Neitsyinä naimisiin

Ensirakkaus oli jotain niin huumaavaa, että olen kyllä erittäin iloinen, että olimme niin nuoria, ettei tullut mieleenkään uskaltaa seksiä! Nyt muistot ovat tosi kauniit ja herttaiset, ja juu, vähän haikeatkin, tottakai, mutta ihanaa, ettei ole sentään seksimuistoja!

Luulisin, että naisille melkein isompia haasteita on jättää menneisyyden kiintymyssuhteet taakse. Ei seksisuhteet. Mutta jos on ollut lähes täydellinen suhde, jossa sekä tunne- että seksipuoli hienoa, sellainen on aika paha menneisyyden mörkö.

Olen itse ihan eri mieltä, mutta toki jokainen kokee asian eri tavalla. Ensinnäkin omissa muistoissani ensirakkaudet ja muut aikaisemmat, siis vanhat jutut ovat vaan muistoja. Ihan positiivisia muistoja sinänsä, mutta ei niihin liity mitään nostalgiaa, ja ne ovat kyllä totaalisesti haalistuneet. Nykyinen kumppani, nykyinen suhde ja rakkauteni häneen on "peittänyt" kaiken aikaisemman alleen. Itselleni ei ensirakkaus ollut mikään rakkauselämän kohokohta, vaan kyllä se kohokohta on ollut nykyinen kumppani ja meidän rakkautemme.

En ymmärrä, miksi positiiviset asiat olisivat jotain "menneisyyden mörköjä". Ehkä siinä tapauksessa tietysti, jos nykyinen suhde ei toimi tai siinä on jotain vikaa. Ja tietysti, jos nykyisen kanssa ei seksi toimi, sen tajuaa paremmin, jos joskus on toiminut jonkun kanssa paremmin. Tätäkö tarkoitit? Täysin kokematonhan voi luulla keskinkertaistakin seksiä hyväksi, jos ei paremmasta tiedä. Siinä on vaan se ongelma, että sitten ei ehkä osaa vaatia tai pyytääkään mitään muuta.

Koska kannatan samaa periaatetta.

Hienoa, sinä kuulostat ihmiseltä joka osaa elää tasan tarkkaan tässä nykyisessä hetkessä! SIihen minäkin pyrin, ja usein onnistunkin. Mulla on kuitenkin heikkouksena välillä haikailla menneiden perään... ja kyllä,silloin ihan hienot ja kauniitkin muistot muuttuvat möröiksi, kun ne alkavat varjostaa nykypäivää!



Vielä aloituksen aihepiiriin palatakseni mainitsen, että myös avioliitossa tai avoliitossa tai missä vaan suhteessa kaikki olisi hyvin, jos osaisimme aina jättää menneet menneksi. Mutta kyllä itselläni ja monella kohtaamallani ihmisellä on ongelmana (tai joskus hienona rikkautena) se, että menneisyyden lastia on lähes tavarajunan verran!