Hyvä mieli Pride-kulkueen jäljiltä.

Onko perversiot ja niitten salliminen rakkautta? Tätä mä oikeestaan tarkoitin. Että missä menis se raja, et mikä menee överiksi ja epäterveeksi ja mikä on rakkautta jne. Tällasta keskustelua olisin kaivannut.

Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaaliset perversiot ovat kaksi eri asiaa. Suomeksi tämä on tietysti välillä vähän vaikeaa, kun ei ole sitä monien kielten kaksoismerkitystä, jossa sukupuoli ja seksi ovat sama sana.

Homo/heteroseksuaalisuus on kokonaisuus, johon kuuluu sen seksiaktin lisäksi - ja sitä ennen - koko sosiaalinen puoli. Rakkaus, ihastus, viehättyminen, ihmissuhteet (=rakkaussuhteet). Homo tai hetero voi olla, vaikka ei olisi koskaan harrastanut seksiä tai haluaisi seksiä vain kerran vuosikymmenessä, jos silloinkaan.

Seksuaalinen perversio taas liittyy enemmän fetisseihin; siihen, mikä kiihottaa ja mistä pitää seksin aikana. Homolla, heterolla tai biseksuaalilla voi olla tai olla olematta perversioita ihan yhtä lailla. Oma näkemykseni on se, että omassa yksityisyydessään ihmiset saavat pervoilla just niin kun lystäävät niin kauan kun asia pysyy suostuvaisten aikuisten välisenä yksityisasiana ja meno ei ole vaarallista. Mitä se kenellekään kuuluu, jos joku haluaa seksiä villasukat jalassa, toinen kolmen kimpassa ja kolmas vaikka kylpyammeessa täynnä mutaa.

Homojen ja lesbojen seksielämä on minusta heidän yksityisasiansa - ja sellaisena sen pitäisi pysyäkin - ihan samalla tavalla kuin heteroidenkin kohdalla. Se, että paljastaa puolisonsa sukupuolen ei ole seksielämää kuvaava lausunto. "Kävin mieheni Timoteuksen kanssa Kööpenhaminassa" tai "Tässä on vaimoni Marjukka" eivät ole seksielämää koskevia lausuntoja riippumatta siitä, onko puhuja mies vai nainen.

Tästä syystä pride-kulkue ei ole seksikulkue sen enempää kuin kuin esimerkiksi heteroparin kymmenvuotishääpäivänsä kunniaksi järjestämä juhla on seksijuhla.

Homouden rinnastaminen pedofiliaa, moniavioisuuteen tai eläimiin sekaantumiseen taas on muuten vaan ihan älytöntä. Suunnilleen samaa luokkaa kuin jos Juoksuhaudantiellä haluttaisiin sallia parkkeeraaminen molemmin puolin katua ja sitä vastustettaisiin sillä perusteella, että jos se sallitaa, kohta saavat helikopterit laskeutua ihmisten parvekkeille.

Eikö aihekin ole vakava vai mitä helvettiä siellä oikein marssitaan.

Miksi aina pitäisi olla jotain ihme karnevaalitunnelmaa.

ovat monissa kaupungeissa valtavia karnevaaleja joihin osallistuu satoja tuhansia, jopa miljoonia ihmisiä. Toki aihe on vakava, mutta kulkueisiin mahtuu tanssia, laulua ja juhlimista. Pride on Suomessakin suuri juhla, ei vain mielenosoitus.

Eikö tuo tarkoita että näissä maissa homoseksuelleilla on suuria ongelmia ja siksi marssikin isompi. Jos ei ongelmaa--> ei tarvetta marssia. Näin Suomessa.

Noh, otahan ensin järki käteen. Mieti hetki miksi ennen puistot olivat ainoa mahdollisuus hakea seuraa ja miksi ne nykyisin ovat marginalisoituneet.



Rajan vetämisessä osapuolten sukupuolella ei ole mitään roolia.

[/quote]

Väärässä olet puistojen suhteen. Tuntemattomat miehet kyntävät edelleen toisiaan kalloilla. Nyt liitteen jutussa oksettavinta olivat ovenpieliin ja puunoksiin sidotut käytetyt ruskeat kondomit ja muut paperitollot. Eivätkö hintit voisi korjata jälkiään edes vai ovatko nämä homojen merkkejä ja reviirin merkitsemistä?

