Lue keskustelun säännöt.
jotenkin pelottavaa..
28.06.2012 |
että noi mun lapset luottaa muhun, siis MUHUN, niin täysin. ei osaa edes ajatella, et äiti tekis vääriä valintoja. millä ihmeellä mä täytän nää kaikki odotukset. olen kuitenkin vain ihminen, ja joissain asioissa ihan mukula viel itsekkin. tää vastuu on vaan jotenkin niin valtava! jo laitoksella aikanaan mietin kun esikoisen kans lähdettiin kotiin, et ihan oikeestikko nää ammattilaiset antaa tän pienen ihmeen mun hoiviin? ja juu, kaikkihan on mennyt ihan hyvin, mut silti, haluaisin todella olla se maailman paras äiti, mitä lapseni olettavatkin. toivon et eivät joudu pettymään aikuisena, kun ymmärtävät maailmaa jo ihan toisella tavalla. huoh.. äitiys on kyllä maailman rankin asia, mut ihanin myös :)
Kommentit (3)
Että kaikille sitä lapsia annetaankin... ;D
Luonnollista ilmeisesti tälläinen hätääntyminen.
Ja uskon että kasvat mahtavaksi äidiksi. Pikkuhiljaa. Hyvät edellytykset on kun kerran mietit tuollaisia, haluat olla paras mahdollinen äiti ja huolehdit asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan saman häkellyttävän tunteen synnäriltä. Minuunko te luotatte tämän ihmisen vaipan vaihtavan, minäkö saan itse vauvan pestä? Ja tämän kanssa kotiin lähteä? Oletteko nyt ihan varmoja...? :D
Muistelen nyt 8-vuotiaan kanssa usein omaa lapsuutta, kuinka äiti tiesi kaiken, äiti oli kultainen ja äidin hyvä tuuli oli maailman paras asia (ei sillä että se paljon muulla olisi ollutkaan). Ja kun äiti joskus itki, niin miten pienen sydän voi siitä murtua... Äiti, minä lohdutan.
Nyt kun ajattelen että ihan samoja ajatuksia ja suuria tunteita käy läpi oma lapseni, miten kirkkaasti hän luottaa minuun, miten välillä uhmaa mutta on lopulta niin tyytyväinen että totteli... Kyllä saa palaa niellä, kun ajattelee näitä kokemuksia ja tunteita, mitä äitinä saa kokea.
nyt lapsia jo useempi ja silti nää asiat viel mietityttää :) ap