Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Naiset downshiftaavat, miehet elättävät ja sitten tulee ero :(

Vierailija
25.06.2012 |

Olen seurannut noita downshiftaamisblogeja, joissa äiti lopettaa työnteon, mikäli on koskaan töisssä käynytkään, perhe muuttaa maalle, ja isä ajaa autolla pitkät matkat (ekologista...) ja tekee pitkää päivää. Jotta vaimo saisi toteuttaa unelmaansa.

Vaimo postaa blogiin ihania tunnelmakuvia perheen maaseutuidyllistä, puuhastelee kotona ja nauttii elämästään.

Kunnes ero tulee, kuten juuri kolmesa seuraamassani blogissa on juuri käynyt.

Mietin vain, onko tässä ainakin osittain syynä miehen väsyminen olemaan se ainoa elättäjä perheessä? En tiedä.

Kommentit (192)

Vierailija
1/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ole luullut, että työssäkäyvänä yh-äitinä olen esimerkki elintason alentamisesta:



Olen osittaisella hoitovapaalla, jotta lapset näkevät äitiään.



Asutaan kerrostalossa eikä missään isossa.



Kulutetaan kohtuullisesti niin ruokaa, palveluja ym.



Tämä kuluttamisen taso pidetään kaikin tavoin mahdllisimman pienenä, jotta voimme keskittyä yhdessä olemiseen, kulttuuriharrastuksiin (esim. kirjastot) jopa vapaaehtoistyöhön.



Vierailija
2/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja onneksi meillä on taiteilijaelättejä: maailma olisi tylsä paikka, jos luova työ katoaisi.

loisitaan perse homeessa himassa niin paljon että parempi vaan sinisilmäisenä sun luottaa siihen, että joka artistilla on oikeasti jotain annettavaa. Muuten voisi harmittaa, jos tietäisit miten paljon niistä verorahoilla maksettavista apurahoista menee silkkaan hohhailluun. Jos päälle vielä laskee ilmaiset opiskelut kouluissa, niin tulee ne 1 näyttely kunnankirjastossa 4:n vuoden välein -"taiteiljoille" hintaa. Jota me kaikki maksamme.

kaikki taiteilijat eivät muuten makaa kotona vaan tienaavat opettajina ym. rahaa. Maksavat sitten niiden apurahat, jotka odottavat himassa "inspiraatiota".

Apurahoja ei makseta veroista, pälli. Niitä maksavat erilaiset rahastot. Inspiraatiota odotellen niitä ei saa vaan kovalla työllä. Niin kovalla että siinä ei pääse tuntipalkoille millään. Taiteilijaksi ei downshiftata, jos sillä tarkoitetaan sitä että tehdään vähemmän töitä.

t. taiteilija-loinen

suomessa on uskomaton ylijäämätaiteilijoiden sekundavarasto, jota väärällä koulutuspolitiikalla on paisutettu. Sä kuulut selvästikin tähän turhakkeiden joukkoon. Ja mä tiedän mistä puhun

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja onneksi meillä on taiteilijaelättejä: maailma olisi tylsä paikka, jos luova työ katoaisi.

loisitaan perse homeessa himassa niin paljon että parempi vaan sinisilmäisenä sun luottaa siihen, että joka artistilla on oikeasti jotain annettavaa. Muuten voisi harmittaa, jos tietäisit miten paljon niistä verorahoilla maksettavista apurahoista menee silkkaan hohhailluun. Jos päälle vielä laskee ilmaiset opiskelut kouluissa, niin tulee ne 1 näyttely kunnankirjastossa 4:n vuoden välein -"taiteiljoille" hintaa. Jota me kaikki maksamme.

kaikki taiteilijat eivät muuten makaa kotona vaan tienaavat opettajina ym. rahaa. Maksavat sitten niiden apurahat, jotka odottavat himassa "inspiraatiota".

Apurahoja ei makseta veroista, pälli. Niitä maksavat erilaiset rahastot. Inspiraatiota odotellen niitä ei saa vaan kovalla työllä. Niin kovalla että siinä ei pääse tuntipalkoille millään. Taiteilijaksi ei downshiftata, jos sillä tarkoitetaan sitä että tehdään vähemmän töitä.

t. taiteilija-loinen

suomessa on uskomaton ylijäämätaiteilijoiden sekundavarasto, jota väärällä koulutuspolitiikalla on paisutettu. Sä kuulut selvästikin tähän turhakkeiden joukkoon. Ja mä tiedän mistä puhun

Tarkoitatko valtion taiteilija-apurahoja? Niitä ei saa ihan kuka tahansa todellakaan. En usko että tiedät mistä puhut. Mutta uskon että olet kateellinen vaikka ei kannattaisi olla.

