Mietitään pojalle jalkapalloharrastusta, hyvät ja huonot puolet?

+ joukkuelaji

+ saa liikuntaa

+ lähes kaikki lapset tykkäävät jalkapallosta ainakin aluksi



- aikaavievää ja melko tylsää, ellei sitten kehitä itselleen sellaista hurmosta että tykkää istua kentän laidalla karjumassa törkeyksiä vastustajille...

- tulee helposti pieniä vammoja, muksulla on aina joku paikka kipeänä

- jos vähänkin enemmän innostuu niin harjoituksia turnauksia on todella usein, siinähän sitten sovitellaan yhteen muiden lasten harrastusten kanssa, omat harrastukset voikin jo unohtaa.

Lapsi on "nynny" jos yrittää kieltäytyä.

Miettikää harrastusta vasta 2-3 vuoden kuluttua.



Mun poika meni jalkapallotreeneihin eskarin alettua. Heti ekat treenit oli kauheeta karjumista muutaman kentän laidalla seisovan isän taholta :-o Ja treeneissä lähinnä treenattiin, pelaamaan ei päässyt kuin hetkeksi, ja se oli pojalle pettymys. Jaksoi käydä kolme kertaa, sit lopetti.



Kaksi vuotta myöhemmin halusi aloittaa joukkuelajin, mutta ei enää jalkapalloa. Nyt pelaa tyytyväisenä salibandya ja jaksaa hyvin kaikki jumpat, juoksemiset ja tekniikkatreenitkin.

Lapsi on "nynny" jos yrittää kieltäytyä.

Olemme mukana kahden eri lajin joukkuetoiminnassa, kumpikaan tosin ei ole jalkapallo, mitään viitteitä mistään päihteiden käytöstä ei ole. Olen ihan varma että yleisesti päihteet ei tule kuvioihin 10v iässä. Joukkuetoiminnassa vanhemmat joutuu olemaan melko tiiviisti mukana lapsen harrastuksessa. Joten mainitsemasi häiriökäyttäytminen on mielestäni mahdotonta. Jos lapset taas päästetään kaupungille notkumaan ilman vanhempia, mitä siellä tapahtuu, onkin ihan toinen juttu. Mutta Joukkuelajia on tuosta ihan turha syyllistää.

Treeneissä treenataan ja lopuksi htki pelataan, mikä pettymys se nyt on? Pelejä on vaikka millä mitalla, siellä saa sitten pelata.



Jos kolmen kerran jälkeen luovuttaa niin parempi että luovutti.



Meillä noudatetaan peleissä Nappulaliigan sääntöä "kaikki pelaa". Jokaisella on ketällä yhtä paljon peliaikaa.

Treeneissä treenataan ja lopuksi htki pelataan, mikä pettymys se nyt on? Pelejä on vaikka millä mitalla, siellä saa sitten pelata.

Jos kolmen kerran jälkeen luovuttaa niin parempi että luovutti.

Meillä noudatetaan peleissä Nappulaliigan sääntöä "kaikki pelaa". Jokaisella on ketällä yhtä paljon peliaikaa.

Tosiaan, olen samaa mieltä siitä että parempi että vähän alle 6-vuotiaani lopetti. Hän oli niin pieni, ettei ymmärtänyt, että jalkapalloharkoissa tehdään kaikkea muuta paitsi pelataan jalkapalloa :D

Yritin ap:lle kertoa, että parempi antaa 4-vuotiaan vielä nauttia siitä jalkapallon potkimisesta ilman ajatustakaan sen harrastamisesta. Harrastuksen hän ehtii aloittaa vaikka 8-9-vuotiaana, jolloin ymmärtää, että niissä treeneissä tehdään nimenomaan kaikenlaista jumppaa, tekniikkaharjoitusta jne.

Tosin valmentaja lohdutteli että mikäs siinä, on parempi että ne palloilevat ja pulloilevat, kuin että vain pulloilisivat.

Jos poikasi menestyy, hän saa seksikkään WAGin.



Miinukset:



Ne ovat rahan perässä juoksevia ahneita lehmiä.

Syrjimistä,eikä todellakaan kaikki päässyt pelaamaan. Minä pääsin tasan kerran pelaamaan pelissä ja silloinkin peli loppui puolen minuutin kuluttua. Pelasin useamman vuoden,mutta jouduin jättämään pelaamisen. Kumma,että mun poisjääminen kuitenkin huomattiin...

Tosin valmentaja lohdutteli että mikäs siinä, on parempi että ne palloilevat ja pulloilevat, kuin että vain pulloilisivat.

Jos jalkapallossa pullo ja pallo todella kuuluu yhteen niin kannattaa ohjata muun lajin pariin jo heti alkuun.

11

Jos itse olet dokannut 10 vuotiaasta ja pelannut jalkapalloa niin ei se todellakaan tarkoita että kaikki tekee niin.



