arvatkaa miltä tuntuu 3 pojan äidistä:

Miksei voisi olla läheinen anoppinsa kanssa? Jos on rakastunut poikaan, niin voi se anoppikin miellyttää ihmisenä.

Itse tykkäsin kovasti ex-miesystäväni äidistä, harmi vaan ettei tule pidettyä enää yhteyttä kun erosin miehestä ja meillä molemmilla on tahoillamme perheet. Kyllä oma äiti on tietenkin tärkein, mutta anoppikin on läheinen ja arvostan häntä ja hänen ihanaa tyyliä olla lastemme kanssa, hän todella välittää lapsenlapsistaan, leikkii ja touhuaa heidän kanssa!

Voi olla ihan hyvissä väleissä ja voi olla läheinenkin. Mutta kannattaa varautua siihen, että nykyisin kaikki eivät enää välitä olla niin paljon tekemisissä sukulaisten kanssa, etenkään puolison sukulaisten kanssa, kuin joskus ennen. Eli on todennäköisempää, että niistä miniöistä ei saa mitään "tyttäriä" itselleen. Ihan mukavia ja hyviä ihmissuhteita he voivat silti olla. Todennäköisempää on, että lastenlasten kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa.

Tai näin ainakin on kaikkien tuntemieni ihmisten kohdalla. Vain parilla on rasittava anoppi, eli suurimmalla osalla ei ole mitään ongelmia. Mutta ihmisillä on omat ystävänsä ja omat tekemisensä, ei nykynaisilla ole aikaa ruveta mihinkään äiti-tytär -suhteeseen anopin kanssa. Eikä se johdu siitä, etteikö voisi silti arvostaa anoppia ja pitää häntä mukavana ihmisenä, mutta ihmisillä nyt vaan on elämässä muutakin ja muita, ensisijaisempia ihmissuhteita.

Toki on poikkeuksia. Eli tietysti, jos hyvä tuuri käy, saattaa miniästä tulla ikäänkuin tytär. Mutta yleistä se tuskin lienee.

että en nyt tiedä miten paljon nykypäivänä aikuiset naisetkaan niin viettävät aikaa oman äitinsä kanssa. Toki varmasti enemmän kuin anopin mutta en nyt tiedä jos ajattelen ihan omaa perhettäni niin melkeinpä vietämme enemmän aikaa mieheni vanhempien kanssa kuin omieni.



Äitini kanssa soittelen kyllä enemmän kuin anopin, mutta enemmän anoppi hoitaa lapsiamme ja enemmän vietämme perheenä aikaa heillä/heidän kesäpaikallaan kun minun vanhempani ovat mukana meidän elämässä.



Tottakai oma äiti on se oma äiti, niinhän se miehenikin äiti on miehelleni se oma äiti. Kuitenkin mielestäni minulla on anoppiin hyvät välit. En nyt ehkä sanoisi että äiti-tytär välit. Sanoisin ehkä ennemmin että olemme ystäviä.

kun eräs tuttu kyykistyy tyttärensä viereen, katsoo minua suoraan silmiin ja sanoo leveä hymy naamallaan: "Eikö olisi ihanaa saada yksi tällainen tyttö?"

Siis mitä helvettiä sen ihmisen päässä liikkui? Meni sitten sekin päivä pilalle!

Mutta teinipojan tyttöystävistä ei todellakaan saa mitään "tyttäriä", ei myöskään aikuisten miesten puolisoista. Niillä tytöillä ja naisilla on jo oma äitinsä, ja he ovat todellakin niiden poikien/miesten kumppaneita, puolison vanhempiin on suhde yleensä etäisempi.

Ei sitä anoppia tarvitse vihata, vaikka se muotia onkin. Me asumme yhdessä anopin kanssa ja minä teen päivittäin töitä hänen kanssaan (maatila). Oman äitini kanssa en IKINÄ voisi tehdä minkäänlaista työtä, saati asua samassa pihapiirissä.

En tosin ole anopille mikään tyttärenkorvike (hänellä on tytärkin, jonka kanssa ei tosin ole juuri tekemisissä) vaan olemme kavereita. Siksi voin tehdä anopin kanssa myös sellaisia asioita mitä kaverukset tekevät, äidin kanssa en.

Äidinkin kanssa tulen suht hyvin toimeen, mutta siihen on kyllä edellytyksenä tämänhetkinen parintuhannen kilometrin välimatka. Ja en tosiaan käy äitini kanssa shoppailemassa tai harrastuksissa.

Anoppi myös hoitaa meidän lapsia paljon (ei ole pakko hoitaa, mutta asiasta on sovittu jo etukäteen ja minä teen sitten sillä aikaa enemmän töitä tilalla), on todella hyvä lasten kanssa muutenkin. Oma äitini toki tykkää myös olla lasten kanssa silloin kun tapaamme, mutta häntä ei voi jättää lasten kanssa yksin, on jo iäkkäämpi eikä jaksa, eikä myöskään hermot riitä.

