmeisesti se sääntö koskee vain miestä, sä voit ottaa sen yhteisen auton ja häipyä lapsen kanssa ja jättää miehen. Ai niin, sullahan on hyvä syy tuohon kaikkeen. Sulle pitää antaa anteeksi, mutta miehelle ei armoa anneta.
siihen lapsiparan kauhuun vaikutti se, että lähdettiin raivon vallassas ajamaan järkyttävä matka ja jätetiin isi taakse? Varmaan tosi turvalliselta tuntui joo, ja tasapainoiselta. Eikä oo isiä nähty sen koommin. Turvallisuudentunne on huipussaan arvioisin seuraavat puoli vuotta. Ainakin.
Niin..mistä tiedtä mitä miehesi työmatkoillaan puuhailee? Todennäköisesti nollaa ihan kunnolla kun et ole vahtimassa..
Minustakin tuntuu ettei suhteenne olekaan oikeasti vakaalla pohjalla vakka niin olet luullut.
Mutta.. minäkään en siedä mieheltäni mitään vuorokauden ryyppäyssettejä (ilma minua), sillä luottamus ei ole kohdallaan.. Siinä mielessä ymmärrän vitutuksesi mutta ehkä kuitenkin ylireagoit?