Millaista on olla keskivertoa älykkäämpi?

Älykkyyttä on monenlaista. Matemaatikot ovat usein rajoittuneita eivätkä pysty kovin monipuoliseen kanssakäymiseen.Siksi en pidä heitä todella älykkäinä.he ovat vain yhden asian neroja.

matemaatikkoja, mutta en osaa sanoa useinko. Musikaalisuus ja kielet myös kulkevat usein käsi kädessä.

lisään vielä tuo matemaatikko juttu kuulostaa stereotypialta,millaiset todisteet sinulla on? Myönnän kyllä esimieheni on lahjakas matemaattisesti, mutta ei sosiaalisesti sitten yhtään.

Kari Uusikylä, joka nyt on varmaan suomalaisittain tunnetuin lahjakkuustutkija, väittää että matemaattisesti lahjakkaat ovat usein musikaalisia (tai toisin päin). En tiedä, mihin tämä perustuu. Samalla tavalla taiteenaloista todetaan, että kuvataiteilijoilla älykkyys korreloi vähiten heidän menestyksensä kanssa, kun taas huippukirjailijat on usein myös huippuälykkäitä.

Minua kyllä hieman naurattaa nämä tämän ketjun valitukset siitä, kuinka ei oman älykkyytensä takia löydä hengenheimolaisia. Eikähän pikemminkin ole kyse siitä, että yhteiset intressit eivät kohtaa. Itse uskon olevani täysin keskiverto älykkyyteni suhteen, mutta pitkälle kouluttautunut. Huomaan usein, ettei minulla oikein jutut ja mielenkiinnonkohteet osu yksiin pelkän ammattikoulun käyneiden kanssa ja kuitenkin samanaikaisesti saatan kiinnittää huomiota siihten, että tuo ammattikoulunkäynyt on tosi nopea ajatuksissaan ja verbaalisesti lahjakas. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mihin aikaamme käytämme ja mitä puolia itsessämme kehitämme.

rajoittuneita. Esimerkiksi satun työskentelemään firmassa jossa on IT nörttejä ja muita insinöörejä todella runsaasti. Ovat aika onnettomia eivätkä saa sanaa suustaan.Positiivisia ihmisiä kylläkin kaikki pohjimmiltaan.

Poikkeuksia on toki aina.

etkä edes "useimmiten", silti ehkä ymmärsin "USEIN" sanallasi enemmän kuin mitä olit tarkoittanut...Suhteellinen sanahan se kuitenkin on :).

Mutta ihminen voi olla ujo ja silti sosiaalisesti lahjakas, tai sitten toisin päin.

sama

Mitä tarkoitat muuten keskiverrolla, sehän on 100 pinnaa äo:ssa vai onko se nykyisin vähän enemmän (ellei sitten pisteitä ole skaalattu). Arvioisin, että mulla mensan testi antaisi välillä 115 - 120 ja WAIS:sta sain keskiarvoa paremmat, mutta en päätä huimaavia pisteitä. Itseni älykkyyttä sanoisin keskivertoa hieman parempi, mutta ei tosiaan mikään huippu.



Ja kehittämisestä olen ihan samaa mieltä. Tuntuu, että lukioikäisenä olin paljon paljon nokkelampi, nyt olen tylsistynyt! Joko a) oikeasti, tai sitten vaan b) käytän aivojani liikaa?!? tai molempia. Mutta joskus tulee sellaisia hetkiä, että järki juoksee joutuisasti. siis hoksottimet toimii... mutta väitänpä, että sellainen tietty peruslogiikka on minulla aina keskivertoa parempi. (Looginen päättelykyky oli 2 keskihajontaa keskiarvoa parempi lukiolaisten joukosta, kun sitä silloin testattiin)

Tuntuu ainakin siltä että missä juttu lentää ja on kauhee pälätys päällä siellä ÄO ei ole kovin korkea.

Mutta hauskaa porukalla on ja sehän on kaikkein tärkeintä.

Kyllä mäkin löydän jotain keskustelunaihetta lähes kaikkien kanssa ja pystyn pitämään yllä sitä keskustelua suuremmitta ongelmitta, samoin kaikissa ihmisissä on jotakin mielenkiintoista, tarkoitin vain että JOIDENKIN kanssa keskustelu on huomattavasti antoisampaa, vaikka puheenaihekin sinänsä olisi sama kuin sen "tavallisemman" kanssa. Siis että joidenkin kanssa tuntuu, että omia aivoja joutuu käyttämäänkin siinä jutellessa. Ja sellaista kaipaisin enemmän, tuntuu vain olevan hankala löytää. Jos taas joku tuntuu miljoona kertaa fiksummalta, niin siinä niitä aivoja joutuu käyttämään liikaakin..

Lienen jonkin verran keskimääräistä älykkäämpi. Puolustusvoimien aina-niin-luotettavan P-kokeen perusteella kuulun väestön älykkäimpään neljään prosenttiin. Olen menestynyt koulussa hyvin suorastaan minimaalisella työllä ja opiskellut pitkälle.