Jos pitäisi valita niin itsekin kyllä ottaisin itseni mieluummin miniäksi kuin tyttäreksi, ei sillä. :D

muut olivat ihan varmoja ,että tyttöhän sieltä tulee. Sen takia olikin hyvä, että se poika tulikin. Jos vielä olisin halunnut tehdä lapsen , olisin ,toivonut tyttöä.

kuin pidin omasta äidistäni. Anoppi on paljon enemmän kiinnostunut samoista asioista, ja vaikka hänelle tytär onkin, niin tietty ehkä toi verisiteen puuttuminen tekee suhteestamme helpomman. Kaveripohjaisemman ja läheisemmän, anopin ja tyttärensä suhde on vaikeampi.

muut olivat ihan varmoja ,että tyttöhän sieltä tulee. Sen takia olikin hyvä, että se poika tulikin. Jos vielä olisin halunnut tehdä lapsen , olisin ,toivonut tyttöä.

varmaan katsoa peiliin, jos noin hepposesta loukkaantuu. Oli vähän tökerö kommentti, mutta ei tuosta loukkaantua jaksaisi. Sinä olet luultavasti niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat kaikesta, ja jäävät märehtimään jonkun puolihuolimattomasti sanottua lausetta päiväkausiksi. Unohda koko juttu.

varmaan katsoa peiliin, jos noin hepposesta loukkaantuu. Oli vähän tökerö kommentti, mutta ei tuosta loukkaantua jaksaisi. Sinä olet luultavasti niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat kaikesta, ja jäävät märehtimään jonkun puolihuolimattomasti sanottua lausetta päiväkausiksi. Unohda koko juttu.

pitäisi unohtaakin, mutta kun asia on ollut oikeasti arka jossain vaiheessa ja surutyö on ollut pitkä ja raskas. (hyväksyä, että ei koskaan saanut tytärtä) niin tokihan tällaiset kommentit taas tiputtaa. Olisi mukavaa joskus kuulla jonkun sanovan, että on ihanaa kun olemme saaneet kolme poikaa, tai että joku olisi toivonut kolmea poikaa. Sillä kuulen aina vain voivottelua, säälitttelyä tai jotain näin ärsyttävää kuin tämä alkuperäinen kommentti. Olen lopen uupunut ja haluaisin vain olla rauhassa kaikilta idiooteilta kommenteilta. Voisin muuttaa poikieni kanssa autiolle saarelle asumaan, missä yhteisön paineet ja ihmisten tyhmät kommentit eivät tavoittaisi, niin olisin varmasti 100 kertaa onnellisempi!

ap

Ettekö enää yritä saada poikaa? (meillä siis 4 tyttöä).



Totean aina hyvin ykskantaan: "Mieheni on sellainen maitomuna, ettei siitä tule kuin tyttöjä".



Lässytys loppuu aina kuin seinään.

Ei sitä anoppia tarvitse vihata, vaikka se muotia onkin.

en minä ole huomannut, että se olisi muotia. Eikä se mitään vihaamista ole, jos viettää enemmän aikaa omien ystävien kuin anopin kanssa. Se nyt vaan nykymaailmassa on niin, että usein suvun ja sukulaisten merkitys on vähentynyt. Ihmisillä on omat kaveripiirinsä ja harrastuksensa, jolloin jotkut anopit kyllä jäävät yleensä sinne taustalle.

Tuo sinun kuvaamasi tilanne ei olekaan kovin yleinen. Varmaan maaseudulla, jos asutaan samassa pihapiirissä ja työskennellään samalla tilalla, on ihan luontevaa olla jatkuvasti tekemisissä anopin kanssa. Mutta kaupungeissa ihmisillä on yleensä omat työyhteisönsä, omat ystävänsä ja omat viiteryhmänsä. Ja korostan: se ei tarkoita, että suhde anoppiin olisi negatiivisesti värittynyt! Se vaan menee niin.

Ja toiseksi, vaikka olisi kuinka läheiset välit, niin kyllähän on AIVAN eri asia saada joku 25-vuotias tai jopa yli 30-vuotias miniä kuin kasvattaa itse oma tytär, jonka kanssa saa elää tytön lapsuuden, varhaisnuoruuden, teini-iän ja muodostaa aikuisena uudestaan kahden aikuisen suhteen.

Mutta kuten kirjoitin, ei ole järkevää ajatella, että "poikien puolisoista saat tyttäriä". Mutta jos oman tytön kaipaus on jäänyt elämään, on tietenkin mahdollista, että lapsenlapsissa on tyttöjä. Ja heidän kanssaan voi kokea ehkä jotain sellaista, mitä olisi halunnut kokea omien tyttärien kautta.