HS tänään: Narsisti kertoo itse!

narsistisesti häiriintynyttä kirjoitusten mukaan; kehutaan omaa ulkonäköä, varakkuutta, menestystä ja siinä ohessa haukutaan ylipainoisia, vähävaraisia ja sairaitakin.

Terveen narsismin omaava ihminen ei nostata itseään tai mollaa heikommin elämässä menestyneitä.

Narsismihan merkitsee psyykkistä haavoittuvuutta: haavaa. Ihminen on niin hauras ja rakentumaton joistakin kohden, että ei kykene kypsien aikuisten tunteisiin ja elämänsisältöön.



Narsistisesti häiriintynyt voi olla hyvin älykäs ja kykenevä manipuloimaan. Hän voi myös kokea rajallisesti lämpimiä tunteita toisia kohtaan. Narsisti voi olla kiusaamatta toisia ihmisiä siinä missä me kaikki siihen kykenemme: vajaavaisesti, mutta melko hyvin. Narsisti voi tai sitten voi vähemmän hallita tekojensa eettisyyttä. Narisistillahan moraali voi perustua älyllisiin kriteereihin, ne voivat olla yleviä ja toimivia. Jotkut narsistit voivat järjestää elämänsä niin, että tekevät mahdollisimman vähän vahinkoa. Jotkut voivat jopa hieman toipua aikuisina pitkäkestoisen psykoterapian avulla.



HS:n juttu oli uskottava. Kertoi yhden tarinan. Narsisti voi kyetä syvään itsereflektioon ja voi olla perillä siitä, mitä itseltä puuttuu. Tulihan tuossa tarinassa sitä pahuuttakin, kylmyyttä ja toisten satuttamista.





Narsistista haavoittuvuutta puolestaan voi olla monessa. Sellaista haurautta, että kritiikki murtaa ja osuu syvälle sieluun asti. Sellaista kylmäpäisyyttä, joka näyttää kunnianhimolta. Diagnoosit ovat rajoja sille, missä menee raja itseä ja toisia vahingoittavalle.

Eli sairauden oireisiin kuuluu lievänä narsistinen käytös ym. sosiaaliset vaikeudet. Voin sanoa, että vaikka en ole pyrkinyt käyttämään ketään hyväkseni tietoisesti (enkä osaa manipuloida tippaakaan!), joskus löydän itseni tilanteista joissa ajattelen lähinnä hyötypuolta. En anna itsestäni 100% juuri missään tilanteessa, koska oikein mikään ei tunnu sen arvoiselta. Koen, että maailma ja muut ihmiset ovat minulle kuin avaruusolentoja- minua on sanottu empatiakyvyttömäksi, kylmäksi ja itsekeskeiseksi, mielestäni olen vain ratkaisukeskeinen ja looginen. Koska olen nainen, minun pitäisi olla lässyttämässä ja puolustaa pehmeitä arvoja...mutta kun en niin tee, yhteiskunta hyökkää rajusti minua vastaan.



Valehtelen suht sujuvasti, en isoista jutuista mutta esim. tuntemattomalle voin rupatella valheita valheen perään. Esim. näen kiinnostavan koiran ja haen tekosyytä mennä juttusille; "siskollani oli ihan samaa rotua oleva koira.." Minulla ei ole siskoa eikä perheessäni ollut koskaan koiraa. Koira kiinnosti jostain syystä hetken, mutta minuutin päästä en edes muista koko kohtaamista. Pystyn psyykkaamaan itseni keskustelukumppanin kanssa samoille aaltopituuksille, osaan mielistellä ja olla muka samanhenkinen helposti.



Luonteeltani on fatalistinen ja ristiriitainen. Itse koen erilaisuuteni rikkautena enkä ymmärrä minua hoitavien tahojen vihjailua ristiriitaisuudesta ongelmana- minkäs minä sille voin, etten ole mustavalkoinen vaan harmaan sävyjä on miljoona!

