Pitäisilö katkeroitua? Äitini on hassannut koko perintönsä

100 000 e. Minusta se on todella paljon rahaa, ja jos minä jättäisin sen verran lapsilleni rahaa perinnöksi, kääntyisin haudassani jos tietäisin että rahalla on ostattu mattoja, verhoja, meikkejä, siideriä tai muuta paskaa, ja asuttu VUOKRALLA, eli jaettu jollekin ulkopuoliselle vähintään saman verran rahaa, kun omasta suvusta on saatu. 100 000 e pitää sijoittaa, ja ne tuotot saa hassata paskaan. Tai ainakin osa rahasta pitää sijoitta, jotta on antaa sitten seuraavallekin jälkipolvelle jotain muuta kuin vanhoja mattoja, jotta se seuraavakin sukupolvi voi käytätä tuottoja turhuuksiin jne jne... Mut täällä mammat on sitä mieltä, että perinnöksi saatu raha on ihan ok laittaa taivaan tuuliin. Mun mielestä se on suvun rahaa ja suvun varallisuutta, josta jokaisella sukupolvella on oikeus nauttia perinnöstä saatavasta hyödystä, eikä yhdellä lenkillä ole oikeitta käyttää sitä omaan perseeseen!

100 000 e. Minusta se on todella paljon rahaa, ja jos minä jättäisin sen verran lapsilleni rahaa perinnöksi, kääntyisin haudassani jos tietäisin että rahalla on ostattu mattoja, verhoja, meikkejä, siideriä tai muuta paskaa, ja asuttu VUOKRALLA, eli jaettu jollekin ulkopuoliselle vähintään saman verran rahaa, kun omasta suvusta on saatu. 100 000 e pitää sijoittaa, ja ne tuotot saa hassata paskaan. Tai ainakin osa rahasta pitää sijoitta, jotta on antaa sitten seuraavallekin jälkipolvelle jotain muuta kuin vanhoja mattoja, jotta se seuraavakin sukupolvi voi käytätä tuottoja turhuuksiin jne jne... Mut täällä mammat on sitä mieltä, että perinnöksi saatu raha on ihan ok laittaa taivaan tuuliin. Mun mielestä se on suvun rahaa ja suvun varallisuutta, josta jokaisella sukupolvella on oikeus nauttia perinnöstä saatavasta hyödystä, eikä yhdellä lenkillä ole oikeitta käyttää sitä omaan perseeseen!

Minulla oli työkaveri, opiskeluaikanani ravintola-alalla. Hän oli voittanut ässä-arvan täysvoiton noin alle 10 vuotta aikaisemmin kun hänet tapasin.



Ja mitä oli plakkarissa? Juueimittään.

Markan baariapulainen asui edelleen vuokralla, ei ollut edelleenkään matkustellut kotiläänin ulkopuolelle kuin käyny naapurinsa kanssa kerran kattomassa mäkihyppyä jossain keski-euroopassa eikä muutakaan. Auto sillä oli, mutta siitä ei ainakaan voi sanoa, että arvo pysyis, saatika kasvaisi.



Yritin kysellä häneltä, että missä ja mihin sää olet ne rahat laittanut, että miksi sulla ei esim. ole omaa kämppää, taikka vaikkapa jo useampaa sijoitusasuntoa jos oikein olisi onnistunut sijoittelemaan. Mutta ei mitään.



Nyt tapasin sen vähän aikaa sitten, ikää 45 vuotta, edelleen talousapulaisena vähän väliä vaihtamassa työpaikkaa jossain pubissa, kaupassa tms. Että siitä summasta, minkä hän voitti moninkertaisen senaikaisen vuoden palkkansa hän ei saanut mitään pysyvää jäämäään.



Edes itelleen, saatika että perheelle mitään olisi jäänyt.