Vierailija
4/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vaimo hoitaisi kodin ja lapset. Siis TODELLA mielelläni. Mutta kun naiset harvemmin tienaavat yhtä hyvin kuin miehet, ei meidänkään perheessä osia voi vaihtaa. Meillä mies on se pääpalkansaaja ja mä se, joka saa palkkaa mitä sattuu saamaan ja jään kotiin jos lapset sairastuvat tms. kun tarvitaan muuta joustoa.


Teen mielenkiintoista hommaa julkisella sektorilla, ja vakivirkakin on, mutta mies tienaa triplasti sen minkä minä. Siispä miehen työ on etusijalla, ja minä joustan jos lapset ovat sairaita tms. Harmittaa todella, mielelläni soisin, että mies olisi kotona. Ehdotinkin, että jäisi hoitovapaalle vaikka vain 3-6 kk:n ajaksi, mutta ei voinut, koska siellä bisnesmaailmassa sellaista ei suvaittaisi kuulemma.

Vierailija
5/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

apurahoja, ja ne jotka saavat ovat jo nimeä saaneita, näytön taidoistaan ja ahkeruudestaab antaneita taiteilijoita jotka tekevät tosissaan töitä. Sitäpaitsi apurahat kuluat suurimmaksi osaksi työtilan vuokraan ja materiaalihankintoihin.

t. olen minäkin taidekenttää nähnyt...

Vierailija
6/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja onneksi meillä on taiteilijaelättejä: maailma olisi tylsä paikka, jos luova työ katoaisi.

loisitaan perse homeessa himassa niin paljon että parempi vaan sinisilmäisenä sun luottaa siihen, että joka artistilla on oikeasti jotain annettavaa. Muuten voisi harmittaa, jos tietäisit miten paljon niistä verorahoilla maksettavista apurahoista menee silkkaan hohhailluun. Jos päälle vielä laskee ilmaiset opiskelut kouluissa, niin tulee ne 1 näyttely kunnankirjastossa 4:n vuoden välein -"taiteiljoille" hintaa. Jota me kaikki maksamme.

kaikki taiteilijat eivät muuten makaa kotona vaan tienaavat opettajina ym. rahaa. Maksavat sitten niiden apurahat, jotka odottavat himassa "inspiraatiota".

Apurahoja ei makseta veroista, pälli. Niitä maksavat erilaiset rahastot. Inspiraatiota odotellen niitä ei saa vaan kovalla työllä. Niin kovalla että siinä ei pääse tuntipalkoille millään. Taiteilijaksi ei downshiftata, jos sillä tarkoitetaan sitä että tehdään vähemmän töitä.

t. taiteilija-loinen

suomessa on uskomaton ylijäämätaiteilijoiden sekundavarasto, jota väärällä koulutuspolitiikalla on paisutettu. Sä kuulut selvästikin tähän turhakkeiden joukkoon. Ja mä tiedän mistä puhun

Tarkoitatko valtion taiteilija-apurahoja? Niitä ei saa ihan kuka tahansa todellakaan. En usko että tiedät mistä puhut. Mutta uskon että olet kateellinen vaikka ei kannattaisi olla.

tai ainakin henkisesti jäänyt sille tasolle. Siinä mielessä downshiftaus-henkinen kotona olo sopii varmasti pahraiten sun vartalolle. Voihan sitä fantisoida vaikka "taiteilijana" olemiseksi. Mä vakuutan, että tiedän , mistä puhun. Sä sen sijaan et vakuuta muusta kuin tosi nuoresta iästä / erittäin kypsymättömästä älystä. Sillä ei taidetta tehdä. Tietty jos olet joku tanssitaiteilija / itseoppinut akvarellisti...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei erota ikinä koskaan.



Vierailija
8/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


suomalaisten perheiden yleisin ongelma ei ole liian pienet tulot tai muutaman vuoden kotivanhemmuus. suomalaisten perheiden suurin ongelma on haluttomuus olla omien lasten kanssa. Kakkosauto, isompi talo ja iltainen golfkurssi on mukavampaa ja hienompaa. Ura, jota voi mieluiten hoitaa Stockalta ostetussa asukombinaatiossa. Mies ei jaksa lapsia. Eikä muijakaan jaksa lapsia. Eikä isovanhemmatkaan nykyisin oikein jaksa niitä lapsia. Kukaan ei jaksa.

Ongelma ei todellakaan ole se, että joku äiti viettää liikaa aikaa lastensa kanssa, vaan se, että moni äiti ei kyllä jaksais ollenkaan omia kakrujaan (sitähän tämäkin palsta on täynnä). Rehellinen katsaus vaan omaan sieluun, siellä kaikki vastaukset lepää.

