Millaista on olla keskivertoa älykkäämpi?

Jos kouluttautuu tarpeeksi korkealle, siis riittävästi kilpaillakseen esimerkiksi yliopistojen professuureista, niin tuollaista ongelmaa ei tule. Aina löytyy kollegoja, joihin verrattuna omat älynlahjat tuntuvat enintään keskinkertaisilta.

Sama ongelma, että useimpien ihmisten kanssa ei pitkällinen juttelu kiinnosta, koska kiinnostuksen aiheet ovat niin kapeat, ja tosiaan ajattelu on jotenkin hidasta, niin että tuntuu että eivät pysy ajatukseni kärryillä.



Juuri tästä syystähän Mensan jäsenillä on paljon ihan vaan yleisiä juttelukerhoja, esimerkiksi elokuvakerho, koska on mukava tavata ihmisiä joiden kanssa mikä tahansa keskustelu on vähän stimuloivempaa.



Itse aikanaan pyörin paljon science fiction harrastajien piireissä. Siellä oli myös paljon älykkäitä ihmisiä (osa ihan testatusti, löytyipä sieltä itseäni korkeampiakin pisteitä saaneita) ja vaikka sitten oltaisiin juteltu musiikista tai euroopan unionista tai häätavoista, niin keskustelu oli jotenkin kiintoisampaa.

Jos kouluttautuu tarpeeksi korkealle, siis riittävästi kilpaillakseen esimerkiksi yliopistojen professuureista, niin tuollaista ongelmaa ei tule.

Totta tämäkin on. Elämänpolkuni on vienyt minut piireihin missä älykkyys ei ole mikään edellytys uralle, ja siitä sitten maksan hyvän keskusteluseuran puutteena ja pitkästymisenä kahvitauolla.

Joskus sekin voi älyttömyyttä, ettei tule toimeen ihmisten kanssa, vaikka muuten olisi ihan normaalisti fiksu ja älykäs.

Sosiaalista älyttömyyttä. Mulla on sitä.

Älykkyyttäkin on montaa eri lajia.

kirjoitti, että se, että ihminen luulee olevansa keskivertoa älykkäämpi, on erittäin tyypillinen keskinkertaisuuden merkki.



Mene ja tiedä.

Vaikka olisi kuinka älykäs ihminen, joka keskustelee esim. musiikista, muttei itse ole koskaan esim. soittanut mitään tai omaa muuten musiikillista älykkyyttä, ole musikaalinen, niin ei ammattimuusikon ja älykön välille saa mitään syvää keskustelua aikaan, jos muusikko haluaa itselleenkin siitä jotain saada.

ei minulla ole vaikeuksia koska arvostan juttuseurassa mm. huumorintajua paljon. Se, millaisten ihmisten kanssa on mukavaa, ei erityisesti riipu älykkyydestä.



Töissä on usein vaikeuksia, koska suuri osa hommaani on selittää tuloksia isommille pomoille. Joskus on turhauttavaa yrittää saada lopullisen päätöksen tekevä ihminen ymmärtämään isompia kokonaisuuksia ja ei-niin-selkeitä vuorovaikutussuhteita.



Omalta puoleltani yritän kehittää itseäni kommunikoinnin suhteen, käyn kursseilla ja treenaan. Hyvä kommunikaatio on avain päästä yli älyllisten, luonne- ja vaikkapa kulttuurierojen, mutta sitä pitää opetella.

Dostojevski kirjoitti, että se, että ihminen luulee olevansa keskivertoa älykkäämpi, on erittäin tyypillinen keskinkertaisuuden merkki.

Mene ja tiedä.

että älykkyyteen liittyy kokemus, ettei älykkyydellä tulla valmiiksi vaan se on jatkuvasti muokkaustilassa tai dialogissa maailman asioiden kanssa eikä jokin valmis sisäinen olemassaoleva möhkäle, valmius. Tai siis tavallaan se on valmius mutta ehkä arkiajattelussa älykkyys on jotain, jonka avulla kyetään ratkaisemaan asiat x ja y. En kuitenkaan itse ajattele, että älykkyys olisi jotakin sellaista, josta voisi etukäteen tietää, mitä sillä voi ratkaista tai mihin se on tarkoitettu. Jos se on älykkyyden perimmäinen luonne niin en näe siinä henkseleiden paukuttelua.

haluat tietää? Varmasti itse tiedät, millaista on olla keskivertoa älykkäämpi, jos kerran olet. Esim. tähän on tuskin mitään oikeaa vastausta olemassa:"Onko oikeasti älykkäät ihmiset semmoisia, että saavat kaikkien kanssa keskustelusta henkistä tyydytystä?"