Tuhansia vuosia homoja on estetty solmimasta parisuhteita ja avioliittoja ja pakotettu heidät tapamaan jossain puistoissa yön pimeydessä. Sitten kun siitä vakiintui miehille tyypillinen kulttuuri, nyt itketään että kuin ne ny noin. Onpa taas tyhmyys huipussaan.

Kuulin vain pätkän mutta luulisi ettei tuollaisessa asemassa olevalla olisi mitään syytä vittuilla toista vähemmistöä (tässä tapauksessa pukeutumistyyliä) edustavalle. Lähdin pois kun alkoi ärsyttämään.

Homouden rinnastaminen pedofiliaa, moniavioisuuteen tai eläimiin sekaantumiseen taas on muuten vaan ihan älytöntä.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta millä perusteilla polyamoristen vertaaminen homoseksuaaleihin on älytöntä? Tänäänkin monet polyamoriset marssivat muiden joukossa. Yhteistä polyille ja homoille on, että molemmat haluavat vain rakastaa (ja välillä rakastella) sitä/niitä, jo(t)ka heistä tuntuu itselle parhaalta, ja molempia haluavat muut paheksua, ilman että elämäntapamme kuuluu heille mitenkään tai haittaa heidän elämäänsä. Kumpikaan ei haittaa myöskään siihen osallistuvia, toisin kuin vaikka eläimen raiskaaminen.

Ellet sitten viitannut moniavioisilla vain sellaisiin kulttuureihin, jossa vaimot eivät saa valita miestään ja vain miehellä saa olla monta vaimoa. (Toisin päin ei taida olla missään.) Mutta samat ongelmat on monesti yksiavioisissakin kulttuureissa.

mitä se sanoi? tai mille vähemmistölle vittuili? en itse huomannut mitään, mutta kuuntelinkin vain puolella korvalla.

Noh, otahan ensin järki käteen. Mieti hetki miksi ennen puistot olivat ainoa mahdollisuus hakea seuraa ja miksi ne nykyisin ovat marginalisoituneet.

Rajan vetämisessä osapuolten sukupuolella ei ole mitään roolia.

Väärässä olet puistojen suhteen. Tuntemattomat miehet kyntävät edelleen toisiaan kalloilla. Nyt liitteen jutussa oksettavinta olivat ovenpieliin ja puunoksiin sidotut käytetyt ruskeat kondomit ja muut paperitollot. Eivätkö hintit voisi korjata jälkiään edes vai ovatko nämä homojen merkkejä ja reviirin merkitsemistä?

Siinä luki että marginalisoituneet, ei kadonneet. Edelleenkään: sukupuolella ei ole merkitystä perversioiden määrittelyssä.

Eli sarjakuvahahmoksi pukeutuneita. Juontaja kiinnitti huomionsa heihin ja yritti keksiä nimitystä kys. tyylille: "Siis..öööh..noita jotai niinku mangahahmoja. No en minä tiedä mitä ne on, jotai sellaisia." Oli muutakin puhetta mutta kaikesta paistoi läpi väheksyntä, äänensävy oli kamala. Pukuilu on Suomessa (harrastajia lukuunottamatta) paheksuttua julkisesti, joten...

homoseksuaalisuus eivät ole ihan verrattavissa siksi, että tuskin yksikään lapsi syntyy polyamoriseksi? Siis että sen saa seksuaalista tyydyytystä tai kiinnostu vain yhdestä ihmisestä, vaan seksuaaliseen kiihottumiseen vaaditaan aina useamman kuin kahden henkilön parisuhde. Tuskin se sentään näin menee? Umpihomo sen sijaan ei rakastu tai ihastu vastakkaiseen sukupuoleen tai halua harrastaa sellaisen kanssa seksiä.



Eri juttu on sitten se, että polyamoriset parisuhteet toki ovat verrannollisia homoihin vs. syrjintä ja juridiset oikeudet. Ja minusta niidenkin pitäisi mielestäni käydä läpi samat asiat kuin homous aikanaan. Ts. miten ihmiset voi näissä parisuhteissa ja onko perusteita sille, että myös polyamorisiin avioliittoihin järjestettäsiin jotain juridisia oikeuksia tms.

