Onko täällä muita äitejä, jotka ovat lähes totaaliyksinhuoltajia? Tuntuu, että suurimmalla osalla isä näkee viikottain lapsiaan

Erosin lasten ollessa teinejä. Olin käytännössä yksinhuoltaja sen jälkeen, kun ex päätti muuttaa uuden naisensa luo. 

Meillä on joustavat ajat. Isä voi milloin tahansa hakea lapset mukaansa ja tehdä heidän kanssaan mitä haluaa jne. Olen juristi ja mies pankinjohtaja emmekä tehneet virallisia tapaamissopimuksia. Tullaan niin hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joustavat ajat. Isä voi milloin tahansa hakea lapset mukaansa ja tehdä heidän kanssaan mitä haluaa jne. Olen juristi ja mies pankinjohtaja emmekä tehneet virallisia tapaamissopimuksia. Tullaan niin hyvin toimeen.

Tätähän kysyttiin?! 

Minä olin totaali-yh. Lapseni isä kuoli jo raskausaikanani.

Äitini asui lähellä, ja oli alussa todella suuri apu, minulle nuorelle yh-äidille. Minulla oli myös suuri onni siinä, että oli paljon ystäviä, joista sain aikuista seuraa. Muutamalla ystävälläni oli myös lapsia ja välillä hoidimme toistemme lapsia. 

Äitini kuoli valitettavasti vain n. 50-vuotiaana ja se oli meille suuri menetys. Isäni on aina tehnyt paljon töitä ( ja tekee edelleen), mutta hän on se jolle aina on voinut soittaa ja kertoa ilot ja surut. Lapsen kasvun karikot ovat olleet niitä hetkiä jolloin on ollut rankkaa ja väsyneenä en varmasti aina tehnyt kaikkein järkevämpiä ratkaisuja.

Mutta niistäkin on selvitty puheväleissä ja nyt lapseni ollessa aikuinen, olemme kyllä todella hyvissä väleissä ja pidämme paljon yhteyttä.

Minä olin. Mies lähti toisen matkaan eikä taakseen katsonut. Lasten sydän särkyi, mutta milläs pakotat aikuisen miehen tapaamaan lapsiaan? Raskasta oli. 

Minä olin, lapset eivät vaan halunneet mennä isälleen. Nuorin on nyt 17 ja isommat jo aikuisia. Jaksoin ihan kohtalaisesti, mutta eipähän ainakaan ollut mitään erimielisyyksiä kasvatuksesta tai rahankäytöstä.

Minäkin olin. Mies kuoli, jäin 3 lapsen yksinhuoltajaksi. Selvisin, nyt lapset ovat jo aikuisia ja meillä on lämpimät välit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joustavat ajat. Isä voi milloin tahansa hakea lapset mukaansa ja tehdä heidän kanssaan mitä haluaa jne. Olen juristi ja mies pankinjohtaja emmekä tehneet virallisia tapaamissopimuksia. Tullaan niin hyvin toimeen.

ette kuitenkaan kyenneet parisuhteeseen

nosto

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joustavat ajat. Isä voi milloin tahansa hakea lapset mukaansa ja tehdä heidän kanssaan mitä haluaa jne. Olen juristi ja mies pankinjohtaja emmekä tehneet virallisia tapaamissopimuksia. Tullaan niin hyvin toimeen.

Meidän perhe on myös täydellinen.

Lasten isä on harvakseltaan kuvioissa, koska oli riitaisa ero ja toimin typerästi valehtelemalla exästä sukulaisille ja viranomaisille. Halusin vieraannuttaa lapsista. Taisin onnistua kun ei hän enää jaksanut. En sitä silloin täysin edes tajunnut että se oli puhtaasti mun itsekkäistä syistä. Loukkasin todella pahasti ja kunpa voisinkin ihan lasten takia ottaa kaiken takaisin. Älkää ikinä tehkö asioita toiselle vanhemmalle ja lapsille hankaliksi vaikka kuinka ottais päähän. Lapset kärsii lopulta eniten.

Olen käytännössä totaaliyksinhuoltaja. Meni useampi vuosi yhteishuoltajuudessa, mutta kun löysin nykyisen mieheni niin sain lisää voimia. Uuden mieheni kanssa saatiin lapset meille. Vaikka monet haukkuvat lastensuojelua, niin he olivat todella hyvin mukana. On ollut todella raskasta. Lapset alkoivat oireilla heti kun muuttivat pysyvästi meille. Vielä raskaampaa asiasta tekee se että exä ei ole enää lasten elämässä mukana. Lapsien vuoksi kuitenkin pitää jaksaa.