Lapsen hemmottelu

Eihän kukaan aikuinenkaan sellaisesta tykkää, miksi lapsen pitäisi sitä sietää.



Mulla on ollut hetkiä, jolloin olen itkenyt mitä kummallisimmista asioista. Tai joku on voinut ajatella, että murjotan. Kun itsellä vaan on ollut niin paljon isoja tunteita sisällä, että on vaan yrittänyt pitää itsensä kasassa. Ja jos joku oikein yrittää mukamas pistää paremmaksi kuin itselleni tärkeä henkilö/asia, saatan tokaista, että tämä on jo tuttu juttu, koska se pätemisen tarve ärsyttää.



Uskoisin, että lapsen kohdalla on kyse jostain ihan muusta ja se, että ensimmäisenä ajattelet, että hänellä on asenne (sinullahan sitä ei näytä olevan ollenkaan) tai että on pilalle hemmoteltu, ei kyllä yhtään tule auttamaan tilannetta.

Eihän kukaan aikuinenkaan sellaisesta tykkää, miksi lapsen pitäisi sitä sietää. Mulla on ollut hetkiä, jolloin olen itkenyt mitä kummallisimmista asioista. Tai joku on voinut ajatella, että murjotan. Kun itsellä vaan on ollut niin paljon isoja tunteita sisällä, että on vaan yrittänyt pitää itsensä kasassa. Ja jos joku oikein yrittää mukamas pistää paremmaksi kuin itselleni tärkeä henkilö/asia, saatan tokaista, että tämä on jo tuttu juttu, koska se pätemisen tarve ärsyttää. Uskoisin, että lapsen kohdalla on

kyse jostain ihan muusta ja se, että ensimmäisenä ajattelet, että hänellä on asenne (sinullahan sitä ei näytä olevan ollenkaan) tai että on pilalle hemmoteltu, ei kyllä yhtään tule auttamaan tilannetta.

Itse hemmoteltu lapsi?

En ymmärrä sun kommenttia? Lapsia pitää komentaa kun eivät tottele, olimme korkealla kalliolla ja alla oli meri, poika oli vaarassa pudota. Ja hän ei tod ollut käynyt siellä ennen, miksi sitä hänen "pätemistään" pitäisi tukea, jos se on silkkaa valhetta, jotenkin poika halusi tuntea itsensä tärkeäksi valehtelemalla käyneensä siellä ennen. Ehkäpä ei olekkaan hemmoteltu vaan äitinsä jyräämä...huom tunnen tätä lasta jo pidemmältä ajalta ja nämä piirteet ovat uusia. Viettää vaan enimmäkseen aikaan äidillään, joka yrittää omia koko lapsen, siksi emme tarpeeksi usein häntä näe. Siksi olemme myös epävarmoja käyttäytymisestään. t ap ps enkä aloittanut tät ketjua provosoidakseni vaan pohtiakseni, itselläni on yksi lapsi, joka on aivan erilainen. Omat haasteensa hänessäkin, mutta ei kyllä inise pienestä ja on reippaasti hyvä itsetuntoinen.

Ymmärrätkö lapsia yhtään? Ettei lapsi kokenut vain, että on menettänyt isänsä jollekin naiselle ja kiukutellut muuten vaan testatakseen isänsä huomiokykyä ja kiintymystä?



Oletko oikean miehen kanssa, jos lapsi käy noin pahasti hermoon? Lapsettomiakin miehiä on!

Koitas välillä lähestyä hyvän kautta.

Käyttää tilannetta hyväkseen ja vanhemmat hyvittelee kaikin keinoin eroaan lapselle. Sitä saa mitä tilaa. Ja tiedoksi kakkoselle, että kyllä lasta tarvittaessa on komennettava. Paitsi tietysti jos edustaa summerhilliläisyyttä.

pointtinani oli, että yleensä lapsen käytös on oire jostakin joten yritä pohtia ja miettiä mikä se oire on, miltä lapsesta oikeasti siinä tilanteessa toimii ja voiko oireilu mahdollisesti johtua sun käytöksestä.



En pidä sanasta komentaa. Se, että lapselle sanoo, että siellä reunalla on vaarallista, tulepa pois, ei ole komentamista. Se, että karjuu "nyt *** pois sieltä, etkö sä tajua, että voit tippua" on komentamista ja jotain muutakin. Mun mielestä ei ketään tule komentaa. Asiat voi sanoa tehokkaasti komentamattakin.

Kohta teini-ikäinen hakee huomioo? Joo ehkä varmaan hakeekin, mutta mielestäni on hyvin lapsellinen ikäisekseen ja ei todellakaan ymmärrä sitä, että ei vaan satu olemaan maailman napa ja olemaan isänsä ainut silmäterä. Isällä on täysi oikeus rakastua ja elää uusioperheenä, ilman että esimurrosikäinen kiukuttelee ja valehtelee ja suuttuu, jos joutuu jakamaan huomiota.