Onneksi on lastentarhat, ne pelastavat meidät kyllä monelta murheelta. Olen tosissani.


Olen ollut kotiäiti, nyt töissä lepäämässä raskaasta lastenhoidosta. Lapset ovat rasittavia. Mutta MIKSI? Muutamia syitä:

-lasten hoitamisesta on tullut itseisarvo. Ennen lapset vaan hengailivat mukana, nyt niiden hoitamiseen liittyy kunnianhimoisempia tavoitteita, pitää harrastaa/tehdä kaikkea kehittävää koko ajan

-lapsille pitää keksiä koko ajan jotain tekemistä/ohjelmaa. Ennen ne leikkivät itse jollain käpylehmillä, jos edes saivat leikkiä mitä työaskareiltaan ehtivät.

-lapsia ei saa kurittaa. Jos antaa tukkapöllyä (ja moni antaa vaikkei sitä tunnustakaan), niin tulee hirveä morkkis, vaikka se on keinoista tehokkain (ainakin lyhyellä aikavälillä)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En viitsi edes kaikkea lukeakaan, mutta oma elämä kyllä kaukana mistään shiftaamisesta. Viitsiikin joku nainen viel nykypäivänä olla miehen elätettävänä, jos lapsetkin jo isompia. Toisaalta shiftaamaan vaan kaikki muijat niin meille muille riittää töitä:-)

Vierailija
10/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi olen SINKKU. Säästyy rahat ja mielenterveys. Ei tarvi nalkuttaa kellekään mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaimot vaan on ja loisii. Samalla lailla ne miehet tekisi niitä töitä, vaikka vaimot menisi töihin.

Meillä minä olen ollut hoitovapailla kotona ja mies töissä. Ihan olen itse halunut yhteiset lapsemme hoitaa. Käteen olen saanut lapsilisät ja pienen korvauksen. Niillä sitten ostellut omat ja lasten 'ei niin tärkeät' vaatteet (eli mies osallistunut kalliimpiin lasten tarvike/vaate hankintoihin), maksanut omat herkut, kännykkälaskut, meikit, käsilaukut, sisustustavarat jne. sekä aika paljon kuukauden ruuista (mies osallistunut enemmän isompiin hankintoihin). Eli miehellä ei ole mennyt rahaa paljoakaan enempää, kun jos olisin töissä, sillä hän toki olisi ostanut ja maksanut oman osuuden silloinkin.

Miksi kaikki luulee, että vaimo pitää samaa elintasoa yllä kun ollessaan töissä. En tiedä ketään, joka ei olisi joutunut luopumaan jostain kotonaoloaikanaan.

Kaikki kunnia äideille, jotka kasvattavat ja hoitavat omat lapsensa ainakin kolmivuotiaaksi kotona!!

t. lastenhoitaja.

Vierailija
12/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja minulla on verrokkiaika kyllä... molemmat tulevat töist kotiin, lapsi on väsynyt, vanhemmat on väsyneet, äkkiä tarhasta kaupan kautta kotiin, einestä mikroon syödään. Vanhemmat on kiukkusia koska ovat väsyneitä, työpäivän jälkeen lapsi haluaa huomiota mutta sitä ei jakseta antaa.

Ei tule kuuloonkaan että jaksaisi lähteä jonnekkin. Ja sitten se kodinhoito, jatkuvaa tappelua siitä kuka imuroi viimeksi ja miksi sinä et koskaa tee täällä mitään ja kyllä kotityöt pitää jakaa. Ei jaettu ja minä hävisin aina "kumpi meistä on väsyneempi" kilpailun. Pyykit koneesta kun kello on 23 ja sitten nukkumaan. Sängyssä mietin että huomenna ihan varmasti tehdään jotian yhdessä ja varsinkin lapsen kanssa.... ei tehty.

Kyllä elämä on oikeasti nyt erilaista ja ihanaa, koko meidän perheellä. Ja se että joku kateellinen vauvapalstalla huutaa minua loiseksi, ei hetkauta yhtään :) Minä elän onnellista elämää joka sopii meidän perheelle.

Kyllä kuulostaa aika avuttomalta. Ilmeisesti miehesi ei edelleenkään jaksa antaa huomiota lapselle, jos työpäivä kerran sen estää? Eikä jaksa lähteä mihinkään työpäivän jälkeen? Vai koskevatko nämä rajoittee vain työssäkäyviä naisia? Vai väitätkö, että tekemäsi kotiruoka ja kenties siivotu koti aiheuttaa sen, että nyt miehesi jaksaakin antaa huomiota lapselle ja jaksaa joskus lähteä töiden jälkeen johonkin.