En käsitä häntä, enkä ymmärrä aloittajan äitiäkään ollenkaan. Lapsille aina minimi, ei matkoja tai kalliita leirejä tai harrastuksia. Sitten selviää että mutsi on saanut ns. ilmaista rahaa moninkeraisen summan normitienesteistään, mutta mitään ei saa hänkään jäämään näppeihinsä jotain pysyvää tai arvoa kasvattavaa.



En ihmettele, että alkuperäistä vähän mietityttää. En viitti yhtään hurskastella, että "sun äitis ne rahat on ja ihan saa rauhas pelata bingoon kaikki jos haluaa" . Ei se nyt ihan niinkään ole. Jos on lapsia, niin kyllä vähän vastuutakin.

100 000 e. Minusta se on todella paljon rahaa, ja jos minä jättäisin sen verran lapsilleni rahaa perinnöksi, kääntyisin haudassani jos tietäisin että rahalla on ostattu mattoja, verhoja, meikkejä, siideriä tai muuta paskaa, ja asuttu VUOKRALLA, eli jaettu jollekin ulkopuoliselle vähintään saman verran rahaa, kun omasta suvusta on saatu.

100 000 e pitää sijoittaa, ja ne tuotot saa hassata paskaan. Tai ainakin osa rahasta pitää sijoitta, jotta on antaa sitten seuraavallekin jälkipolvelle jotain muuta kuin vanhoja mattoja,

jotta se seuraavakin sukupolvi voi käytätä tuottoja turhuuksiin jne jne...

Mut täällä mammat on sitä mieltä, että perinnöksi saatu raha on ihan ok laittaa taivaan tuuliin. Mun mielestä se on suvun rahaa ja suvun varallisuutta, josta jokaisella sukupolvella on oikeus nauttia perinnöstä saatavasta hyödystä, eikä yhdellä lenkillä ole oikeitta käyttää sitä omaan perseeseen!

ne pysyykin köyhinä ja köyhyys periytyy :)

Mitä ihmettä se katkeroituminen hyödyttää? Ymmärrän kyllä, että tuollainen ärsyttää mutta ihan turhaa siitä on varsinkaan jälkikäteen jossitella. Ei perintöä ole mikään velvollisuus käyttää johonkin tiettyyn tai säilöä edelleen seuraavalle sukupolvelle. Jos sen haluaa käyttää itse niin tekee niin kuin haluaa.



Anoppini oli saanut ihan oikeasti ison perinnön silloin kun mieheni oli juuri täysi-ikäistynyt ja muuttanut kotoa. Anoppi sai rahojen lisäksi kaksi asuntoa joista toinen Töölössä, sekä paljon koruja ja muuta arvokasta. Asunnot hän laittoi heti myyntiin ja matkusteli ympäri maailmaa yli vuoden ajan. Lenteli ykkösluokassa ja teetti lisää koruja itselleen. Sitä mukaa kun rahat hupenivat, hän vei korut ja tavarat panttilainaamoon.



Eipä siinä montaa vuotta mennyt, kun rahaa ei ollut enää penniäkään jäljellä. Sen jälkeen anoppi on asunut vuokralla kaupungin kämpässä ja on nykyään surkean pienellä eläkkeellä.



Voit kuvitella, että miestäni kyllä vitutti tuo, enkä minäkään voi ymmärtää. Saahan sitä tuhlailla mutta olisi nyt edes pitänyt vähintään yhden kämpän itsellään ja ehkä vielä toisen vuokralla niin olisi elänyt kivasti loppuelämänsä. Tämä ihminen vaan ei ole millään tasolla fiksu, joten ei kukaan olisi voinut hänelle puhua järkeä.



Ihan turha noita on jälkikäteen muistella. Miehellänikin on aina ollut asenne, että haluaa pärjätä omillaan eikä kaipaa vanhemmiltaan rahaa. Jos joku päättää oman perintönsä tuhlata niin ihan turhaa kateutta ruveta siitä valittamaan.

Käänny juritin puoleen. Nauraa sut suolle!