Pilalle lellityt kakarat, jotka luulee aina olevansa huomion keskipisteenä, on lievää narsismin piirteitä. Eli ei mitenkään

kadehdittavaa! Myös 3-vuotiaankin on opittava, että ei ole maailman napa ja kaikkien elämä ei pyöri ainoastaan hänen

ympärillä.

Tiedoksi vain, että uusioperheitä syntyy rakkaudesta, kun isä

tai äiti rakastuu uuteen kumppaniin, mielestäni lapsi, joka ei siedä vanhempien/aikuisten keskeistä rakkautta, ei varmasti aikuisenakaan muiden hellyyshetkiä ymmärrä.



Minusta on ihana nähdä perheitä, missä äiti ja isä hellii toisia välillä, minun mielestä lapsille paras kasvualusta on

rakastuneet vanhemmat ja avoin hellyyden näyttäminen, myös

kumppaniin sekä lapsiin, kuin se, että lapset nostetaan aina jalustalle ja he ei opi näkemään sitä, että muutkin voi perheessä helliä toisia ja lapsenkin on siihen hyvä kasvaa.

Kohta teini-ikäinen hakee huomioo? Joo ehkä varmaan hakeekin, mutta mielestäni on hyvin lapsellinen ikäisekseen ja ei todellakaan ymmärrä sitä, että ei vaan satu olemaan maailman napa ja olemaan isänsä ainut silmäterä. Isällä on täysi oikeus rakastua ja elää uusioperheenä, ilman että esimurrosikäinen kiukuttelee ja valehtelee ja suuttuu, jos joutuu jakamaan huomiota.



Pilalle lellityt kakarat, jotka luulee aina olevansa huomion keskipisteenä, on lievää narsismin piirteitä. Eli ei mitenkään

kadehdittavaa! Myös 3-vuotiaankin on opittava, että ei ole maailman napa ja kaikkien elämä ei pyöri ainoastaan hänen

ympärillä.

Tiedoksi vain, että uusioperheitä syntyy rakkaudesta, kun isä

tai äiti rakastuu uuteen kumppaniin, mielestäni lapsi, joka ei siedä vanhempien/aikuisten keskeistä rakkautta, ei varmasti aikuisenakaan muiden hellyyshetkiä ymmärrä.



Minusta on ihana nähdä perheitä, missä äiti ja isä hellii toisia välillä, minun mielestä lapsille paras kasvualusta on

rakastuneet vanhemmat ja avoin hellyyden näyttäminen, myös

kumppaniin sekä lapsiin, kuin se, että lapset nostetaan aina jalustalle ja he ei opi näkemään sitä, että muutkin voi perheessä helliä toisia ja lapsenkin on siihen hyvä kasvaa.

lapsi käy hermoon? En sanonut. Ja jollekin kirjoittajalle, joka epäilee, että lapsi voi pahoin meidän kanssaan, ei pidä paikkaansa. Lapsi voi pahoin äidillään mielestäni. Mutta se on tietty ehkä hyvä pointti, että testaa isänsä kiintymystä. Juu, ja on omia lapsia, kuten jo sanoin. Omani on erilainen, eri tavalla haastava. Tiedän, että kaikki lapset kiukuttelevat joskus. Mutta mielestäni pojalla on nyt ollut jonkin aikaa jo sellaista, että korostaa niitä asioita, joissa itse on hyvä tai paras. Ja jos ei ole, niin ei kestä sitä. Olen itseasiassa huolissani. Kyllä lapsen pitäisi kestää pientä komennusta ilman itkua joka kerta. Ei omani itke, jos ojennan häntä. Miesystäväni on tietty epävarma, koska näkee lastaan liian harvoin. Sitä paitsi, minä tarkkailin tilannetta, enkä tuonut näitä mietteitäni julki. Lapsi oli heti puhelimessa kiinni, kun komennettiin, epäilen että "kieli äidilleen" ja lähetti tekstiviestin, että "minua komennenttiin". Ehkäpä äitinsä käyttää taas tätäkin hyväkseen.

Kohta teini-ikäinen hakee huomioo? Joo ehkä varmaan hakeekin, mutta mielestäni on hyvin lapsellinen ikäisekseen ja ei todellakaan ymmärrä sitä, että ei vaan satu olemaan maailman napa ja olemaan isänsä ainut silmäterä.

Kohta teini-ikäinen? eikö lapsi ollut vasta 9 vuotias ja vielä poika, ettei todellakaan edes kohta. Jokaisen erolapsen pitäisi saada olla maailmanapa jonkin aikaa. Vanhempien erot ovat paljon rankempia lapsille kuin mitä antavat ulos.

