Kirjoita tänne se todellinen tämän hetkinen tilapäivitys ilman fb-suodatinta tai mitään kaunistelua:

Mun paino ei nouse ja haluun näyttää bodarilta!! Syön ku hevonen ja oon kateellinen niille jotka taas yrittää laihtua..

Vituttaa. Pentu ei nuku ja päätä särkee.
Vedän kohta ranteet auki..

Reidet kinnaa inhottavasti yhteen.

Yksinäinen olo nyt. Mut on jätetty lähiaikoina monesta jutusta ulkopuolelle. Lapset kärsivät mun fyysisen sairauden takia.

Mies vetänyt viinaa koko viikonlopun. Taas kerran ja aina vaan. Ei paljon lapsi kiinnosta vaikka ei ole kohta viikkoon nähnyt. Tekis mieli ampua mies, täysin turha retale.

Te ystävät, joihin olen tutustunut parin vuotta sitten uudelle paikkakunnalle muuttamiseni jälkeen. Siis te, jotka asutte edelleen täällä - toisaalle muuttaneet huoli pois. Mulle riittäisi, että tapaan teitä vaikka pari kertaa kuukaudessa, monta kertaa viikossa ehdottamanne kahvittelut saavat mut ahdistumaan. Olette niin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, että saatte mut hengästymään. Liian karismaattisia. Mä kaipaan rauhaa ja yksinäisyyttä. Ootte niin rakkaita, mutta toisinaan niin raskaita.

Oon niin onnellinen! Sain tänään maailman parasta seksiä mieheltä, jota olen tapaillut jo vuosia.

Vituttaa kun taas aamulla pitää herätä liian aikaisin töihin mut ei pysty nukkua kun toi yks vitun runkkari mekkaloi olkkarissa ja juo kaljaa ..... Kiitos kun olet niin ajattelevainen rakas .....

Aion ryypätä seuraavan viikon huolella ja nollata talven työt. Samalla siivoan nurkista talven pölyt ja paskat.

Sitten vietän loppuloman raitistellen, reippaillen ja rentoutuen. Ehkä sentään luen muutaman kymmenen romaania; niitä jotka aina jäivät lukematta, kun tuli muuta, tärkeämpää.

Mitä mieltä mies on tästä suunnitelmansta? En tiedä eikä kiinnosta, nyt teen kerrankin ihan just niin kuin itsestä tuntuu.

Olen todella onnellinen. En ansaitse tätä onnea sen kummemmin kuin kukaan muukaan. Voisivatpa kaikki olla onnellisia. Tiedän, että onni voi kääntyä, mutta toivon kaikille hyviä tuulia ja paljon onnenhetkiä. Tekisi mieli kirjoittaa jokaiselle Facebook-kaverilleni, että "Voinko auttaa?" ja kuunnella toisten murheet ja lohduttaa yksinäisiä ja onnettomia.

Ahdistaa koko mun elämä. Sinkkuus. Ympärillä ihmiset menee naimisiin ja lisääntyy. Mä ole vaan aina yksin. Aina. Aina. Yksin. Tyhjyys. Kertakaikkinen tyhjyys. Aion tappaa itseni.

Pelottaa jo nyt ensi viikko. Kolmevuotias kiukuttelee ja puree, vauva syö tunnin välein eikä mikään kelpaa kummallekaan lapselle. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:16"]

Ahdistaa koko mun elämä. Sinkkuus. Ympärillä ihmiset menee naimisiin ja lisääntyy. Mä ole vaan aina yksin. Aina. Aina. Yksin. Tyhjyys. Kertakaikkinen tyhjyys. Aion tappaa itseni.

[/quote]

No et tee sitä.

Löydät kumppanin, jos se tosiaan on sulle maailman tärkein asia. Mutta ei se oo: elämässä on niiiiiin paljon muutakin ihanaa. Sä et sitä vain huomaa, kun olet keskittynyt murehtimaan sitä, mitä sulla ei ole.

Kirjoitan täällä vaan gradua, ahdistaa, apua, apua!!

Vitun vittu. Miksei voinut vastata mitään mun viestiin, mut sit fb:s kuitenkin lukee, että tosihyvätystävät osallistuvat tapahtumaan x. Ensin vingutaan että oispa kiva nähdä, mut sit kun kysyn et mentäiskö tapahtumaan x, tulisin täältä toiselta paikkakunnalta sinne jos tekin ootte menossa, niin ei vastausta. Haistakaa paska, toi ei oo mitään ystävyyttä.

Eksällekin terveisiä. Jumalauta onko puoltatoista kuukauttakaan kulunu erosta ja sullapa vaan seuraa riittää. Ei muka oo mitään, mut noi jatkuvat yökyläilyt " kaverin " luona kertoo vähän muuta. Vittu et osannu kunnioittaa mua silloin kun oltiin yhdessä etkä näköjään osaa vieläkään. Et sä mikään mun ystävä halua olla, kunhan vaan hyötyisit musta mahdollisimman paljon.

Oho melkeen onnistu kappalejako! Ens kerralla onnistuu taatusti paremmin. -239

Itkin tänään.

Kiitos 237. Itkettää kun sanoit noin kauniisti. Miten edes kukaan jaksaa tuntemattomalle sanoa, että älä tapa itteäs. Tiedätkö, että saatoit pelastaa ainakin tämän hetken. Ehkä saan nukuttua edes hetken. Kiitos. Nyt en näe missään mitään muuta kuin perheitä, pareja, iloa ja onnea. Ja toki kaikki se heille tottakai kuuluu. Mutta miksi jotkut jää yksin? Yksinäisyys on niin kamalan tappava tauti.

Vituttaa niin että hampaita vihloo. Voi kun saisin joskus kokonaisen viikonlopun aikaa tehdä niitä asioita, joita haluan. Tai edes päivän. No, itsepä olen osani valinnut.

Voi vittu. Enää pari euroa jälellä ja sillä pitäis pärjätä koko kesä. Mitä hemmettiä tässä tekis? Pitäsikö ruveta myymään persettä että selviäis hengissä kesän yli?

Olen siis opiskelija. Kesätyötä en saanut eikä opintotukeakaan enää tule. Toimeentulotukeakaan en saanut kun vanhempien tulot on sen verran, mutta eihän ne minulle euroakaan anna.