Kertokaa miten sanoisin nätisti kyläluudalle että voisi käydä meillä vähemmän?

Meillä ei olla vielä päästy puheeksioton asteelle, kun yllättäen tämä loiseläimemme viihtyy nyt kotonaan, kun hänellä on kerrankin vieras!



Niin ihanaa saada olla kotona omalla perheellä! Mutta tiedän että tätä ei kauan jatku. Ja vielä on edessä "häätökeskustelu", vaikka emme nyt kokonaan vieraan toivo poistuvan elämästämme, mutta erittäin paljon harventamaan vierailujaan...

Kyllä kun kävi sääli tuota vierasta. Hienovaraisesti järjetelisin selän takana niin, että välillä joku toinen sukulainen kävis sen luona kahvilla. Olis silloin sen ajan poissa teidän nurkista. Tai kutsut muutakin sukua teille, ja annat niiden viihdyttää. Ei ihmistä Saa yksin jättää

ja voin ilokseni kertoa, että ongelma ratkaistu!



Asiaa otettiin alkuun puheeksi montakin kertaa ilman tulosta - myös sukulaiset ottivat kantaa asiaan. Lopulta istuin alas, ja kerroin kuin lapselle, ettei hän voi enää käydä meillä tähän malliin. Selvästi sanoin milloin EI voi tulla (aamulla, illalla, saunan/siivouksen aikaan, ei joka päivä jne).



Poistui paikalta, eikä ole sen jälkeen käynyt. Ollenkaan.



Ja voin rehellisesti sanoa, että ei haittaa. Aah, ihana rauha.



Muilta kuulen, että hän on nyt kyläillyt muillakin, mm. iäkkäällä tädillään - ehkä hyvä näin.

Tuttava joka melkein on asunut meillä. Silminnähden ei ole normaali, mutt en tietenkään ole häneltä kysynyt mikä sairaus tai muu hänellä on. Itse veikkaisin lievää kehitysvammaa ja jotain muutakin varmaan on. Mutta kun ei jaksa toimia toisen viihdyttäjänä ja seuraneitinä ja toisaalta ei haluaisi loukata. Ja hienovaraisia vihjeitä ei ymmärrä.

Mä en ikipäivänä katselisi sellaista, että joku tule riesaksi asti käymään. En.



Te ajattelette, että se loukkaantuu, kun sanoo jyrkästi. Mutta MITÄ VÄLII! Se on teidän oma ainutkertainen elämänne. Hankkikoon loiset ja hyväksikäyttäjät pesäpuun muualta.

Onko kyseessä peräkammarin poika, jolta kuoli äiti?

Tarvitsisiko hän ammattiapua tilanteen käsittelemiseen?



Kuulostaa sen henkiseltä ihmiseltä, joka ei ehkä ymmärtäisi sellaisia "tule keskiviikkoisen kello kolmelta" -sääntöjä. Eikä välttämättä uskoisi "akkojen sanomisia", jos ei tosi topakasti sano.



Onko kyseessä miehesi sukulainen? Tai vaikka ei olekaan, niin miehesi puuttukoon asiaan ja komentakoon vieraan ulos silloin kun teille ei sovi tavata. Ei sitä tarvitse ilkeästi sanoa, ihan vaan asiallisesti, että nyt joutaisit lähteä kotiisi. Ihminen, joka ei ymmärrä sosiaalisia sääntöjä ja sitä, miten usein voi kyläillä, tuskin edes loukkaantuu jos asiallisesti käsketään poistumaan. Saattaa jopa odottaa sitä.

Tuo tapaus muistuttaa yhtä tietämääni - hieman erikoinen tyyppi (mies) alkoi kyläluudaksi tuttavapariskunnalle. Tuli aamulla, lähti ehkä illalla, ehkä ei, hän osasi kyllä nukkua sohvalla itsekin. Lopulta tilanne meni oikeasti niin pitkälle, että tämä mies irtisanoi asuntonsa ja alkoi loisia ilmaiseksi näiden kaverien luona. Tämä siis tapahtui hyvin vaivihkaa, niin ettei tuo pariskunta oikein tajunnut missä mennään. Jos sitten tälle miehelle sanoi että menepäs nyt muualle täältä loisimasta, niin hänen vastauksensa oli tyyliin että voin mä tän yön viettää tossa pihallakin tms. Siis aivan tajutonta. Tää pariskunta sitten lopulta kai hankki oman kämpän tälle loisijalle, mutten ole kuullut miten tarina päättyi. Nyt lopettakaa tuo välittömästi tai saatte tästä miehestä vielä uuden perheenjäsenen! Hulluja on moneen lähtöön...