Kuka (tyhmä tai viisas) saa kaikkien kanssa keskustelusta tyydytystä? Eiköhän ihminen yleensä saa tyydytystä omaa (älykkyys)tasoa vastaavista keskusteluista?



Sanoisin, että sinua vaivaa kypsymättömyys.

Älykkyyteni tekee minut varmasti monien mielestä tylsäksi, koska en osaa tuomita muita enkä ajatella yksioikoisesti. Näen asioissa heti monia puolia, ymmärrän taustalla olevia motiiveja ja näen asioita laajemmassa historiallisessa ja yhteiskunnallisessa kehyksessä. Eivät kaikki jaksa sellaista kuunnella.

Tämä on se syy, miksi välttelen joutumasta joskus keskusteluihin joidenkin ihmisten kanssa.

Sanoisin, että sinua vaivaa kypsymättömyys.

Itse olen keskivertoa älykkäämpi, mutta lahjakkuus on jakautunut kohdallani epätasaisesti. Koulussa olen ollut ehkä ysin oppilas. Elämässä en ole menestynyt kovinkaan hyvin ihmissuhteissa tai työelämässä, ainakaan toistaiseksi ja aina tulee tilanteita joissa minulla on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten "näkymätöntä" vuorovaikutusta. Lisäksi törmään usein sinänsä mukaviin ihmisiin, joiden seura on sietämätöntä henkisten kykyjen vähäisyyden vuoksi. Saan kyllä tyydytystä kun juttelen ystävällisten ja normaalilla älyllä varustettujen ihmisten kanssa. Mutta ystävyyssuhteiden muodostamisen ja ylläpitämisen koen hyvin vaikeaksi.



Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan uskoa, että ongelmani on enemmän persoonallisuudestani ja huonoista elämänkokemuksista johtuva. Lisäksi olen huomannut, että itseäni vanhemmilla ihmisillä on usein älykkyyttä kompensoimassa iän mukana tuomaa viisautta ja sosiaalista pelisilmää. Minusta on tullut sosiaalisestirohkeampi ja ennakkoluulottomampi iän, rakkaussuhteiden ja muiden positiivisten kokemusten myötä.

Ainakin jos oikeanlaiseen seuraan hakeutuu ja pääsee. Jos joidenkin sattumanvaraisten ihmisten seuraan joutuu, niin on enemmän kuin todennäköistä että seura alkaa maistumaan puulta 5 minuutin jälkeen.



Älykkäällä on omat monimutkaisemmat ongelmansa ja dilemmansa mutta ei niitä maallikkojen ja talonpoikien ongelmia. Fiksumpi pääsee päänsä sisällä pidemmälle ja nopeammin. Minusta se on oikein kiva tunne kun tietää, että on perustavalla tavalla itse parempi kuin 80-90% ihmisistä :)



Fiksuna näen että ihmisten ongelmat ylipäätään ovat hyvin yksinkertaisia ja helposti ratkaistavissa. Ainakin minun mielestä useimpien ihmisten ongelmat ovat aika helppoa kauraa. On tavallaan huvittavaa katsella tai kuunnella miten joku normaalijärjellä varustettu yrittää pähkäillä jotain ongelmaa. Kantapään kautta olen oppinut, että ihmisiä ei kannata lähteä neuvomaan, opastamaan tai esittämään parannusehdotuksia koska reaktio voi olla aika paha. Juu, vittuillessanihan minä vain yritin helpottaa elämääsi... Tuo edellinen lause oli siis sarkasmia. Nykyään en avaa suutani vaikka mieli tekisi. Tyhmät kärsikööt. Mulle riittää hupia kun saan katsella tai kuunnella hiljaa vierestä, arvaillen että milloinhan nuokin hoksaavat sitä-ja-sitä, tai pohtien että ovatko nuokin tietoisia siitä-ja-siitä.



