luojan kiitos, mun ei tarvitse enää ikinä asua kerrostalossa.
Kommentit (14)
En kestä tällaista hiljaista rivitaloasumista. Joudun monta kertaa vuodessa nukkumaan yksin lasten kanssa, kun mies on työmatkoilla ja silloin pelottaa tämä hiljaisuus. Kerrostalossa sentään tiesi, että jonkun oven takana on apua, jos tulee jotain. Rivitalossa on vain muutama naapuri.
Tämä rouva lähtee salamana takaisin kerrostaloon, kun lapset muuttavat pois kotoa. Elin 22-vuotiaaksi asti kerrostaloissa ja totuin siihen, että naapurit kuuluvat.
kukaan meistä ei voi tietää, milloin vaikkapa dementoituu tai vammautuu ja joutuu johonkin kerrostalopalveluasuntoon loppuiäkseen.
Siinä vaiheessa melko sama missä asuu. ap
kukaan meistä ei voi tietää, milloin vaikkapa dementoituu tai vammautuu ja joutuu johonkin kerrostalopalveluasuntoon loppuiäkseen.
aion muuttaa maaseudulle rintamamiestaloon. Ja huu, perheen ainoa aikuinen olen. Ei katuvaloja, vaan hiljainen kylätie ja kauppaan 8km.
Jos olet pariutunut, niin tulet ehkä asumaan vielä pienemmässä luukussa kuin tähän asti - kun eroat. Elämä näet voi yllättää! Varsinkin sellaisia, jotka ovat varmoja jostakin.
lauantaiset ruohonleikkuutalkoon ja pikkutietä kovaa päristelevät mopoteinit (+ monet muut asiat, kuten pihatyöt joista en tykkää ollenkaan). Myönnän kyllä että meillä on ollut aina hyvä tuuri kerrostalossa naapureiden suhteen. Tai no, yksi tuurijuoppo aikoinaan mekkaloi, mutta saikin sitten häädön.
No, mutta kiva jos pääsit itsellesi viihtyisämpään asumismuotoon :)
En vaan kestä niitä "elämisen ääniä".
aion muuttaa maaseudulle rintamamiestaloon. Ja huu, perheen ainoa aikuinen olen. Ei katuvaloja, vaan hiljainen kylätie ja kauppaan 8km.
Voin melkein vannoa, että jonakin päivänä saat kuraa niskaasi.
Jos olet pariutunut, niin tulet ehkä asumaan vielä pienemmässä luukussa kuin tähän asti - kun eroat. Elämä näet voi yllättää! Varsinkin sellaisia, jotka ovat varmoja jostakin.
jos ap. tykkää asua omakotitalossa, kun ei kestä toisista asunnoista kuuluvia ääniä.
vielä tuollaista työtä tehdäessä sitä rauhaa kaipaa.
Ei onneksi ole keneltäkään pois:D
vielä tuollaista työtä tehdäessä sitä rauhaa kaipaa.
D
Siinä vaiheessa melko sama missä asuu. ap
kukaan meistä ei voi tietää, milloin vaikkapa dementoituu tai vammautuu ja joutuu johonkin kerrostalopalveluasuntoon loppuiäkseen.
nyt kun on vanha ja raihnainen, taistelee kynsin ja hampain siitä, että saa asua omakotitalossa.
Oikein hyvä, että voit asua kuten haluat. Niin minäkin, ja minä asun keskustassa kerrostalossa, jossa ei tarvitse kuulla minkäänlaisia "elämisen ääniä". Täällä on mahtavan helppoa asua. Mutta kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan.
lapsuuteni asuin isossa sukutalossa josta
muutimme viereen rakennettuun omakotitaloon
opiskeluajat asuin alivuokralaisena omakotitalojen yläkerroissa sekä sisäoppilaitoksessa
työikäisenä aluksi erikokoisissa kerrostaloissa ja rivitalossa kunnes omakotitalossa
nyt asun viikot kerrostalossa ja loppuajan omakotitalossa
kun lapset on muuttaaneet pois kotoa ei ole tarvetta asua isossa omakotitalossa
sitten harkitaan asuminen uudelleen
mutta kaikkeen sopeutuu
nyt en omakotia pois vaihtasi, huomenna voi olla toisin. joustavuutta!!
mutta, esim. illalla, kun naapurissa lapset mökää, laitan radion hiljaiselle soimaan ja sen tasainen rauhallinen ääni ei häiritse minua:)
Hyvä, että sinun ei tarvitse:)