tollasesta!Vierailija(lue;meillä asuja)oli vaan mun siskoni..Voi hyvänen aika että se oli hankalaa aikaa,kun toinen ei sitten millään ymmärtäny minkäänlaisia vihjeitä siitä että tää paikka ei ole hänen kotinsa.Mulla alko olee hermot ihan riekalein kun mä aina kauhulla odotin et milloin mun mies räjähtää mun siskolle..ja niinhän siinä lopulta kävi,et kun ne hienovaraset vihjailut ei tehonnu,niin mun mies ei enää jaksanu kattoo sitä meininkiä ja sano aivan suoraan et tää on meidän koti ja sulla on oma koti,et nyt sun täytyy lopettaa tää meillä majailu..ja siihen se loppu,mutta kyllä mä sain osakseni kymmeniä viestejä,siitä kuinka sydämmettömiä me ollaan jne jne..ja vielä tänäkin päivänä saan aina välillä siskolta kommentteja,kuinka me oltiin kylmiä häntä kohtaan..

vittuuko meillä elät sstanan loine.







Toimii aina.

miksi hän teillä luuhaa aina? Onko hyvin yksinäinen? Onko hän ihan "normaalien" kirjoissa, kun kuulostaa tosi erikoiselta että ei tajua ettei aina voi olla kyläilemässä. Kuinka kauan tällaista on jatkunut?

Luulen ettei tuossa tapauksessa auta kuin sanoa suoraan, ystävällisellä äänellä mutta tiukasti että olette nyt "Pekan" (miehesi) kanssa jutelleet, että on tosi kiva kun viihdyt meillä niin hyvin ja halutaan että jatkossakin tulet käymään, mutta ollaan puhuttu että kertoja pitää harventaa. sitten kerrot kuinka usein sopii tulla kylään, vaikkapa kerran viikossa tms. ja jos tulee useammin sen jälkeen, niin sanot että muistatko mitä juteltiin, olet ihan poikki ja tarvitset nyt vaan aikaa olla ihan yksin / perheen kanssa, mutta tuletko vaikka sunnuntaina käymään. Ja joka kerta sama juttu vaan, luulisi että menee perille vihdoin.

On yksinäinen ja suuri elämänmuutos hänellä takana, siitä lähtien tätä on ollut, muutamia kuukausia jokin verran, mutta nyt n. kuukauden näin intensiivisenä... Hiukan on erikoinen, mutta normaalin rajoissa silti lie...

Näin varmaan pakko tehdä, kiitos neuvostasi. Pelkään vain että menetän hermoni ja sanon rumasti, kun jotenkin en osaa sanoa ennen kuin olen ihan hiilenä ja asia tulee sanottua vihaisesti siinä vaiheessa kun en enää suuttumukselta osaa olla sanomattakaan.

Hohhoi, olenpa nössö ja pelkuri.

Ap

oletko minun sivupersoonani =0)?

Juurikin saman asian takia, lue vitutuksen takia menetin yöuneni ja olen edelleen koneella, heh. On noi sukulaiset ääliöitä. Itse ajattelin ottaa asian huomenna puheeksi,huudoksi.

Terkkuja, koeta jaksaa.

Miksi tahdot tavata?



Pistä ovi lukkoon, laita lappu luukulle että teillä nukutaan. häivy asioille, jos tunkee sisälle. Tilaa vaikka siskosi soittamaan puhelu, kun änkeää teille (lähetä salaa tekstari ja selitä suureen ääneen puhelimessa, että tuttavasi onkin juuri lähdössä, puhutaan kohta paremmin).

Näin kesäaikaan lapset kulkee jatkuvasti ovesta ja sieltä se aina luikkii sisään kyselemättä. Ei vaan haluaisi sukulaiseen välejä pilata. Tuollaiset puhelinvihjailut ei todella auta mitään - silloinkin kun kerran käskin ulos, poistumiseen ei riittänyt muutama vihje tai suora kehotuskaan - oli pakko käskeä lähtemään. Huoh.



Ap

sellainen elämänvaihe, että tarvitsette kotirauhaa ja perheen kanssa yksinoloa, joten jatkossa tehdään niin, että te menette katsomaan miestä hänen luokseen, kun ehditte ja soitatte, kun tulee sopiva hetki?



Millään vihjauksella ei viesti mene perille, joten toimit tai kärsit.

Tiedät kyllä itsekin että vaihtoehtoja ei ole muita kuin suora puhe. Ei siinä tarvitse välejä pilata. Istut sen kanssa alas, ja sanot että tästä lähtien teillä saa vierailla vain viikonloppuisin, tai millaiset rajat sitten haluatkaan vetää. Ei mitään selittelyjä tai tekosyitä, vaan näin se nyt on ja sillä hyvä.

miksi hän teillä luuhaa aina? Onko hyvin yksinäinen? Onko hän ihan "normaalien" kirjoissa, kun kuulostaa tosi erikoiselta että ei tajua ettei aina voi olla kyläilemässä. Kuinka kauan tällaista on jatkunut?