Jotenkin jäi tunne, että työssäkäynti ei sopinut SINULLE, vaikka puhuit teistä. Eli työsskäynti väsyttää ja aiheutta muka sen ettei lasta voi huomioida työpäivän jälkeen (tsiisus!), ja sitten kummasti kun SINÄ jäit kotiin, miehesi väsymys kaikkosi ja hän jaksaakin vaikka mitä kun oletkan sinä tehnyt herranjestas ruoan.

Huomioi viimeinen lauseesi: MINÄ elän onnellista elämää, joka.... jostain syystä tällaista kuulee paljon kotiäideiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

rajattomasta, ylenpalttisesta työntekemisestä kohtuulliseen noin 40 tunnin työviikkoon. Joskus töitä tehdään vähän vähemmän, joskus hyvinkin intensiivisesti kelloon katsomatta - erotuksena aiemmalla elämälle, jolloin näitä "valkokaulustöitä" tehtiin jatkuvasti yli sen "tavanomaisen" n. 40 tunnin. Pienten lasten kanssa ei vaan ole mahdollisuuksia puskea hulluna töitä, ja joskus voi tulla vastaan myös oma terveys.



Aika harva taitaa heittäytyä ihan vaan sisustamaan ja leipomaan - ellei siitä sitten hanki itselleen samalla tuloja tuovaa ammattia ja tapaa elättää itseään ja perhettään.



Vierailija
14/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikuttaa olennaisesti se, kuinka paljon meillä on viikossa yhteenlaskettu palkkatyötuntien määrä/opinnot. Jos kummatkin tekevät kodin ulkopuolella paljon hommia, usein käy niin, että joudumme tekemään vielä pikkutunneilla tekemään pakollisia kotitöitä ja muita velvoitteita (liittyen esim. kiinteistön huoltoon)ja se on kaikki pois unimäärästä. Kiirettä ja jatkuvaa suorittamista on iltaisin vähemmän, jos edes jompikumpi vanhemmista pääsee jo iltapäivällä kotiin eikä vasta viiden nurkilla.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kun niitä tulee, täytyy meidän tehdä varmaankin sellainen ratkaisu, että minä jään kotiin tai teen osa-aikatyötä. Mies nauttii työstään ja on jonkin sortin työnarkomaani. Minä puolestaan jäisin mielelläni lasten kanssa kotiin. Ja olen akateeminen ja hyväpalkkaisessa työssä. En näe kotiäitijärjestelyssä mitään väärää.



Vierailija
16/192 |
26.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoidin itse omat lapseni 3-vuotiaaksi ja sen jälkeen menin osa-aikatöihin.



Kadehtikoon ken haluaa, mutta en kadu sitä, että olen hoitanut lapsiani itse niukalla budjetilla.

Vierailija
17/192 |
27.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja onneksi meillä on taiteilijaelättejä: maailma olisi tylsä paikka, jos luova työ katoaisi.

loisitaan perse homeessa himassa niin paljon että parempi vaan sinisilmäisenä sun luottaa siihen, että joka artistilla on oikeasti jotain annettavaa. Muuten voisi harmittaa, jos tietäisit miten paljon niistä verorahoilla maksettavista apurahoista menee silkkaan hohhailluun. Jos päälle vielä laskee ilmaiset opiskelut kouluissa, niin tulee ne 1 näyttely kunnankirjastossa 4:n vuoden välein -"taiteiljoille" hintaa. Jota me kaikki maksamme.

kaikki taiteilijat eivät muuten makaa kotona vaan tienaavat opettajina ym. rahaa. Maksavat sitten niiden apurahat, jotka odottavat himassa "inspiraatiota".

Apurahoja ei makseta veroista, pälli. Niitä maksavat erilaiset rahastot. Inspiraatiota odotellen niitä ei saa vaan kovalla työllä. Niin kovalla että siinä ei pääse tuntipalkoille millään. Taiteilijaksi ei downshiftata, jos sillä tarkoitetaan sitä että tehdään vähemmän töitä.

t. taiteilija-loinen

suomessa on uskomaton ylijäämätaiteilijoiden sekundavarasto, jota väärällä koulutuspolitiikalla on paisutettu. Sä kuulut selvästikin tähän turhakkeiden joukkoon. Ja mä tiedän mistä puhun

Tarkoitatko valtion taiteilija-apurahoja? Niitä ei saa ihan kuka tahansa todellakaan. En usko että tiedät mistä puhut. Mutta uskon että olet kateellinen vaikka ei kannattaisi olla.

tai ainakin henkisesti jäänyt sille tasolle. Siinä mielessä downshiftaus-henkinen kotona olo sopii varmasti pahraiten sun vartalolle. Voihan sitä fantisoida vaikka "taiteilijana" olemiseksi. Mä vakuutan, että tiedän , mistä puhun. Sä sen sijaan et vakuuta muusta kuin tosi nuoresta iästä / erittäin kypsymättömästä älystä. Sillä ei taidetta tehdä. Tietty jos olet joku tanssitaiteilija / itseoppinut akvarellisti...