Sosiaalisesti lienen melko lahjaton, ja se näkyy myös menestyksessäni työelämässä. Päädyn usein riitoihin tai kiusatuksi. Tämä ei toki ole mikään älykkyyden asia, vaan sosiaalinen ongelma. Itse ajattelen kuitenkin, ettei kukaan ole hyvä kaikessa ja olen sentään nuoruuteni jälkeen kehittynyt aika rutkasti ihmissuhteiden hoidossa.



Erityisesti näistä tuntuu tutulta tuo keskusteluyhteyden löytäminen toisten kanssa. Useimmiten ihmiset, joiden seurassa viihdyn parhaiten, ovat koulutettuja, työelämässään menestyneitä ja harrastavat asioita, jotka vaativat jonkinlaista paneutumista. Keskusteluissa voidaan käyttää lähtökohtina erilaisia stereotypioita, mutta usein päädytään punnitsemaan erilaisia ilmiöitä eri kannoilta. Sanotaan nyt vaikka niin, että tuttavapiirissäni ihmisillä on monenmoisia kantoja asioihin, mutta he sitoutuvat niihin tietäen niiden ongelmat.



Huumorintajunikin poikkeaa vaikkapa siitä, mille työkaverini eräällä veneveistämöllä nauroivat. Siellä naurettiin kivulle, nolaamiselle ja stereotypioille. Nauran toki itsekin alatyylin sutkauksille, mutta erityisesti nautin kielellisten vivahteiden tajua tai useamman kielen osaamista edellyttävistä anekdooteista. Ne itse asiassa miellyttävät minua kummallisuuteen asti, joten lienenkö sitten älykäs vai hullu?



Älykkyys on yksittäisen ihmisen arvostettujen mentaalisten kykyjen kokonaisuus. Se näyttää ainakin jotensakin korreloivan arvostetun sosio-ekonomisen aseman kanssa. Jos asiaa tutkaillaan ihmisyhteisön kannalta, voidaan arvella hiukan laajemmin, onko älykkyydeksi kutsumamme ilmiö hyväksi vai haitaksi - jos nimittäin tiedämme, mikä on yhteisölle hyvä tai paha. Minusta kuitenkin näyttää siltä, että monissa asioissa yhteiskunta älykkäiden johtamina on sekoamassa omaan näppäryyteensä. Lisäksi, vaikka älykkäiden yksilöiden olemassaolo edistäisi jotakin kiistatonta hyvää yhteiskunnassa, todennäköisesti sen hyvän saavuttaminen vaatii paljon tavallista työtä. Kyky hienoihin ajatuksiin voi enintäänkin selkiyttää joitakin tavoitteita.

Minulle älykkyyden huonot puolet ovat mm. tieto siitä, mitä kaikkea voi tapahtua ja miten hauras ihmiselämä on, miten merkityksetön ja miten vähän älykkäinkään ihminen voi osata tai tehdä. Tutkimusten mukaan älykkäöt ihmiset masentuvatkin helpommin. Edellä joku vastaaja kertoi naureskelevansa ihmisten helpoille ongelmille. Itse taas näen ongelmat lopulta hyvin monisyisinä ihmisten taustoihin ja ympäristöön kietoutuvina vyyhteinä, joihin yksinkertaiset ratkaisut harvoin auttavat.



Kaikenkaikkiaan älystä on apua, mutta siitä on myös haittaa. Tieto lisää tuskaa, taito nähdä pitemmälle ja syvemmälle voi lisätä sitä vielä paljon lisää.

jopa älykkäämpien kanssa.

Se ei ole niin helppoa silloin jos on kovastikin välkky.Vertaisiasi ei ole montaa. Usein esimerkiksi työn kautta tapaa vastaavia henkilöitä.

Eräs tuttuni joka on huippuälykäs nainen työskentelee kiireisessä tulliterminaalissa terminaalin esimiehenä. Työ on vaativaa ja edellyttää "tietokoneaivot".Hän sanoi kerran että työ on kuin shakkia pelaisi. Tuttavani nauttii työstään (nainen) mutta työkaverit eivät ole kovin välkkyjä. Alalle kun hakeutuu sitä heikompaa keskitasoa perusduunariksi. Pomoja on kuitenkin vain yksi tai kaksi.

Dostojevski kirjoitti, että se, että ihminen luulee olevansa keskivertoa älykkäämpi, on erittäin tyypillinen keskinkertaisuuden merkki. Mene ja tiedä.

Dostojevski oli tarkkanäköinen ihmisen itsekkäistä piirteistä (kärsi varmaan itsekin niistä). Vähän kuin Sokrateskin ajatteli aikaisemmin, että sitä vähemmän tietää, mitä enemmän luulee tietävänsä.

Mutta toisaalta tämänkin kääntöpuoli on se, että on helppo alkaa ajatella, että olenpa fiksu kun tiedän tietäväni niin vähän.

