Naiset downshiftaavat, miehet elättävät ja sitten tulee ero :(
Olen seurannut noita downshiftaamisblogeja, joissa äiti lopettaa työnteon, mikäli on koskaan töisssä käynytkään, perhe muuttaa maalle, ja isä ajaa autolla pitkät matkat (ekologista...) ja tekee pitkää päivää. Jotta vaimo saisi toteuttaa unelmaansa.
Vaimo postaa blogiin ihania tunnelmakuvia perheen maaseutuidyllistä, puuhastelee kotona ja nauttii elämästään.
Kunnes ero tulee, kuten juuri kolmesa seuraamassani blogissa on juuri käynyt.
Mietin vain, onko tässä ainakin osittain syynä miehen väsyminen olemaan se ainoa elättäjä perheessä? En tiedä.
Kommentit (192)
[
se Ken-barbi, joka heitetään leikissä sohvan alle ja jonka seksikkäin ruumiinosa on sen LOMPAKKO
Pelkäät parisuhdetta koska et usko että susta oltaisiin kiinnostuneita seksuaalisesti.
Sillä aikaa naisiin normaaleina ihmisinä suhtautuvat miehet vievät parhaat palat, ja sulle jää jämät heh heh :D
Miten se nyt sitten on raskaampaa jos vaimo hoitaa lapset yms. eikä miehen itse tarvitse muuta kuin käydä vaan töissä?
Tämä muakin kiinnostaa. Tottakai lapsiperheessä työssäkäyvällä on helpompaa, jos toinen vanhempi on kotona kuin jos hänkin kävisi töissä. Edellytyksenä kotonaololle on tietenkin, että rahat riittää niinkin.
Olen kokeillut kotonaoloa. Lasten hoito joo on vastuullista, mikään muu ei. Sitä kotia ei tarvitse pitää koko ajan tiptop, ja kas, huomaatte, että ei siellä kotona olekaan niin hirveästi tekemistä ei miehelle eikä naiselle. Sen sijaan se, että velkojen maksu on käytännössä täysin yhden henkilön vastuulla on asetelmana käsittämätön ja ei kuulu enää 2000-luvun Suomeen. Se osoittaa naiselta vain laiskuutta sen jälkeen, kun lapset ovat täyttäneet 2 vuotta.
Onpa paljon fiksuja kommentteja naisilta tässä ketjussa. Respectiä!
T. laasaslainen miesasiamies
Ihan yhtä vähän rekkakuskeja kiinnostaisi, jos he kritisoisivat toisiaan omalla palstallaan, ja sinne tulisi joku nainen antamaan arvosanoja.
Sitä kotia ei tarvitse pitää koko ajan tiptop, ja kas, huomaatte, että ei siellä kotona olekaan niin hirveästi tekemistä ei miehelle eikä naiselle. Sen sijaan se, että velkojen maksu on käytännössä täysin yhden henkilön vastuulla on asetelmana käsittämätön ja ei kuulu enää 2000-luvun Suomeen. Se osoittaa naiselta vain laiskuutta sen jälkeen, kun lapset ovat täyttäneet 2 vuotta.
Siitähän tässä ketjussa puhuttiin: niistä jotka downshiftaavat, eli nimenomaan ottavat rennosti, ja on aikaa väkrätä jotain blogia.
Ne, jotka tässä ketjussa ovat toisista syistä olleet kotona ja tulleet siitä kertomaan, heille on sanottu "ei koske sinua".
Varsinaiset sfihtaajat itsekin ovat sanoneet nauttivansa.
kun naisissakin on rekkakuskeja, mutta meneekö se naisten koulutus hukkaan sitten lopulta kuitenkin kun puolet ovat nelikymppisinä kotona tai osa-aikatöissä. Hyötysuhde on huono.
Ihan yksiselitteisesti ei kai voida myöskään sanoa, ettei esim. päivähoito voisi olla lapselle hyödyllistä ja lapsi kuulemma oppii sosiaaliseksi ja onhan siellä järjestettyä ohjelmaa ja askartelua jopa eri tavalla kuin kotona äidin surffatessa netissä. Se riippuu ihan itsestä millaista ohjelmaa järjestää ja monet tietty on kotona ja lapset silti päivähoidossa.
Niin kuin tässtäkin ketjusta nähdään, niin hyvin äitilähtöistä touhua tuo kotihoito on. Siis miten äidille sopii ja sitten toisaalta miten miehen tienestit riittävät.
Onpa paljon fiksuja kommentteja naisilta tässä ketjussa. Respectiä!
T. laasaslainen miesasiamies
Ihan yhtä vähän rekkakuskeja kiinnostaisi, jos he kritisoisivat toisiaan omalla palstallaan, ja sinne tulisi joku nainen antamaan arvosanoja.
[
Tämä muakin kiinnostaa. Tottakai lapsiperheessä työssäkäyvällä on helpompaa, jos toinen vanhempi on kotona kuin jos hänkin kävisi töissä. Edellytyksenä kotonaololle on tietenkin, että rahat riittää niinkin.
Edellytyksenä että rahaa on.
