arvatkaa miltä tuntuu 3 pojan äidistä:

kun eräs tuttu kyykistyy tyttärensä viereen, katsoo minua suoraan silmiin ja sanoo leveä hymy naamallaan: "Eikö olisi ihanaa saada yksi tällainen tyttö?"

Siis mitä helvettiä sen ihmisen päässä liikkui? Meni sitten sekin päivä pilalle!

Arvaan kyllä miltä sinusta tuntuu, mutta et ole asian kanssa yksin. Ja tiedä, että muutkin saavat kuulla törkeitä kommentteja ja ihan lasten sukupuoleen katsomatta.

Meillä on kaksi tyttöä. Kun aloin esikoisen jälkeen odottaa toista niin sain kuulla kommentteja siitä että teemme muka toisen lapsen pienellä ikäerolla vain siksi ettei hän ollutkaan poika.. Kun toinenkin sitten oli tyttö niin meheni sisko sanoi minulle että "voi harmi kun miehesi olisi halunnut niin kovasti poikaa" Siis mitä helvettiä, onhan se hyvä että pikkusisko tietää isoveljensä tunteet ja ajatukset noin hyvin, en siis katsonut tarpeelliseksi kertoa että hänen veljensä on äärimmäisen onnellinen tyttäristään eikä lainkaan pattynyt :D kyllä se silloin hieman kirpaisi, mutta nykyään lähinnä huvittaa moinen kommentti lapsettoman ihmisen suusta, no nyt hän on itse raskaana ja saa todennäköisesti tytön. Pidän varmaan suuni kiinni poika-kommenteista kuitenkin vaikka olen aavistanut hänen toivovan poikaa..

Myönnän että olen itse toivonut poikaa, mutta olen onnellinen tytöistäni. Nyt kun yritämme kolmatta lasta, jota ei ole kuulunut toiveista huolimatta suht pitkään aikaan (tästäkin olen kuullut kommennetja "kyllä teille kaksi riittäisi jos toinen olisi ollut poika"), niin minulle on aivan sama kumpi sieltä tulisi. Tyttö voisi olla kenties läheisempi isosiskoilleen, tytölle olisi vaatetta ja tarviketta valmiina, mies toivoo kolmatta tyttöä, mutta olisi mielenkiintoista saada kasvattaa poikaakin ja nähdä niitä eroavaisuuksia tyttöihin verrattuna, mutta kaikkihan on jossittelua sillä voihan olla että emme enää kolmatta saa.

Pitää vaan kovettaa itsensä muiden kommenteille ja olla kiitollinen siitä mitä itselle on annettu. Etsi ap niitä hyviä puolia pojistasi, niitä asioita joita heissä eniten rakastat ja pidä niistä ajatuksista kiinni. Ihmisten kommentit satuttavat vähiten silloin kun tunnet itsesi onnelliseksi ja osaat luottaa siihen tunteeseen!

Ja vielä lisätäkseni tähän romaaniin. Toinen tytöistäni on aivan valloittava persoona, reipas ja välillä villikin, toisinaan taas takertuu äidin lahkeeseen. Halusi leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi ja kulkee mielellään poikien osastolta ostetuissa vaatteissa (ja on silti kaunis, vaikka joku väittikin että tytöt menettävät kauneutensa jos hiukset leikataa lyhyiksi ja laitetaan tummansiniset vaatteet päälle...) ja leikkii pikkuautoilla, ja minä olen sen hänelle suonut kun on itse niin halunnut. En pakota häntä mekkoihin ja prinsessaleikkeihin, mutta suon hänelle nekin silloin kun niistä pitää. Kieltämättä joskus mietin että ajattelevatko ihmiset minun kasvattavan tytöstäni väkisin poikaa, koska minulla on van tyttöjä, mutta heille haistatan pitkät jos niin luulevat. Molemmat lapseni ovat yksilöllisiä ihmisiä, persoonia, ja saavat vaikuttaa itse vaatevalintoihin ym. huomioin heidän toiveensa enkä tyrkytä esim. vaaleanpunaista siksi että ovat tyttöjä. Heillä on vapaus valita ja kasvaa omana itsenään.

"Salama McQueen-tytön" ja "Nukenhoitaja-tytön" ylpeä äiti :)

kun eräs tuttu kyykistyy tyttärensä viereen, katsoo minua suoraan silmiin ja sanoo leveä hymy naamallaan: "Eikö olisi ihanaa saada yksi tällainen tyttö?"

Siis mitä helvettiä sen ihmisen päässä liikkui? Meni sitten sekin päivä pilalle!

Arvaan kyllä miltä sinusta tuntuu, mutta et ole asian kanssa yksin. Ja tiedä, että muutkin saavat kuulla törkeitä kommentteja ja ihan lasten sukupuoleen katsomatta.