Kärjistettynä keskivertoa älykkäämpi saa hommansa tehtyä sutjakkaasti sekä selviytyy elämästä enimmäkseen hyvin, muttei ole välttämättä erityisen inspiroivaa seuraa. Hän tykkää ehkäpä keskustella av:lla älykkyysosamäärästään, analysoida koulumenestystään ja sen korrelaatiota keskiverron älykkyytensä kanssa. Todeta kuinka vähemmän älykkäiden kanssa on joskus tylsää kun ei löydy yhteisiä keskustelunaiheita.



Poikkeuksellisen älykäs taas on useimmiten muutoinkin niin poikkeava, että haastaa kanssaihmisen monella tasolla ja on oikeasti stimuloivaa seuraa.

Kärjistettynä keskivertoa älykkäämpi saa hommansa tehtyä sutjakkaasti sekä selviytyy elämästä enimmäkseen hyvin, muttei ole välttämättä erityisen inspiroivaa seuraa. Hän tykkää ehkäpä keskustella av:lla älykkyysosamäärästään, analysoida koulumenestystään ja sen korrelaatiota keskiverron älykkyytensä kanssa. Todeta kuinka vähemmän älykkäiden kanssa on joskus tylsää kun ei löydy yhteisiä keskustelunaiheita.

Poikkeuksellisen älykäs taas on useimmiten muutoinkin niin poikkeava, että haastaa kanssaihmisen monella tasolla ja on oikeasti stimuloivaa seuraa.

mutta kun enhän MÄ halunnut olla stimuloivaa seuraa, mä halusin löytää stimuloivaa seuraa ;) Missä näitä poikkeuksellisen älykkäitä siis tapaa?

..kun hengaa av palstalla, että se tästä keskustelusta sitten

järjenjättiläiset siis hengaa? Mitä ne tekee vapaa-ajallaan? Kun täällä ei voi olla yhtään älykästä ihmistä, niin tunteeko kukaan edes sellaista? Mistä ne keskustelee, millaista niiden kanssa on keskustella (paitsi stimuloivaa)?

täytyy välttää puhumasta liian fiksuja :)

Elämäni ei ole ollut helppoa.

Mä olen myös sekä testatusti että käytännössä (sanotaan nyt vaikka saavutusteni perusteella) keskivertoa aika paljon älykkäämpi, eikä mulla ole vaikesia löytää juttukavereita, joiden kanssa minusta on mukava jutella. On toki niitäkin, joiden kanssa ei ole, mutta se varmaan johtuu jostain muusta kuin minun älystäni.



Se, mitä itse pidän rasittavana, on oma tietoisuus siitä, että kun on kauhalla saanut, niin kauhalla myös vaaaditaan. Eli että se on ja tulee aina olemaan mun tehtäväni ymmärtää, antaa tilaa, 'katsoa sormien läpi, make allowances', niille, jotka on saaneet vain lusikalla.

Elämäni ei ole ollut helppoa.

Mulla lähinnä juuri se ongelma, että olisi mukavaa kun olisi enemmän "hengenheimolaisia", aina ollut sellainen olo mutta vasta viime aikoina olen miettinyt, että jos mä olenkin fiksumpi enkä paljon huonompi kuin muut ja siksi ihmisiin tutustuminen on sellaista väkisinvääntämistä..ja fiksuudella en tarkoita muuta kuin jotain ajattelun nopeutta tms, en luule tietäväni kaikesta kaikkea tai olevani esim. erityisen ihana tai hauska tai viisas.

on minustakin mukava jutella monienkin ihmisten kanssa, mutta välillä kun juttelee jonkun (ainakin mun mielestä) tavallista fiksumman kanssa, niin tulee jotenkin semmoinen olo, että aivot herää eloon ja sitten se mukava juttelu tuntuu sen jälkeen jotenkin laimealta..

Mä olen myös sekä testatusti että käytännössä (sanotaan nyt vaikka saavutusteni perusteella) keskivertoa aika paljon älykkäämpi, eikä mulla ole vaikesia löytää juttukavereita, joiden kanssa minusta on mukava jutella. On toki niitäkin, joiden kanssa ei ole, mutta se varmaan johtuu jostain muusta kuin minun älystäni.

Se, mitä itse pidän rasittavana, on oma tietoisuus siitä, että kun on kauhalla saanut, niin kauhalla myös vaaaditaan. Eli että se on ja tulee aina olemaan mun tehtäväni ymmärtää, antaa tilaa, 'katsoa sormien läpi, make allowances', niille, jotka on saaneet vain lusikalla.

Viimeisten vuosien aikana olen lisäksi tajunnut, että älykkyys on yliarvostettu piirre ja aivan eri asia kuin viisaus, jota voi tavata myös "ei-älykkäässä" ihmisessä ja se on aina mielenkiintoista.

tylsäksi, koska en osaa tuomita muita enkä ajatella yksioikoisesti. Näen asioissa heti monia puolia, ymmärrän taustalla olevia motiiveja ja näen asioita laajemmassa historiallisessa ja yhteiskunnallisessa kehyksessä. Eivät kaikki jaksa sellaista kuunnella.