Luulen ettei tuossa tapauksessa auta kuin sanoa suoraan, ystävällisellä äänellä mutta tiukasti että olette nyt "Pekan" (miehesi) kanssa jutelleet, että on tosi kiva kun viihdyt meillä niin hyvin ja halutaan että jatkossakin tulet käymään, mutta ollaan puhuttu että kertoja pitää harventaa. sitten kerrot kuinka usein sopii tulla kylään, vaikkapa kerran viikossa tms. ja jos tulee useammin sen jälkeen, niin sanot että muistatko mitä juteltiin, olet ihan poikki ja tarvitset nyt vaan aikaa olla ihan yksin / perheen kanssa, mutta tuletko vaikka sunnuntaina käymään. Ja joka kerta sama juttu vaan, luulisi että menee perille vihdoin.

On vain punnittava minkä katsoo tärkeämmäksi: senkö että saa omaa aikaa ja se sukulainen siitä loukkaantuu vai senkö, että hän kulkee teillä edelleen ja oma kotion kuin hollitupa.

miksi hän teillä luuhaa aina? Onko hyvin yksinäinen? Onko hän ihan "normaalien" kirjoissa, kun kuulostaa tosi erikoiselta että ei tajua ettei aina voi olla kyläilemässä. Kuinka kauan tällaista on jatkunut?

Luulen ettei tuossa tapauksessa auta kuin sanoa suoraan, ystävällisellä äänellä mutta tiukasti että olette nyt "Pekan" (miehesi) kanssa jutelleet, että on tosi kiva kun viihdyt meillä niin hyvin ja halutaan että jatkossakin tulet käymään, mutta ollaan puhuttu että kertoja pitää harventaa. sitten kerrot kuinka usein sopii tulla kylään, vaikkapa kerran viikossa tms. ja jos tulee useammin sen jälkeen, niin sanot että muistatko mitä juteltiin, olet ihan poikki ja tarvitset nyt vaan aikaa olla ihan yksin / perheen kanssa, mutta tuletko vaikka sunnuntaina käymään. Ja joka kerta sama juttu vaan, luulisi että menee perille vihdoin.

On yksinäinen ja suuri elämänmuutos hänellä takana, siitä lähtien tätä on ollut, muutamia kuukausia jokin verran, mutta nyt n. kuukauden näin intensiivisenä... Hiukan on erikoinen, mutta normaalin rajoissa silti lie...

Näin varmaan pakko tehdä, kiitos neuvostasi. Pelkään vain että menetän hermoni ja sanon rumasti, kun jotenkin en osaa sanoa ennen kuin olen ihan hiilenä ja asia tulee sanottua vihaisesti siinä vaiheessa kun en enää suuttumukselta osaa olla sanomattakaan.

Hohhoi, olenpa nössö ja pelkuri.

Ap

Ja varmaan et halua miestä kuitenkaan suututtaa, sillä onhan kiva, jos hän tulevaisuudessakin käy kylässä vaikkapa kerran kuukaudessa tai kahdessa.



Jos miehesi osaa hoitaa tuollaiset tilanteet paremmin, niin sopikaa, että hän puhuu vierailijalle. Jos haluat hoitaa puhumisen itse, niin mieti etukäteen jo ne sanat miten aiot asian sanoa. Ja harjoittele niiden lauseiden sanomista ihan ääneen. Siinä tilanteessa on sitten helpompi päästää ne lauseet ulos hallitusti, kun niitä on harjoitellut.



Jos suora puhe ei tunnu oikealta lähestymistavalta, niin voit yrittää saada muita sukulaisia apuun. Kyselet sukulaisilta, että käykö tämä mies heilläkin kuinka usein kylässä, kun teillä käy lähes päivittäin. Et puhu pahaa selän takana, mutta keskustelet asiasta ihan vain asiana muiden kanssa, jolloin muutkin alkavat ihmetellä tilannetta. Joku sitten varmasti puhuu miehelle asiasta. Tai sitten pyydät jotain muuta sukulaista puhumaan miehelle. Mutta tällaiset kiertotiet toimivat hitaasti, ja tarvitaan ainakin pari kuukautta ennen kuin tuo keino alkaa vaikuttamaan.



Jos et jakda odotella, niin sitten hyvin suunniteltu suora puhe käyttöön vain.

keino on ignoorata hänet. menet esim. aina lajittelemaan pyykkejä vaikka kylppäriin tai toiseen huoneeseen, ja ovi kiinni. annat vaan jäädä yksin keittiöön tai olohuoneeseen istumaan. kyllä se kyllästyy, ja tietää missä vika.

Jo etukäteen tuntuu ihan kamalalta.



Sukulaiset tietävät ongelman, ja ovat miehelle siitä maininneetkin, mutta ei tämä kuuntele heitä - ei vain kai halua uskoa että kyläilyssä olisi ongelmaa. Jotenkin tuo kyläily on hänelle niin tärkeää, että pelkään mitä hänelle tapahtuu, jos/kun kiellän.



Eikä ole kehitysvammainen kyseessä.