Perinteisesti olen ollut suvun ja tuttavapiirin puoli-ilmainen ATK-tuki. Yksi parhaimmista valaistuksen hetkistäni oli se kun aloin pikkuhiljaa esittämään tyhmää ja tietämätöntä ihmisten tietokoneongelmien suhteen. Stressi väheni puoleen seuraavien kuukausien aikana. Luulen että paras keino aloittaa tuo tietämättömän roolin esittäminen on kun sanoo mihin tahansa koneongelmaan että "Siihen voi olla sata syytä miksi se kone tekee noin..." ja kohautella olkapäitä. Noin siis itse sen aloitin. Ole toki varovainen että et ylinäyttele vaan että se repliikki tulee mahdollisimman luonnollisesti.

No niin, taas on mielenkiintoinen aihe tällä palstalla. ÄLYKKYYS lyhyesti määriteltynä tarkoittaa NOPEUTTA, nopeata tiedon omaksumista ja ymmärtämistä. Siihen liittyy myös kyky yhdistää asioita toisiinsa ja osaksi laajempaa kokonaisuutta ja nähdä säännönmukaisuutta ympärillä/asioissa/luonnossa.



Lahjakkuutta on monenlaista mutta niitä kaikkia ei voi esimerkiksi mensan testeissä testata; musikaalisuus, sosiaalinen lahjakkuus jne.

Omat pisteeni ovat vaihdelleet 120-127 riippuen testeistä. Niitä voi kuulema vähän nostaa muistiharjoituksilla. Katsoin aiheesta kerran BBC:n dokumentin, jossa keski-ikäinen lääkäri nosti 5-7 pistettä nuoruusvuosistaan harjoittelemalla muistikikkoja ja tekemällä mensan testejä itsekseen.



Sosiaalinen lahjakkuus tai älykkyys on juuri sitä, että pystyy mukautumaan ja tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. On kuitenkin totta, että itsekin viihdyn parhaiten ihmisten seurassa, joilla laaja yleistieto (mikä ei muuten ole välttämättä älykkyyden mittari) ja paljon yhteisiä puheenaiheita ja joiden kautta voi oppia uutta. En pidä kuitenkaan siitä, että joku koko ajan toimii puhemiehenä ja muiden ollessa vain korvia. Älykkäiden ihmisten keskustelun ei pitäisi myöskään olla mitään tietokilpailua, se on rasittavaa. Olen kohdannut sellaistakin joskus. Tämäkin palautuu siihen sosiaaliseen lahjakkuuteen ja tilan antamiseen toisille.



Itse en tuo heti ajatuksiani esille ja pohdin aika kauan. Muut saattavat pitää sitä hitautena. Minun kuitenkin helppo ja nopea omaksua matemaattis-kielellisiä asioita. Näen myös helposti sosiaalisen lahjakkuuteni ansiosta ihmisten sisälle tarkkailemalla elkeitä, ilmeitä, äänenpainoja ja hiljaista viestintää. Kannattaa muistaa, että kaikki ihmiset eivät tuo tietovarastoaan tai älykkyyttään heti esille eivätkä ylpeile sillä.



Niin ikään "hitaissa oppijoissa" voi piillä myös suurta älykkyyttä. Tunnen esim. huippukirurgeja, joilla on lukihäiriö.

kirjoitti, että se, että ihminen luulee olevansa keskivertoa älykkäämpi, on erittäin tyypillinen keskinkertaisuuden merkki.

Mene ja tiedä.

Mä väitän:

Suurin osa ihmisistä luulee olevansa älykkäämpiä kuin muut.

Suurin osa niistä ei ole lukenut Dostojevskia.

Suurin osa niistä ei edes tiedä, kuka Dostojevski on, googlaamatta.

Stressiä voi todellakin välttää näyttelemällä tyhmää.

eritaustaisten, älyisten ja luonteisten ihmisten kanssa, koska arvostan ja näen ihmisissä paljon muutakin kuin sen älyn. Tämä ketju ei herätä erityisiä oivalluksen hetkiä ja taidankin mennä mieluummin leipomaan. Kaunista juhannusta kaikille sekä avarakatseisuutta. T. 140 pistettä

Itse olen teoreettisesti keskimääräistä lahjakkaampi, ja sellainen, joka on pärjännyt hyvin koulussa ja opinnoissa, ja hoksaa nopeasti kaikki sana- ja numeroleikit.



