Lue keskustelun säännöt.
Äitini juo liikaa...
26.06.2012 |
Hän on juonut jo vuosia aina vapaapäivinään. hän muuttuu alkoholia nautittuaan ihan toiseksi ihmiseksi. Hänestä tulee ilkeä ja arvosteleva. Hän on viime vuosina juonut niin paljon että erosivat isänikin kanssa hetkeksi.
Palasivat kuitenkin yhteen. Talvella äiti alkoi taas juomaan ja joi myös töissä. Hän luulee ettei kukaan huomaa kun hän on juonut, esim juurikin töissä. Olen 100% varma että hänen työkaverinsakin ovat sen huomanneet. Hän muuttuu jo yhden kaljan jälkeen. Olemus on esin rempseä ja silmät seisoo välittömästi. Ja eihän se hajukaan lähde vaikka kuinka vetäis purkkaa ja pastilleja.
Hän on nyt ollut hetken sairaslomalla ja pyhittänyt päivät kaljan kittailulle ja tölkkien piilottelulle. Hän ei tajua että kyllä isä on huomannut hänen juoneen. Sanonut asiasta usein meille tytöille.
Eikö tuo ole jo alkoholismia että täytyy juoda, juoda salassa ja jopa töissä!
Nytkin hänellä lapsenlapsi hoidossa ja pyysi viemään kaljaa sinne. En tietenkään vienyt vaikka vakuutteli ettei lapsen kanssa juo.
Itse muistan lapsuudesta pelottavat mökkiviikonloput kun aikuiset oli kännissä ja pelottavia. Siksi en halua mahdollistaa hänen juomistaan lasten aikana.
Hän haukkui aina siskonsa joka ryyppäsi lastensa aikana ja töissä ja menetti lopulta kaiken. Nyt hän on itse menossa samoja jalanjälkiä.
Tämä ei vissiin tälle palstalle kuulu, mutta täällä saa aina jotain vastauksia. Onko tuolle mitään tehtävissä? Eihän alkoholistia voi parantaa kukaan muu kuin hän itse? Ja vasta kun suostuu myöntämään ongelmansa?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
niin vastaus saattaa olla jumalaton loukkaantuminen. Naispuolisen alkoholistin sielu on yhdistelmä 5-vuotiasta lasta ja 50 vuotta raatanutta kaikkensa uhrannutta marttyyriä. Sellaiselle yhdistelmälle ei voi sanoa yhtään mitään, on herkkä kuin ansarikukka ja kaiken voi perustella sillä, että on antanut kaikkensa lapsille ja miehille jne.
Mä jätin äitini lopulta kokonaan. Ei mulla ollut vaihtoehtoja. Te joilla on lapsia: ehkä pystytte kiristämään äitiänne pysymään kunnolla sillä että hän saattaa menettää lastenlapset temppuilullaan. Oma tytär on ainakin mun kokemuksen mukaan viinaan menevälle äidille yhtä tyhjän kanssa.
Tämä lapsi-marttyyri-ansarikukka-vertaus on niin osuva, etten parempaa voisi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Onpa tutun kuuloisia tarinoita. Tämä ketju tuli vastaan, kun googlailin kohtalotovereita. Kuusikymppinen äitini on alkoholisti, jolla hommat menee koko ajan vain huonompaan suuntaan. Toivoisinpa, että jollakin olisi kertoa tarina, missä pitkään juonut äiti/isä parantui alkoholismista. Mutta ne tarinat taitaa olla vähissä. Onko niitä edes? :-(
Onko minun ainoa vaihtoehto vaan alkaa varautua äitini kuolemaan?