Eri asia sitten ne onnettomat, joilla ei ole rahaa mutta lasten esim terapioiden tai korvakierteiden tai päiväkodissa kiusaamisen takia perhe katsoo, että parempi valita köyhä elämä kuin laiminlyödä lapset :(
Tämä ketju tosin ei koske näitä onnettomia, vähemmistöä ovatkin mutta silti olemassa hekin ja hyvä muistaa sekin kun joskus nämä ketjut menevät yleiseksi kotiäitikritiikiksi
[
Tämä muakin kiinnostaa. Tottakai lapsiperheessä työssäkäyvällä on helpompaa, jos toinen vanhempi on kotona kuin jos hänkin kävisi töissä. Edellytyksenä kotonaololle on tietenkin, että rahat riittää niinkin.Edellytyksenä että rahaa on.
Eri asia sitten ne onnettomat, joilla ei ole rahaa mutta lasten esim terapioiden tai korvakierteiden tai päiväkodissa kiusaamisen takia perhe katsoo, että parempi valita köyhä elämä kuin laiminlyödä lapset :(
Tämä ketju tosin ei koske näitä onnettomia, vähemmistöä ovatkin mutta silti olemassa hekin ja hyvä muistaa sekin kun joskus nämä ketjut menevät yleiseksi kotiäitikritiikiksi
että "ai, mäkin oon sitten varmaan elätti, kun... ja sitten perään hirvee litania siitä, kuinka on kaikkensa antanut.
Ja loput keskustelijat on sitten niitä taiteen maistereita, joille se lonkan veto maistuu mutta mitään ongelmaa ei nähdä pitkän koulutuksen ja kotona jumittamisen yhtälössä.
Kritisoijat on kyllä jääneet pahasti alakynteen.
Niin kuin tässtäkin ketjusta nähdään, niin hyvin äitilähtöistä touhua tuo kotihoito on. Siis miten äidille sopii ja sitten toisaalta miten miehen tienestit riittävät.
Myös siihen toiseen suuntaan. Jos joku on kotiäiti, hänelle sanotaan, sinun lapsillasi olisi parempi päiväkodissa (halutaan äiti töihin, lapsista ei niinkään välitetä). Jos kotiäiti vie lapset puolipäivähoitoon (tai isomman lapsen), häntä kritisoidaan juuri lapsen parhaaseen vedoten, vaikka tärkeintä on että äidillä ei olisi liian helppoa. Eli ei lapsilähtöistä vaan nimenomaan äitilähtöistä. Kumpaankin suuntaan.
Tosielämässä en ole tavannut "vannoutuneita kotiäitejä", vaan tuttavapiirissä kaikki, jotka siihen ajautuivat, ajautuivat olosuhteiden takia (vuorotyö, hankala yhdistää, päivähoitokustannukset ja matkat ja toinen auto söisivät ison osan palkasta vs vaivaan, muutot miehen työn takia, sairastelevat lapset, miehen työ vaativa...). Johtuneeko iästämme, onko tällainen kotirouvakulttuuri nykyisten 30-kymppisten juttu? (tuttavapiirimme taas 40 risat)
"Ennen käytiin molemmat töissä. Työpäivä vei kaikki mehut ja ei jaksettu olla lasten kanssa tai lähteä mihinkään. MINÄ jäin kotiin ja nyt on kaikki hyvin. Toki mies tekee edelleen pitkää päivää, mutta..."
Eikö kukaan näe tuossa pientä epäloogisuutta?
Olisinpa itsekin... saahan vähän haaveilla muijat, saahan...
"Ennen käytiin molemmat töissä. Työpäivä vei kaikki mehut ja ei jaksettu olla lasten kanssa tai lähteä mihinkään. MINÄ jäin kotiin ja nyt on kaikki hyvin. Toki mies tekee edelleen pitkää päivää, mutta..."
ihanaa elämäntapaäitylit!!! :D :D
Entä jos mies haluaisi jäädä kotiin? Miten suu sitten pantaisiin elämäntapaäidit?
ei tarvitse sen jälkeen vielä tehdä ruokia ja siivota ja osallistua pyykkäykseen.
Kun viime talven tein paljon ylitöitä, oli ihan mukavaa tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään väsyttävän työpäivän jälkeen. Mies olisi voinut ruoan teon ja lasten leikittämisen lisäksi kyllä voinut pestä pyykitkin :) Mies kyllä tosin kävi normaalissa päivätyössä 8h päivässä, mutta minulla työtä oli välillä 12 tuntiakin. Kyllä jaksamiseen siinä tilanteessa vaikuttaa olennaisesti se, että puoliso ottaa vetovastuun kotitöistä.
Niin ja meillä on jo aika isot lapset, perheissä missä on pienemmät lapset on varmasti eduksi, että toinen puolisoista tekee osa-aikaisesti töitä tai lyhennettyä työpäivää, sillä lapset kaipaavat enemmän hoivaa.
ihan mielenkiinnosta - mistä kolmesta blogista nyt puhut, kun mainitsit että blogistit ovat eroamassa / eronneet juuri?