Ja joka tapauksessa polyamoriset ja homot eivät ole yhteydessä toisiinsa. Kuten esim. naisten ja eläinten äänioikeudet eivät ole. Tyyliin naisille ei voi antaa äänioikeutta, koska eläimillekin. Ja tietenkään en vertaa polyamorisia eläimiin, vaan yritän konkretisoida periaatessa, jonka mukaan homojen oikeudet ei riipu polyamoristen oikeuksista, kyseessä on kaksi eri asiaa.

Eikö aihekin ole vakava vai mitä helvettiä siellä oikein marssitaan.

Miksi aina pitäisi olla jotain ihme karnevaalitunnelmaa.

ovat monissa kaupungeissa valtavia karnevaaleja joihin osallistuu satoja tuhansia, jopa miljoonia ihmisiä. Toki aihe on vakava, mutta kulkueisiin mahtuu tanssia, laulua ja juhlimista. Pride on Suomessakin suuri juhla, ei vain mielenosoitus.

Eikö tuo tarkoita että näissä maissa homoseksuelleilla on suuria ongelmia ja siksi marssikin isompi. Jos ei ongelmaa--> ei tarvetta marssia. Näin Suomessa.

Suurimmat marssit (keskimäärin) ovat siellä missä asiat ovat hyvin. Siellä missä asiat ovat huonosti ei voi tai ei uskalleta marssia.

Haudanvakavia syitä marssia vaikka asiat olisivatkin ns. hyvin on useita: solidaarisuus, ymmärrys siitä, että tilanne voi muuttua huonommaksi missä vain, kunnioitus muutoksen airuita ja ensimmäisiä marsseja kohtaan, pienemmät ongelmat kotimaassa jne jne.

Ei-niin haudanvakavat syyt ovat minusta aivan sallittuja myös..

polyamoria ja homoseksuaalisuus eivät ole ihan verrattavissa siksi, että tuskin yksikään lapsi syntyy polyamoriseksi?

miksei syntyisi?

tuskin kukaan polyamorinen on sellainen, että olisi onneton vain yhden tyypin kanssa, jos ei muita löydä (vrt. homo, jolla ei ole ketään sopivaa sattunut kohdalle). mutta uskon kyllä, ettei polyamorinenkaan voi sille mitään, että rakastaa kumppaneitaan.

ja onko sillä oikeastaan mitään väliäkään, että voiko rakkaudelleen mitään? minusta rakkaus on aina hyvä asia, eikä sillä ole väliä, onko syntynyt rakastamaan toista vai oppinut sen myöhemmin.

Ovat nämä suomalaiset kulkueet tosin aina jotenkin vakavia. Hiki hatussa huhkivat seremoniamestarit autojen lavoilla nostaakseen karnevaalitunnelmaa - eikä se silti nouse.

Kuvailisin meininkiä siis lämpimäksi mutta asialliseksi. Kananmunanheittelyä en nähnyt, mutta kaverin kaveri oli ottamassa ääliötä kiinni ja luovuttamassa vartijoille -> poliisille.

Ihan tavallinen heteroperhe ollaan, mutta mielellämme tuolla mukana näyttämässä että meidän puolestamme rakkaus kuuluu kaikille, eikä ole keneltäkään pois.

Vaikea luovuttaa vartijoille ketään, jos ei ite saa kiinni. Näin tilanteen eikä siinä kyllä kukaan muu kuin vartijat sitä munan heittelijää ollut ottanut kiinni.

mukaan kun en saanut liekinheitintä ajoissa.Hitto että harmittaa.

millä perusteilla polyamoristen vertaaminen homoseksuaaleihin on älytöntä? Tänäänkin monet polyamoriset marssivat muiden joukossa. Yhteistä polyille ja homoille on, että molemmat haluavat vain rakastaa (ja välillä rakastella) sitä/niitä, jo(t)ka heistä tuntuu itselle parhaalta, ja molempia haluavat muut paheksua, ilman että elämäntapamme kuuluu heille mitenkään tai haittaa heidän elämäänsä. Kumpikaan ei haittaa myöskään siihen osallistuvia, toisin kuin vaikka eläimen raiskaaminen.

Pidän sitä älyttömänä, koska siinä puhutaan eri asiasta. Meillä on olemassa tietty yhteiskunnallinen instituutio eli avioliitto, jossa kaksi oikeustoimikelpoista henkilöä sitoutuu toisiinsa lain ja järjestyksen edessä niin, että heille lankeaa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tämähetkisessä tilanteessa osa ihmisistä rajataan tämän instituution ulkopuolelle sukupuolensa perusteella. Ihmisten saattaminen tasaveroiseen asemaan olemassaolevien yhteiskunnallisten instituutioiden edessä ja kokonaan uuden systeemin luominen eivät minusta ole verrannollisia keskenään.