Tuntuu siltä kuin nuorehko naiskirjailija olisi yrittänyt tekeytyä narsistin maailmaan. Kirjoitus vaikutti epäuskottavalta ja oppikirjoista lainatulta. Tulee mieleen Katja Kettu.

että se olisi ollut uskottava??

Tuohan oli vain yhden NARSISTIN oma näkemys itsestään! Ja tilakin oli rajallinen, joten eihän se voinut olla mitenkään täydellisen syvällinen!

Lähinnä säälin narsisteja, vaikka he tekevätkin usein paljon pahaa lähipiirilleen. Narsisti ei pysty koskaan olemaan onnellinen, sillä onnellisuuteen kuuluu paljon sellaisia asioita, johon he eivät kykene (kuten empatiakyky ja rakastaminen, toisten huomioonottaminen). Ehkä he eivät edes tiedä olevansa onnettomia, vaan ovat oman mahtipontisuutensa ja "älykkyytensä" lumoissa. Säälin ja suren sitä, että he eivät pysty elämään onnellista elämää ja kaiken lisäksi viljelevät mielipahaa muillekin :(

Monella on älyllisiä harrastuksia ja työ, josta saada suurta tyydytystä. Narsisteilla ei välttämättä ole edes tarvetta sellaisiin asioihin, jotka moni tavis kokee elinehdoksi: perhe, kumppani, ystävät...monelle riittää oma ihana itsensä ja mieluisa tekeminen.

Tuntuu siltä kuin nuorehko naiskirjailija olisi yrittänyt tekeytyä narsistin maailmaan. Kirjoitus vaikutti epäuskottavalta ja oppikirjoista lainatulta. Tulee mieleen Katja Kettu.

Tuntuu siltä kuin nuorehko naiskirjailija olisi yrittänyt tekeytyä narsistin maailmaan. Kirjoitus vaikutti epäuskottavalta ja oppikirjoista lainatulta. Tulee mieleen Katja Kettu.

että se olisi ollut uskottava??

Tuohan oli vain yhden NARSISTIN oma näkemys itsestään! Ja tilakin oli rajallinen, joten eihän se voinut olla mitenkään täydellisen syvällinen!

lainaamasi henkilö kirjoitti, se oli liian oppikirjamaista ja jopa lapsellista tekstiä. Naiskirjailijaan viittasivat esimerkit, jotka "Markku 35" nosti esiin narsismistaan. Teksti oli epäuskottavaa.

narsisti.

Vaikeinta siinä on se, että muut ihmiset ovat pääsäätöisesti käsittämättömän typeriä. Ja vaikka minun tekisi mieli kertoa oikeat ja hyvät mielipiteeni suoraan, en voi, sillä vain hyvin harva kykenisi niitä ymmärtämään.

Koen suurta yhteisymmärrystä monien sellaisten "suurmiesten" kanssa, joita tavisihmiset pitävät vain "sekopäisinä". Ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys raivostuttavat minua usein valtavasti.

Kukaan ei tiedä todellisia ajatuksiani, sillä kykenen olemaan kaikille miellyttävä. Pystyn aina sanomaan ja toimimaan siten, mitä minulta odotetaan. Olen kaveriporukan mukava ja kiva tyyppi. Olen myös aina ollut äärimmäisen taitava manipuloija. Menestyn hienosti alallani, ja pyrin jatkuvasti eteenpäin. Omat vanhempani ovat huomanneet narsistisuuteni, ja valitettavasti puolisoni joutuu siitä kärsimään. Hän on myös tyhmä ihminen, kuten suurin osa ihmisistä, joten en kykene kunnioittamaan häntä. Hän on lähinnä väline jolla saan mitä haluan, silloin kun haluan. Todennäköisesti eroan hänestä ennemmin tai myöhemmin, sillä hän ei lainkaan vastaa vaatimuksiani riittävästi.

[/quote]

narsisti.