Ihan ihme jengiä taas.... muka-hauskaa kommmentti, todella nokkelaa... not.

- tulee helposti pieniä vammoja, muksulla on aina joku paikka kipeänä

Mutta tämä ei haittaa, koska jalkapallojoukkueet voivat hankkia taikasuihketta, joka korjaa esim. kuolettavan tuskalliset luunmurtumat ja aivovauriotkin parilla ruuttauksella.

vähemmän kuin olutkiekkoilijat.

huonona puolena voisin mainita että siellä kentällä pitää myös itse olla, harjoituksia voi olla usein ja viikonloppuisin on pelejä Vanhemman tulee osallistua jalkapalloharrastukseen enemmän kuin johonkin toiseen.

Turnaukset voi olla toisessa kaupungissa joskus.

Eikö kaikissa hengata samalla tavalla kentän laidalla, vai? Itsekin mietin 5v pojalle jotain liikuntaharrastusta ja mielelläni pääsisin helpolla ja halvalla. Voitteko suositella jotain muuta kuin futista?

Jos lapsi on innostunut palloilusta, jalkkis on varmaan ihan hyvä harrastus. Meillä toinen pelaa 5-vuotiaissa ja sielläkin on tunnit treenit kaksi kertaa viikossa.



Tunnista alussa noin 10 minuuttia on lämmittelyjuoksuleikkejä (usein tosi pitkään lapsen mielestä tylsää maa-meri-laiva-juoksua), sitten 35 minuuttia tekniikkatreeniä ja lopuksi vartin peli.



Lapsi tykkää siitä peliosuudesta, mutta lämmittelyyn toivoisi monipuolisempaa leikkivalikoimaa. Tekniikkatreenissä on tosi paljon sellaista, että ruvetaan tekemään jotain eikä kauheasti selitetä, miten ja miksi. Kotona pitää sitten yrittää selittää, millä kohdalla jalkaa palloa kosketetaan ja miten hommat tehdään. Lasta ei juuri kiinnosta, joten ei se kotiopetus kauheasti lasta tunnu kehittävän. Hän vain potkisi ja juoksisi pallon perässä.



Näyttää siltä, että lopetetaan suhteellisen pian, koska en millään viitsisi maanitella lasta treeneihin. Harrastuksen pitäisi olla hauskaa noin pienellä, sellaista että leikit jää kesken, kun sanotaan, että olisi aika ruveta vetämään nappiksia jalkaan.

joutuu helteellä ja sateella potkimaan palloa ja pelataan paljon kesällä.

Hyvät puolet on, että saa paljon lähikavereita ja kunnon jalkalihakse, sekä hyvän kunnon.

Musta jalkapalloa harrastavat potkivat aina palloa ja pidän heitä hiukan tyhminä, kun tekeminen on vain niin yksipuolista.

Niin ja turnauksissa saa huonommat seistä kentän laidalla.

En tykännyt ollenkaan jalkapallosta, mutta kilpauinti on in. Saa aina olla mukana ja kilpailla, koska on yksilö laji.

.. ja tykkää lajista hurjasti. Alkukesän pelaa aina nappulakoulussa pääosin poikien kanssa ja läpivuoden sitten tyttöjoukkueessa.



Vanhempana arvostan yhteisöllisyyttä ja järkihintaisuutta (vrt. esim. kaikki jääharrastukset).

Aloitti 3-vuotiaana nappulakoululla, joka siis kesti kesän ja oli ihan sellaista pallon kanssa leikkimistä.



Siitä kuitenkin sai kipinän ja 4-vuotiaana meni 5-vuotiaiden sekaan, kun siellä oli tilaa. On tykännyt tosi paljon ja on ihan ykkösjuttu tytölle.



Plussaa on ehdottomasti ylipäätään se, että lapsi haluaa jonkun liikuntaharrastuksen (meidän 8v tyttöä ei kiinnosta mikään liikunnallinen), joukkuepeli kasvattaa sosiaalisuuteen ja jalkapallo on suhteellisen edullinen harrastus.



Miinusta lähinnä loukkaantumisriski, vähän väliä on polvi auki tai nilkka venähtänyt jollain.

Niin suosittelen telinevoimistelua. Meillä yks lapsista harrastaa. Aina sisätiloissa treenit (ja kilpailut), vanhempien vastuulla on tuoda treeneihin ja hakea sieltä pois. Lisäksi on 2x vuodessa talkoot, joissa ommellaan asuja lapsille ja niihin joko voi osallistua ompelemalla tai viemällä kankaita. Minusta helppo homma, koska tosiaan vain kaks kertaa vuodessa!



Esim. partio ja jalkapallo vastuuttaa vanhempia paljon enemmän, etenkin jalkapallo