Sen lisäksi jos siihen tulee kaltaisesi myrkynnielijä puhumaan lämmöstä ja rakkaudesta, niin lapsena juoksisin karkuun moista hirviötä.

Ei pienen lapsen tarvitse vielä ymmärtää kaikkea aikuisten maailmasta, eikä tarvitse edes kohdata sitä vielä. Aikaa ja rakkautta.

Ymmärrän että sua ärsyttää, mutta yritä kestää. Uskoisin, että nuo menevät ajan kanssa ohi. "Kävin täällä äidin kanssa ja se oli paljon hienompaa/kivempaa", "äiti voitelee leivät paremmin" ja sen sellaiset jutut varmaan kuvastavat hämmennystä tai lojaliteettiristiriitaa lapsen päässä. Ehkä hän tykkää sinusta ja miettii, onko se oikein äitiä kohtaan. Tuollaista on lapsilla vaikka äiti ei sitä mitenkään ruokkisi, mutta tietysti pahempana jos äiti (vaikka tiedostamattaan) viestittää lapselle, että hänelle on uhka, jos lapsi viihtyy teillä.



Lisäksi ehkä lapsella on jotain mustasukkaisuutta isän ajasta ja huomiosta, jos suhteenne on uusi.



Poika ei välttämättä normaalitilanteessa ole hankala tai hemmoteltu. Avainasemassa on nyt lapsen isä: hänen pitäisi lopettaa "sirkustelu" (ylenmääräiset huvipuistot, ohjelmanumerot, lahjat, herkut, kivakivakiva ihan koko ajan) jos sellaista on joskus harrastanut ja osoittaa selvästi lapselle, että myös sinua pitää kuunnella ja totella. Ja toki antaa lapselle positiivista huomiota ja aikaa ihan tavallisissa asioissa ja puuhissa.



Sinun ehkä kannattaa välillä vetäytyä enemmän taka-alalle, jos kiintiö alkaa täyttyä. Isän homma on huolehtia lapsesta silloin kun hän on teillä. Sinä voit osallistua sen verran kuin itsestäsi tuntuu luontevalta.



Suosittelen keskusteluun tämän palstan sijaan uusionni-net keskustelua.

ja vaikka kultainen lusikka peppussa kuin kaikesta vaille jäänyt. Kun kauhalla saa niin voi sitten kauhalla eteenpäin antaa. Kun pikkulusikalla saa, tulee helposti katkeraksi ja kiukkuiseksi eikä halua kenellekään mitään kivaa kun ei ole itsekään huomiota/kivoja juttuja saanut.

Ja onhan se monelle lapselle melko raskasta kun äiti/isi tai molemmat elää uutta nuorta rakkautta ja tulee tunne, että kenelles mä olen se ykkönen? en kenellekään...

Ymmärrän että sua ärsyttää, mutta yritä kestää. Uskoisin, että nuo menevät ajan kanssa ohi. "Kävin täällä äidin kanssa ja se oli paljon hienompaa/kivempaa", "äiti voitelee leivät paremmin" ja sen sellaiset jutut varmaan kuvastavat hämmennystä tai lojaliteettiristiriitaa lapsen päässä. Ehkä hän tykkää sinusta ja miettii, onko se oikein äitiä kohtaan. Tuollaista on lapsilla vaikka äiti ei sitä mitenkään ruokkisi, mutta tietysti pahempana jos äiti (vaikka tiedostamattaan) viestittää lapselle, että hänelle on uhka, jos lapsi viihtyy teillä. Lisäksi ehkä lapsella on jotain mustasukkaisuutta isän ajasta ja huomiosta, jos suhteenne on uusi. Poika ei välttämättä normaalitilanteessa ole hankala tai hemmoteltu. Avainasemassa on nyt lapsen isä: hänen pitäisi lopettaa "sirkustelu" (ylenmääräiset huvipuistot, ohjelmanumerot, lahjat, herkut, kivakivakiva ihan koko ajan) jos sellaista on joskus harrastanut ja osoittaa selvästi lapselle, että myös sinua pitää kuunnella ja totella. Ja toki antaa lapselle positiivista huomiota ja aikaa ihan tavallisissa asioissa ja puuhissa. Sinun ehkä kannattaa välillä vetäytyä enemmän taka-alalle, jos kiintiö alkaa täyttyä. Isän homma on huolehtia lapsesta silloin kun hän on teillä. Sinä voit osallistua sen verran kuin itsestäsi tuntuu luontevalta. Suosittelen keskusteluun tämän palstan sijaan uusionni-net keskustelua.