Vaikeinta siinä on se, että muut ihmiset ovat pääsäätöisesti käsittämättömän typeriä. Ja vaikka minun tekisi mieli kertoa oikeat ja hyvät mielipiteeni suoraan, en voi, sillä vain hyvin harva kykenisi niitä ymmärtämään.

Koen suurta yhteisymmärrystä monien sellaisten "suurmiesten" kanssa, joita tavisihmiset pitävät vain "sekopäisinä". Ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys raivostuttavat minua usein valtavasti.

Kukaan ei tiedä todellisia ajatuksiani, sillä kykenen olemaan kaikille miellyttävä. Pystyn aina sanomaan ja toimimaan siten, mitä minulta odotetaan. Olen kaveriporukan mukava ja kiva tyyppi. Olen myös aina ollut äärimmäisen taitava manipuloija. Menestyn hienosti alallani, ja pyrin jatkuvasti eteenpäin. Omat vanhempani ovat huomanneet narsistisuuteni, ja valitettavasti puolisoni joutuu siitä kärsimään. Hän on myös tyhmä ihminen, kuten suurin osa ihmisistä, joten en kykene kunnioittamaan häntä. Hän on lähinnä väline jolla saan mitä haluan, silloin kun haluan. Todennäköisesti eroan hänestä ennemmin tai myöhemmin, sillä hän ei lainkaan vastaa vaatimuksiani riittävästi.

[/quote]

[/quote]

heistä ensimmäiset kuluttavat läheiset ihmiset loppuun ja riistävät muilta ja käyttäytyvät huonosti. Viisaat narsistit osaavat vetää naruista mieleisellään tavalla ilman, että ympäristö kärsii millään tavalla. He menestyvät. Viisas narsisti ei tuhoa, vaan tuottaa hyvää mieltä kaikille. Sillä todellisuudessa hyvä luo hyvää ympärilleen ja silloin siitä hyötyy myös parhaiten itse. Narsisti ei ole tällöin niin lyhytnäköinen, että valitsee kumppaniksi jonkun, joka ei sitten myöhemmin kelpaakaan. Jos epäonninen valinta on tullut tehtyä hän elää ratkaisun kanssa ja yrittää muuttaa tilanteen paremmaksi keinoja kaihtamatta, mutta hyvällä tavalla.



En tunne yhtään onnistunutta narsistia. Narsistit ovat valitettavasti vielä täydellisen ihmisen irvikuvia.

Tyyppi täyttää kohta 45v ja asuu Vantaalla.

Tässä kirjoituksesi tiivistettynä; et pidä itsestäsi etkä usko että muutkaan oikeasti voivat pitää sinusta sellaisena kuin olet.

Minulla on sinulle uutisia; ne muut ihmiset näkevät sinut juuri sellaisena kuin olet. Itseään on helppo huijata, muita vaikeampi. Kyllä ihmiset ympärilläsi tajuavat, että olet herkkä ja älykäs, sisältä hieman rikkinäinen ihminen. He pitävät sinusta sellaisena kuin olet. Sinä itse et kestä nähdä itseäsi, koska koet itsesi niin arvottomaksi. Jos vain opit pitämään itsestäsi ja hyväksymään oman keskeneräisyytesi, sinulla on hyvät mahdollisuudet elää aito ja onnellinen elämä.

Huom. en ole #9 mutta tunnistin itseni osittain #9:n tekstistä.