Ihmisten erottelu lain edessä heidän oikeuksiaan rajaamalla sukupuolen, rodun tai sosiaaliluokan perusteella on todettu epäoikeudenmukaiseksi ja modernin länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen yhdessä asiassa toisensa jälkeen. Sukupuoli on todettu epäkelvoksi syyksi erotteluun lain edessä lähes kaikessa muussa, miksi sen pitäisi olla pätevä syy tässä? Kaikessa yhtäläisten kansalaisoikeuksien ulottamista kaikkiin kansalaisiin on vastustettu samantyyppisillä argumenteilla: perinne, järjestys ja aiheutuva vahinko.

Homoliittoa vastustetaan, koska perinteisesti naimisiin menevät mies ja nainen. Orjuuden lakkauttamista vastustettiin, koska se on osa Etelävaltioiden kuluttuuriperintöä. Naisten kansalaisoikeuksia vastustettiin, koska perinteisesti mies on perheen pää. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994, koska sen ajateltiin pitävän yllä perhejärestystä. Naiste eivät päässeet yksin ravintolaan, koska sen pelättiin aiheuttavan epäjärjestystä. Työväenluokka sai äänioikeuden hyväosaisia myöhemmin, koska sen pelättiin horjuttavan yhteiskuntaa. Homot eivät pääse naimisiin, koska sodoma ja gomorra. Homoliittoa vastustetaan, koska sen pelätään romahduttavan heteroliittojen arvon. Palkkatyön sallimista mustille vastustettiin, koska sen pelättiin romahduttavan työn arvon ja jättävän valkoisia työttömäksi. Lakia, joka velvoitti maksamaan naiselle pienempää palkkaa kuin miehelle, ei haluttu kaataa, koska sen pelättiin vaikeuttavan miesten työnsaantia.

Lopulta lopputulos on ollut kuitenkin sama: sukupuoli, rotu tai sosiaaliluokka eivät ole olleet validi syy asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan lain edessä. Poikkeuksia tästä on nitistetty vuosikymmenien varrella yksi kerrallaan. Jokainen edistysaskel on herättänyt omana aikanaan valtaisaa kohua, mutta muuttunut standardiksi varsin pian.

Eri juttu on sitten se, että polyamoriset parisuhteet toki ovat verrannollisia homoihin vs. syrjintä ja juridiset oikeudet. Ja minusta niidenkin pitäisi mielestäni käydä läpi samat asiat kuin homous aikanaan. Ts. miten ihmiset voi näissä parisuhteissa ja onko perusteita sille, että myös polyamorisiin avioliittoihin järjestettäsiin jotain juridisia oikeuksia tms.

Mainitusta syystä olen tästäkin eri mieltä. Meillä on yhteiskunnallinen instituutio nimeltä avioliitto, jossa kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa juridisessa mielessä. Polyamoria vaatii vallitsevan järjestyksen muuttamista ja uuden instituution luomista. Homoliitto vaatii vain sitä, että kaikki täysikäiset ja täyspäiset kansalaiset olisivat keskenään tasa-arvoisessa asemassa jo olemassaolevien yhteiskunnallisten käytäntöjen suhteen.

Temaattisesti nämä toki sopivat yhteen, mutta minulle asiassa ei ole kyse siitä, kuka saa lain edessä rakastaa ketä, vaan siitä, että nykyinen laki syrjii osaa kansalaisista. Se, että olemassaoleva laki korjataan tavalla, joka asettaa kaikki kansalaiset samanarvoiseen asemaan sen edessä ei ole minusta suorassa yhteydessä siihen, että luotaisiin kokonaan uusi laki ja käytäntö.

Tämä on vähän sama kuin jos laki sanoisi, että vain sinisilmäiset henkilöt saavat kasvattaa ruohosipulia ruukuissa. Sitä, että ruohosipulin kasvatus halutaan sallia myös vihreä-, ruskea- ja harmaasilmäisille ei ole suoraan sidoksissa siihen, pitäisikö ihmisten saada kasvattaa myös mansikoita, vaikka asioilla vahva temaattinen yhteys onkin.