Pidän siitä, että joskus saa revitellä ihan kunnolla jonkun älykkään ihmisen kanssa jotain filosofista, poliittista tai uskonnollista kysymystä, mutta oikeasti en hirveästi hakeudu sellaisiin tilanteisiin, koska saan niitä kohtaamisia riittävästi niin mieheltäni kuin aikoinaan lapsuudenkodissani äidiltäni, jonka kanssa väittelimme tuntitolkulla milloin mistäkin.



Itse koen saavani eniten ihmisiltä, joiden lahjakkuus on toisenlaista kuin omani, esimerkiksi sosiaalista lahjakkuutta, tunneälyä, joille voi kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan, ja saa ihan muuta kaikupohjaa kuin joltain itsensä kopiolta. Eli pidän viisaista ihmisistä, joille matematiikka ei ehkä ole ihan helppoa, eikä kaikki venäläiset klassikot ole tuttuja. Välillä tietysti on kiva jutella sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa voi väitellä siitä, onko Levin vai Anna Karenina oikeasti Anna Kareninan päähenkilö, mutta eihän sellainen väittely oikeasti anna mitään muuta kuin viihdettä.

Harvoin viitsin jutella kovinkaan paljon sellaisten ihmisten kanssa, joiden hoksottimet pelaa huonommin kuin itselläni. Tai sitten jutellaan vain siitä, miten söpöjä meidän vaavat on.

Koetko löytäväsi helposti tyydyttävää juttuseuraa muista ihmisistä ja muutenkin ystäviä?

Mulla on sellainen (luultavasti oman pään sisällä kehitetty) ongelma, että useimpien ihmisten kanssa juttelu ei oikein anna mulle mitään, koska tuntuu, että he ajattelevat jotenkin kapeammin ja "hitaammin". Kysynkin, että voiko tämä johtua siitä, kun minut on testattu keskivertoa jonkin verran älykkäämmäksi vai mikä mua vaivaa? Onko oikeasti älykkäät ihmiset semmoisia, että saavat kaikkien kanssa keskustelusta henkistä tyydytystä?

Itse olen suunnitellut Mensan testiin menemistä. Mensan nettitestistä sain 131 ja Tieteen kuvalehden 135, haluaisin tietää onko tuloksissa mitään perää.



Itse en ole mikään älykkö, koulussa olen menestynyt aina keskinkertaisesti, tosin tekemmättä mitään sillä olen aina ollut laiska opiskelemaan. Koulutuksena amk ja ihan perusduuni missä en koe olevan suuria älyllisiä haasteita enkä koe saavani siinä mitään.



Sosiaalisesti väitän olevani lahjakas. Osaan lukea ihmisiä jo ilmeistä ja eleistä ja tiedän mistä naruista vedän missäkin tilanteesta, nautin esim. työhaastatteluista ja tähän saakka olen saanut jokaisen työpaikan mitä olen hakenut.

Yksityiselämässä minulla on kavereita ja ystäviä mutta oikeastaan vain yksi jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Koen useimmiten muiden seurassa että keskustelumme etenee ns. eri raiteita. Hahmotan asioita eri lailla kun muut, ajattelen useita siirtoja eteen päin ja mietin asioita monilta eri puolilta kun muut jumiutuvat mielestäni epäolennaisuuksiin. Aika usein, ikävä kyllä, koen että muilla ei ihan leikkaa.

Kavereiden kanssa sujuu hyvin kunhan vain pidän suuni tietyiltä osin kiinni ja pysyttelemme ihan yleisellä tasolla.

Minun on vaikea kokea yhteenkuuluvaisuudentunnetta muiden ihmisten kanssa enkä osaa samaistua ryhmiin, en ole koskaan nauttinut isoista porukoista vaan koen usein olevani jotenkin ulkopuolinen.



Ehkä en ole oikeasti älykäs vaan asperger tms. En tiedä. Siksi haluan mennä viralliseen testiin.