Jopa USAn huippuyliopistoissa opiskelleet naiset hyvin helposti jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle, kun miehille se taas on harvinaista. Se on myös yksi tärkeimmistä syistä, että naisten palkkakehitys jää jälkeen.
ei kuitenkaan välttämättä ainoa. Onko tutkittu mitkä kaikki muut syyt aiheuttavat ja missä määrin?
Eikös muuten joku miesasiamies(?) juuri tutkinut että naisten palkat ovat itse asiassa paremmat kuin miesten kun lasketaan ylityöt ja muut miesten tekemät uhraukset pois?
Palkka pitäisi silti olla tasan sama - vaalien aikaan ainakin.
Lapsettoman naisen palkka pitäisi olla sama kuin yhtä tehokkaan miehen, koska hänen syynsä ei ole jonkun toisen lapsen korvakierteet tai toisen naisen kotirouvaunelma. Toki miesasiamiehelle sopisi, että naiset olisivat ryhmä, jonka jokainen jäsen kantaa vastuuta ryhmän jokaisesta jäsenestä, heidän tekemisistään ja tekemättä jättämisistään jne.
Tuloksen pitäisi olla tärkeää, ei se mitä on jalkovälissä.
No onhan sillä ukolla helpompaa, kun pitkän työpäivän jälkeen ei tarvitse sen jälkeen vielä tehdä ruokia ja siivota ja osallistua pyykkäykseen.
Kun viime talven tein paljon ylitöitä, oli ihan mukavaa tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään väsyttävän työpäivän jälkeen.
Ei meillä siivota joka päivä. Ja pyykkiä pestään vain lauantaisin ja joskus sunnuntaisin. Lounas on päivän pääruoka ja se syödään ravintolassa, iltaisin syödään vaan jotain kevyttä.
Tämän vuoksi en *anna* naiseni jäädä kotiäidiksi, mutta olen sen verran tullut vastaan, että saa aloittaa piakkoin osa-aikaiset puolipäivätyöt.
- Miesnäkökulma.
"Ennen käytiin molemmat töissä. Työpäivä vei kaikki mehut ja ei jaksettu olla lasten kanssa tai lähteä mihinkään. MINÄ jäin kotiin ja nyt on kaikki hyvin. Toki mies tekee edelleen pitkää päivää, mutta..."
Eikö kukaan näe tuossa pientä epäloogisuutta?
varsinkin kun otsikkosi oli "kotiäidit ovat hillittömiä".
Toi lainaamasi rouva mainitsi molemmille raskaaksi kaikkien kotitöiden, tarhasta hakemisten ja kaupassakäyntien jäämistä työpäivien jälkeen tapahtuviksi. Meni sanomaan "minä olen onnellinen", mikä on helppo nakki olkinukkeen, tosin jos olisi sanonut "olemme onnellisia", oltaisiin tiedetty paremmin miehensä puolesta...
"Ennen käytiin molemmat töissä. Työpäivä vei kaikki mehut ja ei jaksettu olla lasten kanssa tai lähteä mihinkään. MINÄ jäin kotiin ja nyt on kaikki hyvin. Toki mies tekee edelleen pitkää päivää, mutta..."
Eikö kukaan näe tuossa pientä epäloogisuutta?
varsinkin kun otsikkosi oli "kotiäidit ovat hillittömiä".
Toi lainaamasi rouva mainitsi molemmille raskaaksi kaikkien kotitöiden, tarhasta hakemisten ja kaupassakäyntien jäämistä työpäivien jälkeen tapahtuviksi. Meni sanomaan "minä olen onnellinen", mikä on helppo nakki olkinukkeen, tosin jos olisi sanonut "olemme onnellisia", oltaisiin tiedetty paremmin miehensä puolesta...
mutta ei se mitään, hienoja termejä on silti hienoa käyttää?
Mieheltäsikö olet tuon hienon sanan oppinut?
Onko sulla esim. isoveljeä, jolta voisi vielä kysyä, mitä se varsinaisesti tarkoittaa.
Ja itse näen kyllä eron siinä, että hoidanko kotona lapset kolme vuotiaaksi asti vai kouluikään asti vai jäänkö vielä senkin jälkeen "hoitamaan kotia", jos se kodinhoito tarkoittaakin oikeasti puutarhahommia ja blogin päivitystä...
Meillä meni juuri sellaiseksi että emäntä jäi ikiajoiksi kotin, eikä mistään sellaisesta ollut sovittu naimisin mennessä. Emännän terveys ei tosin antaisi myötä töihin palaamiseen, ja terveydentilan tutkiminen lääkäreillä on vielä kesken, vaikka sekin on ollut jatkuva prosessi viimeiset 5 vuotta.
Aftonstjärnans pappa
olemme molemmat osittaisella hoitovapaalla. Ja näin aiomme jatkaa siihen asti, kun kuopuksemme lopettaa toisen kouluvuotensa. Minä ehkä jatkan senkin jälkeen neilipäiväistä työviikkoa, ellei työpaikalla tilanne muuta, niin ettei siihen olisi enää mahdollisuutta. Tienaan vähän enemmän kuin puolisoni, muttei merkittävää eroa.
Ero ei ole näköpiirissä, toivottavasti ei tule eteen...