Ei se ole täysin minun vikani että ihmiset eivät näe minua täysin tai potentiaaliani. Minun tehtävänä on vain punnita onko vaivan arvoista tuoda suuri ja kyvykäs itseni esille. Ennemmin olen hiljaa, ja kestän kyllä hetkellisesti jos minut leimataan joksikin muuksi kuin mitä olen. Tiedän itseni aina paremmin kuin kukaan muu. Suurin osa ihmisistä leimaa toiset ihmiset hyvin äkkipikaisesti - ensivaikutelman annetaan muodostaa koko kuva siitä toisesta. Me harvat, jotka olemme muita vähän monipuolisempia ajattelijoita, ja valmiita kyseenalaistamaan ensivaikutelman, joudumme tekemään kaksinverroin työtä sen eteen jotta saamme tuotua itsemme esiin TÄYSIN, eikä vain osittain, jolloin kuva jää vajaaksi. Eikä silloinkaan ole mitään taetta siitä että se kuva menisi jakeluun siten kuin me haluaisimme. Puolet ihmisistä ovat pinttyneesti sokeita ja turhan suoraviivaisia ajattelijoita, ennakkoluulojen muokkaamia, valmiit mielipiteet omaavia ihmisiä, jotka eivät kykene kyseenalaistamaan omia ensinäkemyksiään ennen kuin vasta vuosikymmenien päästä. Minä olen ainakin joskus menneisyydessä ollut rikki sisältä, mutta vain siksi koska valtaosa ihmisistä on kapeakatseisia taviksia. Näin vain on - suurimman osan tehtävänä on olla taviksia, toiset ovat parempia. Laumahan tekee mitä tahansa jotta erilailla käyttäytyvät ja ajattelevat saadaan käyttäytymään lauman muiden lailla. Me, muita paremmat, meidän täytyy kieltäytyä muuttumasta. Minulta kesti vuosia ymmärtää tämä, koska olin heikko ja lapsi. Jos olisin ollut henkisesti vahvempi, olisin ymmärtänyt sen aiemmin. Minusta ei vaan saa tyhmää. Minä yritin kovasti olla keskinkertainen mutta en vain tuntenut kuuluvani siihen joukkoon.

Elämässä on kolmenlaisia ihmisiä: henkisiä vampyyreja, vampyyrien uhreja, ja niitä jotka kieltäytyvät olemasta kumpaakaan. Narskut ovat tietty ensimmäistä sorttia, suurin ihmisistä osa on karjaa heille, ja sitten on meitä jotka tunnistavat molempien merkit.

Pisti muuten silmään yksi juttu. Ensi kerralla ota vastuu ajatuksistasi. Sen sijaan että sanelisit toiselle mitä tämä ajattelee itsestään, aloita lauseesi esim. sanoin "Minä uskon että sinä et kestä nähdä itseäsi jne." ennemmin kuin sanot "Sinä itse et kestä nähdä itseäsi, koska koet itsesi niin arvottomaksi." Minusta on moukkamaista ja syyttävää alkaa kertomaan toiselle mitä tämä ajattelee itsestään ja millä perusteluin, noinkin suoraan.

Lähinnä säälin narsisteja, vaikka he tekevätkin usein paljon pahaa lähipiirilleen. Narsisti ei pysty koskaan olemaan onnellinen, sillä onnellisuuteen kuuluu paljon sellaisia asioita, johon he eivät kykene (kuten empatiakyky ja rakastaminen, toisten huomioonottaminen). Ehkä he eivät edes tiedä olevansa onnettomia, vaan ovat oman mahtipontisuutensa ja "älykkyytensä" lumoissa. Säälin ja suren sitä, että he eivät pysty elämään onnellista elämää ja kaiken lisäksi viljelevät mielipahaa muillekin :(

Sääli pois. Ei kiinnosta. Suru on sun, ei mun. Jotkut kissat jaksaa leikkiä vanhanakin. Ihmiset ovat vain lankakeriä munkaltaisille kissoille. Vaikka ihmiset ehkä pääsääntöisesti ovatkin aika samankaltaisia höhliä, on jokaisella omat kiehtovat pikku oikkunsa, jotka pitävät vireyttä yllä.

miten henkilö poistuu asunnosta ja tulee takaisin. kaikkea ihmiset jaksaa katsella. hyvin omituista minusta, siinä tilanteessa pitäisi soida ympäristön hälytyskellojen.

Näin se menee joillain :). Olet ehkä hieman pidemmällä kuin ite mutta, turha olettaa että kukaan "zäh"-ihmisistä ymmärtää tippaakaan. Ne on yhtä pihalla kuin muutkin, eri- ja enemmistötavalla vain.