Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö alkoholiongelmainen rajoittamaan juomistaan vai onko ainoa mahdollisuus lopettaa
Kommentit (13)
Miten luokitellaan alkoholisti? Enkä tarkoita nyt mitään virallisia pupputestejä. Join todella paljon ikävuosina 18-34. Vähintään kaksi kunnon känniä viikossa ja yleensä ainakin pari muinakin päivinä. Työt kuitenkin sujui siinä jatkuvassa krapulassakin. Join koska pidin hauskanpidosta ja kännissä olemisesta. Olin jatkuvasti keikoilla tai baareissa. Pahimmillaan muistan festareista vain väläyksiä sieltä täältä, yleensä kuitenkin muisti pelasi. Ikinä ei ollut pakottavaa tunnetta juomiseen vaan join koska se oli kivaa.
En koskaan aloittanut rajoittamaan juomistani, en vaan nähnyt juhlimista enää yhtä mielekkäänä ja nykyään otan pari saunakaljaa ja kännit pari kertaa vuodessa. En siis tietoisesti lopettanut koskaan, se juominen vaan väheni ikäänkuin itsestään.
Mies 36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholisteja eivät ole kaikki, jotka juovat paljon. alkoholistilla ja alkoholin suurkuluttajalla on suuri ero. alkoholistilla alkoholin käyttö alkaa vaikuttamaan elämän muihinkin osa-alueisiin. juomisesta ei enää välttämättä saa mitään nautintoa, mutta pakko mikä pakko. juomalla yritetään hakea sitä tunnetta, minkä siitä joskus sai, mutta mitä enää ei tule vaikka itsensä joisi joka päivä sammuksiin.
kohtuukäyttöön pystyy erittäin erittäin harva alkoholisti. täytyy olla kokonaan ilman, koska kontrolli häviää jo maistamisesta. poikkeuksia on, mutta pidemmän päälle ei edes kokeilemisen arvoista
18-vuotta taytettyani aloin tinaamaan ja en muista tuosta vuodesta juuri mitaan. Kun taytin 19 laitoin korkin kiinni ja olin vesiselva seuraavat kolme vuotta. Kolmisen vuotta sitten aloin taas juomaan ja kun raha-asiat oli kunnossa ja tyonikin pystyin juomisestani huolimatta hoitamaan en kokenut mielekkaaksi vahentaa juomistani. Viinaa meni parin vuoden ajan joka ilta, vahintaan puoli pulloa kirkasta tai rommia. Loppupeleissa en saanut juomisesta minkaanlaista nautintoa, kunhan paikkasin jotain tyhjiota sisallani. Noin vuosi sitten aloitin rankan itsetutkiskelun jonka seurauksena tajusin olevani monen muun asian ohella alkoholisti. En yrittanytkaan lopettaa juomistani, silla tiedan mika olen. Nykyisellaan annan itselleni luvan juoda pullon viinia tai 6 olutta lauantaisin ja se riittaa ja joskus reissun paalla ollessani en valttamatta juo tuotakaan jos on mielekasta tekemista ymparilla. Olen tehnyt myos havainnon etta addiktoituva ihminen on usein halutessaan kykeneva vaihtamaan addiktionsa kohdetta vaikkei kykenisi koukustaan irti. Itsellani viinanhimo hellitti rankasti kun aloitin kestavyysurheilun. Mutta silti se viinanpiru ainakin toistaiseksi viettelee kerran viikossa, mutta sittenpahan nappaan muutaman enka syyllista itseani ja nain anna itselleni lupaa saalittavana marttyyrina ratketa ryyppaamaan. Ei kappalejakoa koska kannykka, pahoittelut.
Jotkut alkoholistit on niitä, jotka ei pysty lopettamaan korkattuaan yhden kaljan, vaan aina on tinattava, kunnes jalat pettää alta. Jotkut jatkaa vielä seuraavanakin päivänä, kunnes ovat katkolla. Sitten ne voivat olla selvinpäin kuukausia, kunnes jostain taas tulee se yksi kalja, joka aloittaa utken. Näidden on paraas olla juomatta kokonaan, oysyvästi, kun se putki kerran alkaa aina.
Sitten on niitä jotka juo muutaman joka lta, muttei koskaan ole umpitunnelissa. Jotka pääsee aina aamulla töihin, mutta töiden jälkeen sihahtaa taas. Nämä pystyy vähentämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä, jotka totaalisesti ovat kyllästyneet juomiseen. Alas ei vaan mene enempää kuin puolet viinipullosta korkeintaan ja jo toisen oluen kohdalla alkaa tökkimään.
Näin kävi minulle, joka olen juonut hurjia määriä nuorempana, mutta enää ei vain mene liikaa. Alkaa etomaan isot määrät. Minusta ei siis tullut rappioalkoholistia vaan kyllästyin hillittömään dokaamiseen luonnollisella tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle auttoi kun ryhdyin rajoittamaan juomista, nykyisin suuret määrät ei mene enää alas, enkä tykkää olla humalassa.
Olen kyllä juonut elämäni aikana enemmän kuin tarpeeksi.
Kannattaa laskea annosmääriä ja pysyä suositusmäärissä, alkoholin sietokyky laskee narmaalitasolle ja ryypiskely ei onnistu enää. Jos on ehtinyt jo alkoholisoitua kunnolla ei auta muu kuin lopettaa kokonaan.
Mutta elämä on parempaa ilman viinaa, pysyy myös freesimmän näköisenä ja jaksaa paremmin.
Oman isäni kohdalla pelkkä vähentäminen, satunnainen lasillinen ei ole hyvä juttu. Aina tuon jälkeen repsahtaa. Onkin sanonut, että tietää ettei voi ottaa yhen yhtä, muuten alkaa viina himottaa.
Uskoisin, että aika pitkälle pätee kaikkiin alkoholisteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja helpompi on lopettaa kokonaan. Ei tarvitse miettiä ja kikkailla määrien kanssa ja pelätä että lipsuu. Kun ei ota yhtään, ei ole huolta.
Sisareni joi rajusti monta, monta vuotta. Nykyään hänen juomisensa on kohtuullista, vaikka toivoisin hänen lopettavan kokonaan.
En oikein tiedä edes, miten suhtautua. Yhtäältä tilanne on oikein huomattavasti parempi kuin vuosia sitten, mutta kun näen hänen juovan vähänkin, pelkään että se lähtee käsistä jälleen. Sanoisin kuitenkin, että nykyään hänellä menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rajoittaa juomistani. Tein erilaisia listoja, sopimuksia itseni kanssa, kokeilin kaikkia mahdollista, join vettä, join vain viiniä, olin lakossa, otin antabusta. Mikään ei tehonnut, sänkyyn kaaduin humalssa. AINA.
Sitten lopetin kokonaan. Nyt raittiina 11 vuotta ja hyvä olo :D
Yli 10 kännäysvuoden jälkeen. Nykyisin en juo lainkaan humalahakuisesti, mutta juon useimpina päivinä yhden lasin viiniä päivällisen kanssa ja joskus saunan jälkeen yhden pienen oluen. Ei ole mitään mielitekoakaan juoda enempää, ihan tarpeeksi olen jo aikanani kännejä ja krapuloita kokenut.