100 000 e. Minusta se on todella paljon rahaa, ja jos minä jättäisin sen verran lapsilleni rahaa perinnöksi, kääntyisin haudassani jos tietäisin että rahalla on ostattu mattoja, verhoja, meikkejä, siideriä tai muuta paskaa, ja asuttu VUOKRALLA, eli jaettu jollekin ulkopuoliselle vähintään saman verran rahaa, kun omasta suvusta on saatu. 100 000 e pitää sijoittaa, ja ne tuotot saa hassata paskaan. Tai ainakin osa rahasta pitää sijoitta, jotta on antaa sitten seuraavallekin jälkipolvelle jotain muuta kuin vanhoja mattoja, jotta se seuraavakin sukupolvi voi käytätä tuottoja turhuuksiin jne jne... Mut täällä mammat on sitä mieltä, että perinnöksi saatu raha on ihan ok laittaa taivaan tuuliin. Mun mielestä se on suvun rahaa ja suvun varallisuutta, josta jokaisella sukupolvella on oikeus nauttia perinnöstä saatavasta hyödystä, eikä yhdellä lenkillä ole oikeitta käyttää sitä omaan perseeseen!

ihmeessä pitäisi kääntyä juristin puoleen? Mitä se juristi nauraa? Miksi en olisi yhteydessä ennemmin sijoitusneuvojaan tms.? Mihin tässä tarvitaan juristia, jos on ajatus siitä, miten perintörahoja käytetään järkevästi, ja siten että mahdollisimman moni suvusta hyötyy niistä...?

Jos ei ajatella perintöjä niin todellista vastuuttomuutta osoittaa ettei äiti ole halunnut varautua omaan vanhuuteen.

Riittääkö eläke kaikkiin kuluihin, vuokraan yms? Todella monet vanhukset taistelevat toimeentulostaan pienillä eläkkeillä elinkustannusten noustessa, on isoja lääke- ja hoitokuluja eivätkä kaikki kerrytä kattomaksua.

100 000€ omaan terveyteen ja hoitoon olisi ihan kiva lisä.

Ehkä äiti odottaa että lapset maksavat, näitäkin löytyy.

äitisi on ollut tyhmä. Katkeroituminen ei kannata.



Olisi fiksua saada raha kasvamaan, säästää hiukan menneiden polvien rahaa tuleville. Antaa rahan toimia edes vakuutena lasten ja lastenlasten hankkiessa omia asuntoja.



Tyhmä antaa rahan valua käsien välistä noin. Äitisi elää köyhän vanhuuden.

n. 10 000e ja uskallan tunnustaa että raha meni elämiseen. Sekä luksukseen ja arkeen. Ja ihan siitä syystä että kun tuon rahan sain, olimme helvetin vähävaraisia. Luksusta oli ostaa pitkästä aikaa lapsille UUSIA vaatteita. Maksoimme laskut pois ja nautimme rahoista. Eipä tarvinnut käydä kitisemässä soskun luukulla.

Miksi sijoittaa rahoja jos ne tarvitsee käytännön elämiseen? Se vielä kiinnostaa saiko ap:n äiti rahat kerralla vai pikkuhiljaa?

Olen ottanut asuntolainan ja maksellut sitä jo pitkästi. Lisäksi olen säästänyt ja sijoittanut kaikki lasten lapsilisät, ettei heidän tarvitsisi aloittaa yhtä tyhjästä kuin minä.

Niille sinun lapsillesi sitten kuitenkaan ole mitään iloa tuosta sinun säästämisestäsi, kun se pitää vain laittaa talteen omia lapsia varten.

Onko siis missään vaiheessa teidän sukua kukaan sellainen, joka saisi myös jotenkin hyötyä niistä perinnöistä? Vai kerätäänkö sitä vain hamaan maailmanloppuun asti?

Äitisi vaikuttaa kyllä fiksummalta kuin sinä. :D

Eikö arvon kirjoittaja tajua, että esimerkiksi perintörahoilla ostettu hyvä asunto ole sitä perinnöstä nauttimista siinä missä se on myös sijoitus?

että vanhemmat käyttäisivät omaisuutensa omaan hyvinvointiinsa



Että lapsille ei oikeasti tarvitse jättää mitään.



