Missä iässä vauvanne/taaperonne on jaksanut katsella kirjoja?

on nyt ihan viimeisen viikon aikana tykännyt jäädä syliin istumaan ja kääntelemään sivuja ja katsomaan kuvia:)

Esikoinen on nykyään ihan kirjafriikki, pitäisi olla koko ajan lukemassa hänelle (2v). Tämä 11kk on liikkeessä koko ajan, eikä juuri istua halua.

alkoi kiinnostaa esikoista 2:n kk:n iässä, on ilmeisesti vauvoihin vetoavat värit jne. Oli ihan täpinöissään aina, kun luin niitä. Kuopus kiinnostui kirjoista samoihin aikoihin tai ehkä vähän aiemminkin. Edelleen vuosien päästä ovat kovia lukemaan. Joskus 1-vuotiaana oli vaihe, ettei niin kiinnostanut.

paljon. Luin hänelle ihan pienestä vauvasta lähtien ja paljon muutakin kun vain kovakantisia kirjoja. Tykkäsi katsella kirjoja tietty kuunnella aikuista jo alle puolivuotiaani.



Kun lähti liikkeelle noin 8 kuukauden iässä oli vaihe muistaakseni suunnilleen yksi vuotiaaksi, ettei kirjat kovin paljon kiinnostaneet vaan kokoajan oli armoton kiire. Pottalukemisina ne tosin jotenkin meni (meillä kävi potalla pienestä).



Kyllä se kirjainnostus varmasti jossain vaiheessa herää.

Jos luen heille sellaista, mitä he eivät ymmärrä. Siis tämä 11kk nyt ehkä pikku hetken vilkaisee värikkäitä kuvia, joissa on eläin tai joku arkiasia. Mutta hän ei kuuntele yhtään, kun luen isosiskolle. Häipyy kokonaan.



Isosisko ei myöskään kuuntele kirjaa, joka on liian vaikea hänen mielestään. Sen täytyy olla just sopiva. Usein joudun helpottamaan kirjoja, jos on liian pitkiä lauseita. Sitten kun tarina alkaa olla tuttu, voin lukea koko tekstin.



Isompi tykkää mm. Aino-kirjoista.



Ap

Meillä on luettu kirjoja "aina" eli siitä lähtien, kun vauva on kotiin tullut. Mitään "ei nyt kiinnosta" -vaihetta en ole huomannut vaan usein lapsi on kulkenut perässä kirja kädessä ja kärttänyt "lukemaan", vaikka tekstiä ei olisi sanaakaan.

istua sylissä kun luetaan. Kaverin samanikäinen ei jaksa keskittyä ollenkaan vaan repii ja syö kirjat. Saa nähdä onko lapseni aikuisena toimisto tms sisätyössä ja kaverin lapsi jossain ruumiillisessa työssä :)

vauva on syntynyt syyskuussa ja jo ennen joulua katseli kirjoja. Sitten tuli se suuhuntyöntämisvaihe, mutta nyt katselee taas. Toki pitää maistaa välillä.

Oma taaperoni katselee kirjoja kyllä itse, ja myös aikakauslehtiä yms pitkäänkin ja keskittyneesti kääntelee sivuja edestakaisin (on tosi söpöä kun menee parvekkeelle istumaan jakkaran päälle ja "lukee"), on tehnyt tätä ainakin 11-kuisesta asti.



Mutta ei ole hetkeäkään paikallaan eikä anna minun käännellä sivuja jos yritän alkaa lukea edes parin rivin / sivu -kirjoja tai keskustella kuvista. Hän on nyt 1v5kk.



Esikoisesta muistan, että ensimmäistä kertaa hän oikeasti kuunteli vieressä kun luin hänelle, kun oli täyttänyt juuri 2 vuotta. Kirjana oli "Kuinkas sitten kävikään" jonka hän oli saanut synttärilahjaksi.

Poika 1v5kko ei kyllä kuuntele lukemista yhtään, mutta viihtyy pitkään kuvia katsellen ja tekee sitä itsekseenkin. Kunnaksen Yökirja on paras. Sepittelen itse juttuja sitten kuvien pohjalta, kun kerran valmis teksti on pojan mielestä tylsä.

Meillä on luettu kirjoja "aina" eli siitä lähtien, kun vauva on kotiin tullut. Mitään "ei nyt kiinnosta" -vaihetta en ole huomannut vaan usein lapsi on kulkenut perässä kirja kädessä ja kärttänyt "lukemaan", vaikka tekstiä ei olisi sanaakaan.

Pikkuvauvana ei vain katsonut, hääräili sen minkä pystyi, repi koruja, paitaa, tissiä esille jne.

Ap

meillä on aika liikunnallista ja luovaa porukkaa, kirjatkin sanoittavat uudelleen :)

N

Poika 1v5kko ei kyllä kuuntele lukemista yhtään, mutta viihtyy pitkään kuvia katsellen ja tekee sitä itsekseenkin. Kunnaksen Yökirja on paras. Sepittelen itse juttuja sitten kuvien pohjalta, kun kerran valmis teksti on pojan mielestä tylsä.

Samoin kuin monet lapsille suunnatut uudet kirjat. Meillä tämä isompi haluaa vain selkeitä tarinoita, vähän yksinkertaista tekstiä, tuttuja asioita. Tällaisia ovat esim. Kristiina Louhen Tomppa/Aino-kirjat ja Gunilla Wolden Teemu/Sanna-kirjat. Jonkinlaista suosiota nauttivat meillä myös Elmeri-kirjat (se elefantti) ja Barbapapat.

Siirryin lukemaan vähitellen kuvattomia kirjoja (eli pelkkä teksti) lasten ollessa n 3-vuotisia.

mutta taas kirjoista nuo on kiinnostuneet paljon aikaisemmin. Vauvojen pehmokirjat on loistavia erilaisine pintoine ja äänineen... pahvikirjat sopii hyvin syötäväksi... ja montakohan paperisivuista "oikeaa" kirjaa nuo ovatkaan repineet.



Itse rakastan kirjoja ja lukemista, mutta väkisin en ole muksuille lukenut. Sen sijaan olen yrittänyt huolehtia siitä, että sopivan tasoisia kirjoja on saatavilla muksujen itse luettavaksi eli vauvan syötäväksi, taaperon revittäväksi.



Lopputulos on se, että liki 10v tyttö kutsuu itseään lukutoukaksi ja on kirjaston "kanta-asiakas", 8v poika lukee myös mielellään ja paljon, sekä osaa etsiä mieleistään luettavaa, 6v likka melkein osaa jo lukea (menee syksyllä eskariin) ja 2,5v tosiaan jaksaa nyt kuunnella pitkiäkin satuja ja selailee kirjoista kuvia ihan itsekin.