Teen töitä kotona, mutta se on oikeasti kovaa hommaa niin kuin sanoin. Siitä on downshiftaus kaukana. Olen ihan 33v. taiteen maisteri, ähäkutti.

Vierailija
18/192 |
27.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta ajoituksen pointtihan oli se, että sitten ihmetellään miksi ero tuli, kun elättää itsensä miehensä rahoilla ja viettää päivänsä blogia kirjoittaen. Jos järjestely sopii molemmille, niin harvemmin kai silloin eroakaan tulee? Ja itse näen kyllä eron siinä, että hoidanko kotona lapset kolme vuotiaaksi asti vai kouluikään asti vai jäänkö vielä senkin jälkeen "hoitamaan kotia", jos se kodinhoito tarkoittaakin oikeasti puutarhahommia ja blogin päivitystä...



Itse aion ainakin yrittää hoitaa lapset kotona - niin että kun viimeisin ei ole enää imetysiässä saa ukko halutessaan jäädä vuorostaan kotiorjaksi :)

Vierailija
19/192 |
27.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja minulla on verrokkiaika kyllä... molemmat tulevat töist kotiin, lapsi on väsynyt, vanhemmat on väsyneet, äkkiä tarhasta kaupan kautta kotiin, einestä mikroon syödään. Vanhemmat on kiukkusia koska ovat väsyneitä, työpäivän jälkeen lapsi haluaa huomiota mutta sitä ei jakseta antaa.

Ei tule kuuloonkaan että jaksaisi lähteä jonnekkin. Ja sitten se kodinhoito, jatkuvaa tappelua siitä kuka imuroi viimeksi ja miksi sinä et koskaa tee täällä mitään ja kyllä kotityöt pitää jakaa. Ei jaettu ja minä hävisin aina "kumpi meistä on väsyneempi" kilpailun. Pyykit koneesta kun kello on 23 ja sitten nukkumaan. Sängyssä mietin että huomenna ihan varmasti tehdään jotian yhdessä ja varsinkin lapsen kanssa.... ei tehty.

Kyllä elämä on oikeasti nyt erilaista ja ihanaa, koko meidän perheellä. Ja se että joku kateellinen vauvapalstalla huutaa minua loiseksi, ei hetkauta yhtään :) Minä elän onnellista elämää joka sopii meidän perheelle.

Kyllä kuulostaa aika avuttomalta. Ilmeisesti miehesi ei edelleenkään jaksa antaa huomiota lapselle, jos työpäivä kerran sen estää? Eikä jaksa lähteä mihinkään työpäivän jälkeen? Vai koskevatko nämä rajoittee vain työssäkäyviä naisia? Vai väitätkö, että tekemäsi kotiruoka ja kenties siivotu koti aiheuttaa sen, että nyt miehesi jaksaakin antaa huomiota lapselle ja jaksaa joskus lähteä töiden jälkeen johonkin.

Jotenkin jäi tunne, että työssäkäynti ei sopinut SINULLE, vaikka puhuit teistä. Eli työsskäynti väsyttää ja aiheutta muka sen ettei lasta voi huomioida työpäivän jälkeen (tsiisus!), ja sitten kummasti kun SINÄ jäit kotiin, miehesi väsymys kaikkosi ja hän jaksaakin vaikka mitä kun oletkan sinä tehnyt herranjestas ruoan.

Huomioi viimeinen lauseesi: MINÄ elän onnellista elämää, joka.... jostain syystä tällaista kuulee paljon kotiäideiltä.

kotiäiti = oman elämänsä miss universum, jolla ihana vauvanukke ja se Ken-barbi, joka heitetään leikissä sohvan alle ja jonka seksikkäin ruumiinosa on sen LOMPAKKO

Vierailija
20/192 |
27.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap voisitko laittaa linkit näihin blogeihin, joihin kirjoituksessasi viittaat?



Ihmettelen tätä negatiivista suhtautumista bloggaajiin. Kokeilkaa itse, tiedä vaikka tykkäisitte ;)