Voitte vapaasti olla sitä mieltä, että minäkin olen tekopyhä, mutta mitä luulette paljonko kolmen lapsen jaettavaksi kaikkien perintöverojen jälkeen jää 70-luvun alun remoimattomasta omakotitalosta, joka sijaitsee pienessä kylässä kaukana palveluista? Mun mielestä isän ja äidin ois äkkiä myytävä se torppa ja käytettävä rahat omaan elämiseen. Äiti on jo sairas ja isä sitä hoitelee. Myymällä talo ja muuttamalla vuokralle helpottuisi ihan arkinen aherrus, siivous, pihan hoito yms. Ja talosta saaduilla rahoilla isä voisi palkata siivojan, ateriapalvelun, mitä vaan apua keksiikin.



Mä en heidän rahojaan kaipaa, vaan toivoisin, että viimeiset vuodet olisivat heille vaivattomia sairauksista huolimatta.

Mutta onhan tuo äitisi hassaama perintö iso raha. Sillä hän olisi voinut elellä hiukan leveämmin ja tarjota lapsilleen paremmat oltavat. Surullista.



Minun vanhempani ovat saaneet juuri perintönsä. Molemmilta isovanhemmilta jäi rahaa vain asunnon verran, ja nekin jaettiin molemmilla puolilla kolmen lapsen kesken eli rahana noin 40 000 euroa.



Vanhemmillani itsellään on velaton asunto sekä kaksi autoa ja jonkin verran säästöjä. He ovat nyt eläkkeellä ja elävät varsin miellyttävää elämää, matkustavat paljon jne. Olisin hyvin pettynyt, jos tuhlaisivat kaiken ja kituuttelisivat pienellä eläkkeellä vuokrakämpässä loppuelämän. En niinkään odota perintöä, mielestäni vanhempani ovat ansainneet omalla työllään helpomman elämän näin eläkeläisinä, mutta olisihan se aika surkuhupaisaa, että eivät voisi tehdä mitään mukavaa ja elämä olisi pelkkää eloonjäämistaistelua, vaikka perintöäkin on saatu. Nyt voivat hemmotella lastenlapsiaan, ostaa itselleen mitä haluavat jne.

Jos katkeroidut, ne ajatukset syövät sinua päivä päivältä. Lopulta olet vihainen ihminen ja lähiympäristösi voi huonosti.



Iso summa, mutta se on jo mennyttä. Valitettavasti kaikkia ei ole luotu ajattelemaan muita.

harmittaisi jos oma äiti olisi tuollainen. Kyllä rakaastava äiti ottaa lapsensakin huomioon tuollaisissa asioissa. Taas niin veemäisiä vastauksia saa av:lla.

Mun äitini törsäsi vanhempieni avioerossa isältäni saamansa huomattavan omaisuuden uuden äijänsä velkoihin ja tuhlaavaan elämäntyyliin. Kaikki meni ja mitään ei jäänyt. Ymmärrän toki, että omaisuus oli äitini ja sillä sai tehdä mitä lystäsi, mutta samalla tavalla äitinikin on ymmärrettävä, että teoilla on seurauksensa. Olen katkera ja multa on turha kerjätä rahaa.

Voi herraisä. Säästele sinä niitä rahojas vaikka kymmenenteen sukupolveen. Äitis teki ihan oikein (varsinkin kun nyt paljastui mikä kiittämätön, ahne kakara olet, kyttäät vaan vesikielellä että "ei mitenkään älykäs" äitisi kupsahtaa ja sinä saat rahat). Rahat olivat ÄITISI perintörahoja HÄNEN vanhemmiltaan. Onneksi koko ikänsä kovasti töitä tehnyt äitisi ymmärsi käyttää rahat omaan hyvinvointiinsa. Toivottavasti hänellä oli hauskaa rahoja tuhlatessaan! Siivoojan duuni on rankkaa, joten hänelle varmaan teki hyvää lomailla, käydä hierojalla ja kampaajalla (mihin ikinä rahat "tuhlasikaan").