Meillä on kaksi tyttöä. Kun aloin esikoisen jälkeen odottaa toista niin sain kuulla kommentteja siitä että teemme muka toisen lapsen pienellä ikäerolla vain siksi ettei hän ollutkaan poika.. Kun toinenkin sitten oli tyttö niin meheni sisko sanoi minulle että "voi harmi kun miehesi olisi halunnut niin kovasti poikaa" Siis mitä helvettiä, onhan se hyvä että pikkusisko tietää isoveljensä tunteet ja ajatukset noin hyvin, en siis katsonut tarpeelliseksi kertoa että hänen veljensä on äärimmäisen onnellinen tyttäristään eikä lainkaan pattynyt :D kyllä se silloin hieman kirpaisi, mutta nykyään lähinnä huvittaa moinen kommentti lapsettoman ihmisen suusta, no nyt hän on itse raskaana ja saa todennäköisesti tytön. Pidän varmaan suuni kiinni poika-kommenteista kuitenkin vaikka olen aavistanut hänen toivovan poikaa..

Myönnän että olen itse toivonut poikaa, mutta olen onnellinen tytöistäni. Nyt kun yritämme kolmatta lasta, jota ei ole kuulunut toiveista huolimatta suht pitkään aikaan (tästäkin olen kuullut kommennetja "kyllä teille kaksi riittäisi jos toinen olisi ollut poika"), niin minulle on aivan sama kumpi sieltä tulisi. Tyttö voisi olla kenties läheisempi isosiskoilleen, tytölle olisi vaatetta ja tarviketta valmiina, mies toivoo kolmatta tyttöä, mutta olisi mielenkiintoista saada kasvattaa poikaakin ja nähdä niitä eroavaisuuksia tyttöihin verrattuna, mutta kaikkihan on jossittelua sillä voihan olla että emme enää kolmatta saa.

Pitää vaan kovettaa itsensä muiden kommenteille ja olla kiitollinen siitä mitä itselle on annettu. Etsi ap niitä hyviä puolia pojistasi, niitä asioita joita heissä eniten rakastat ja pidä niistä ajatuksista kiinni. Ihmisten kommentit satuttavat vähiten silloin kun tunnet itsesi onnelliseksi ja osaat luottaa siihen tunteeseen!

Ja vielä lisätäkseni tähän romaaniin. Toinen tytöistäni on aivan valloittava persoona, reipas ja välillä villikin, toisinaan taas takertuu äidin lahkeeseen. Halusi leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi ja kulkee mielellään poikien osastolta ostetuissa vaatteissa (ja on silti kaunis, vaikka joku väittikin että tytöt menettävät kauneutensa jos hiukset leikataa lyhyiksi ja laitetaan tummansiniset vaatteet päälle...) ja leikkii pikkuautoilla, ja minä olen sen hänelle suonut kun on itse niin halunnut. En pakota häntä mekkoihin ja prinsessaleikkeihin, mutta suon hänelle nekin silloin kun niistä pitää. Kieltämättä joskus mietin että ajattelevatko ihmiset minun kasvattavan tytöstäni väkisin poikaa, koska minulla on van tyttöjä, mutta heille haistatan pitkät jos niin luulevat. Molemmat lapseni ovat yksilöllisiä ihmisiä, persoonia, ja saavat vaikuttaa itse vaatevalintoihin ym. huomioin heidän toiveensa enkä tyrkytä esim. vaaleanpunaista siksi että ovat tyttöjä. Heillä on vapaus valita ja kasvaa omana itsenään.

"Salama McQueen-tytön" ja "Nukenhoitaja-tytön" ylpeä äiti :)

toki sitä odotan kuin kuuta nousevaa, että joku päivä ne kommentit ei enää satuta. Mutta näköjään vielä ei olla siellä. Olen rukoillut (enkä ole edes uskovainen) EN tytärtä, VAAN sitä, että voisin olla onnellinen tällä kokoonpanolla. Täysin onnellinen ja olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee tai sanoo. Vielä ei ole rukouksiin vastattu :(

ap

ps. olisi niin ihanaa kun olisi kaksi tyttöä :)