No meillä on se "hyvä tilanne" ettemme asu yhdessä, joten kun poika on isällään, heillä on kahdenkeskistä aikaa, samoin myös minulla ja omalla pojallani. Siksi tilanteet, jossa kaikki ollaan yhdessä ovat kaikille vähän "outoja". Suurimman osan aikaa menee kuitenkin hyvin ja pojat tulevat toimeen keskenään. Mutta luulen,että tuo lojaaliusristiriita on ehkä tässä se juttu, koska äitinsä on todella mustasukkainen ajasta, jonka lapsi on isällään. Ja tuo sen esiin riitelemällä joka kerta, kun poika viedään takaisin. Ja todella lähettää niitä tekstiviestejään ihan lakkaamatta. Isä yrittää olla myös isä, joka "pitää kuria ja rajoja" ym , eli ei pyri pelkästään hemmottelemaan. Kiitos linkistä! t ap

Kohta teini-ikäinen hakee huomioo? Joo ehkä varmaan hakeekin, mutta mielestäni on hyvin lapsellinen ikäisekseen ja ei todellakaan ymmärrä sitä, että ei vaan satu olemaan maailman napa ja olemaan isänsä ainut silmäterä.

Kohta teini-ikäinen? eikö lapsi ollut vasta 9 vuotias ja vielä poika, ettei todellakaan edes kohta. Jokaisen erolapsen pitäisi saada olla maailmanapa jonkin aikaa. Vanhempien erot ovat paljon rankempia lapsille kuin mitä antavat ulos.

9-vuotias ei ole enää pikkulapsi, vaan koululainen.

No jatkossa varmaan ihmisten täytyis elää lasten pillin mukaan ja antaa huomioo ja ylistää maasta taivaisiin ja kaikenlisäksi uutta rakkautta ei sit vaan saa helliä ja osoittaa rakkautta ja antaa huomioo lasten edessä, ettei he vaan loukkaannu. Mitä hittoa sun ajatusmaailmassa pihisee?

Eikö nimenomaan pienestä lapsesta asti opeteta huomioimaan toisia ihmisiä, ymmärtämään, että huomiota voi saada joku muukin, myös aikuinen.

Narsistit ihmiset ei tunnetusti hyväksy sitä, että toinen saa huomiota välillä eikä aikuiset saa rakastua, oman vanhemman täytyy olla koko elämä tätä lasta varten ja paapoa niin kauan kuin lapsi vain haluaa.

Miten lapsi oppii aikuisena hyväksymään asioita? Mun mielestä on hyvin huolestuttavaa, että lapsen pitäisi olla maailman napa jollekkin? Miten mieli voi järkkyä niin paljon, jos oma vanhempi antaa rakkautta myös puolisolleen?

Luuletko tosiaan, että uusioperheitä syntyis, jos kumppani jää kokoajan taka alalle tai kumppanin pitäis sietää lapsen mielivaltaista ja narsistisia piirteitä omaavaa itsekästä minäminä-käytöstä?! Jos lapsi on tuommoinen, niin ei siinä mitään, kyllä elämä sitten aikuisuuden kynnyksellä opettaa, kaverit kaikkoaa minäminä itsekkyys ihmisten ja lapsien ympäriltä ja työelämässä saa paskaa niskaan.

Voivoi, et ajatellut lapsen kantaa tulevaisuudessa, mielestäni on hyvin huolestuttavaa, että 9-vuotias poika täytyy oikein nostaa palkintopallille ja palvoa, kuin olisi jokin herra suuri. Ei tollaiseen mielivaltaiseen maailmaan lapsia kasvateta, missä ei huomiota ja rakkautta kestetä jakamaan.

Sen lisäksi jos siihen tulee kaltaisesi myrkynnielijä puhumaan lämmöstä ja rakkaudesta, niin lapsena juoksisin karkuun moista hirviötä.

Ei pienen lapsen tarvitse vielä ymmärtää kaikkea aikuisten maailmasta, eikä tarvitse edes kohdata sitä vielä. Aikaa ja rakkautta.

että lapselle ei ole annettu aikaa sopeutua ja lupaa kokea niitä negatiivisia tunteita mitä vanhempien ero aiheuttaa.

että lapselle ei ole annettu aikaa sopeutua ja lupaa kokea niitä negatiivisia tunteita mitä vanhempien ero aiheuttaa.

Tosin, erosta on jo 5- vuotta mutta se on ehkä nyt vasta todentunut, kun sekä isällä, että äidillä on uudet kumppanit ja äiti laittoi uusperheen pystyyn aika nopeasti. Lapsella on paljon uutta elämässä ja on varmaan aika hämmentynyt. Kiitos kommenteista, niistä oli oikeasti apua! t.ap