Tosiasia on, että ap:n äidillä on lain mukainen oikeus tuhlata omaisuutensa, myös sen jonka saa perintönä.



Ap:n oma mielipide, miten perinnön kanssa pitäisi toimia, ei muuta tätä tosiasiaa. Ap vaikuttaa katkeralta. Katkeruudella ja yksipuolisella mielipiteellä (jolla ei edes ole lakia puolellaan) voi pahoittaa sekä oman että kaikkien lähimmäistensä mielet. Toivottavasti ap ei yritä jakaa mielipidettään äidistään muiden lähimmäistensä kanssa, tai jos yrittää, hän vain kenties saa isoäidin ja muun suvun välit huonoksi, tai viisaampien joukossa itselleen ahneen maineen. Katkeruus leviää helposti, tuollaisella asenteella ei varmaankaan tee lähimmäisiään eikä itseäänkään onnelliseksi.

Tässä nyt kuitenkin kerrotaan se miksi tyhmien ihmisten taloutta ei pelasteta rahalla (vrt. sosiaalituet). Kaikki mitä saadaan hassataan älyttömyyksiin eikä sitten taas kuun lopussa ole lapsille ruokaa

Taisit tehdä tuon johtopäätöksen ihan itse kuitenkin.

t. eräs, joka käyttää rahaa melko huolettomasti, muttei koskaan ole sosiaalitukiin joutunut turvautumaan eikä lapsilta ole mitään puuttunut

Tässä nyt kuitenkin kerrotaan se miksi tyhmien ihmisten taloutta ei pelasteta rahalla (vrt. sosiaalituet). Kaikki mitä saadaan hassataan älyttömyyksiin eikä sitten taas kuun lopussa ole lapsille ruokaa

Isäni oli todella hyväpalkkainen mies. Äitini taas pienituloinen.

Aaveen mallin mukaan hän tuhlasi kaikki rahansa itseensä ja omaan nautintoon. Äiti sitten pienistä tuloista elätti itsensä ja yritti meille lapsille jotain laittaa.

Ei puhettakaan, että isältä olisi riittänyt rahaa lukiokirjoihin tai muuhun. Olin kouluaikoina niin tiukilla rahallisesti, ettei kukaan olisi uskonut. Isällä vaihtui uusi auto parin vuoden välein ja parhaat konjakit maistui ja ravintolaruoat ja venettä ostettiin yms.

Ap.lle käy samoin kuin minulle. Kun rahahanat meni kiinni kun eläke tuli, alkoi isä vinkua, että meidän lasten täytyy maksaa hänen laskujaan ja vanhuuden hoitoa ja kotihoitoa ja siivoojaa kotiin yms.

Niin, minun olisi pitänyt perushoitajan palkasta maksaa isälle kodinhoitaja ja siivous ja ruokapalvelu. Miehelle, joka hassasi satoja tuhansia markkoja parhaassa iässään. Lapsille ei annettu mitään ja me kuljimme sellaisissa räteissä, ettei uskoisikaan.

Mutta aaveen mielipiteen mukaan vanhemmat saa käyttää rahat itseensä. Lapsi on itsekäs paska jos odottaa, että edes peruselanto annetaan kotoa alaikäisenä. Ja lisäksi jokainen aaveemamma lisäksi auttaa sitten entistä rikasta ja rahansa hassannutta vanhempaansa.

Minä en auttanut.

että äitini ei nähnyt tarpeelliseksi edes kouluttaa lapsiaan. Lukiota ei minulle maksettu koska se oli äitini mielestä "turha". Suoritin sen myöhemmin iltapuhteina työn ohessa. En koe olevani äidille kiitollisuudenvelassa oikeastaan mistään. Järjestäni nyt en ainakaan. :)