Toivot että voisit olla onnellinen elämääsi mutta sellaista taikaiskun heilautusta ei ole kuulunut. Entä jos ajattelet, että poikasi kuolisivat, millaisia ajatuksia se herättää? Entä jos ajattelet, että poikasi kuolisivat JA vasta sitten saisit kaksi tyttöä, miltä se tuntuisi? Makaaberia ja iljettävää, mutta minusta sinun ihan totta täytyy miettiä tätä asiaa, jotta osaat olla onnellinen pienistä pojistasi, jotka todella tarvitsevat äidin koko rakkauden ja hellyyden. Minulla on poika ja ennen raskautta toivoin kovasti tyttöä, oikein suloista pikku pellavapäätä. No pellavapää tuli, mutta poika - ja kuinka rakas ja suloinen poika! Panostan häneen aika paljon; ei ole siilitukkaa ja kauhtuneita tummansinisiä vaatteita yllä, vaan tukka nätisti leikattu ja iloisia kivoja vaatteita. Myös pojan äitinä ja vaateintoilijana voi saada kicksejä lasten vaatehankinnoista - ja pojan kanssa ne löydöt ovatkin sitten paljon ilahduttavampia, kun tarjontaa on niin paljon vähemmän. Vaateasia on vain pieni yksityiskohta tietenkin, ja paljon syvemmistä asioista on kyse, mutta mielestäni sinun täytyy kaivamalla kaivaa se tunne poikiasi kohtaan, mitä he sinulle todella merkitsevät ja opetella iloitsemaan heistä ja onnestasi.

kun eräs tuttu kyykistyy tyttärensä viereen, katsoo minua suoraan silmiin ja sanoo leveä hymy naamallaan: "Eikö olisi ihanaa saada yksi tällainen tyttö?" Siis mitä helvettiä sen ihmisen päässä liikkui? Meni sitten sekin päivä pilalle!

Arvaan kyllä miltä sinusta tuntuu, mutta et ole asian kanssa yksin. Ja tiedä, että muutkin saavat kuulla törkeitä kommentteja ja ihan lasten sukupuoleen katsomatta. Meillä on kaksi tyttöä. Kun aloin esikoisen jälkeen odottaa toista niin sain kuulla kommentteja siitä että teemme muka toisen lapsen pienellä ikäerolla vain siksi ettei hän ollutkaan poika.. Kun toinenkin sitten oli tyttö niin meheni sisko sanoi minulle että "voi harmi kun miehesi olisi halunnut niin kovasti poikaa" Siis mitä helvettiä, onhan se hyvä että pikkusisko tietää isoveljensä tunteet ja ajatukset noin hyvin, en siis katsonut tarpeelliseksi kertoa että hänen veljensä on äärimmäisen onnellinen tyttäristään eikä lainkaan pattynyt :D kyllä se silloin hieman kirpaisi, mutta nykyään lähinnä huvittaa moinen kommentti lapsettoman ihmisen suusta, no nyt hän on itse raskaana ja saa todennäköisesti tytön. Pidän varmaan suuni kiinni poika-kommenteista kuitenkin vaikka olen aavistanut hänen toivovan poikaa.. Myönnän että olen itse toivonut poikaa, mutta olen onnellinen tytöistäni. Nyt kun yritämme kolmatta lasta, jota ei ole kuulunut toiveista huolimatta suht pitkään aikaan (tästäkin olen kuullut kommennetja "kyllä teille kaksi riittäisi jos toinen olisi ollut poika"), niin minulle on aivan sama kumpi sieltä tulisi. Tyttö voisi olla kenties läheisempi isosiskoilleen, tytölle olisi vaatetta ja tarviketta valmiina, mies toivoo kolmatta tyttöä, mutta olisi mielenkiintoista saada kasvattaa poikaakin ja nähdä niitä eroavaisuuksia tyttöihin verrattuna, mutta kaikkihan on jossittelua sillä voihan olla että emme enää kolmatta saa. Pitää vaan kovettaa itsensä muiden kommenteille ja olla kiitollinen siitä mitä itselle on annettu. Etsi ap niitä hyviä puolia pojistasi, niitä asioita joita heissä eniten rakastat ja pidä niistä ajatuksista kiinni. Ihmisten kommentit satuttavat vähiten silloin kun tunnet itsesi onnelliseksi ja osaat luottaa siihen tunteeseen! Ja vielä lisätäkseni tähän romaaniin. Toinen tytöistäni on aivan valloittava persoona, reipas ja välillä villikin, toisinaan taas takertuu äidin lahkeeseen. Halusi leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi ja kulkee mielellään poikien osastolta ostetuissa vaatteissa (ja on silti kaunis, vaikka joku väittikin että tytöt menettävät kauneutensa jos hiukset leikataa lyhyiksi ja laitetaan tummansiniset vaatteet päälle...) ja leikkii pikkuautoilla, ja minä olen sen hänelle suonut kun on itse niin halunnut. En pakota häntä mekkoihin ja prinsessaleikkeihin, mutta suon hänelle nekin silloin kun niistä pitää. Kieltämättä joskus mietin että ajattelevatko ihmiset minun kasvattavan tytöstäni väkisin poikaa, koska minulla on van tyttöjä, mutta heille haistatan pitkät jos niin luulevat. Molemmat lapseni ovat yksilöllisiä ihmisiä, persoonia, ja saavat vaikuttaa itse vaatevalintoihin ym. huomioin heidän toiveensa enkä tyrkytä esim. vaaleanpunaista siksi että ovat tyttöjä. Heillä on vapaus valita ja kasvaa omana itsenään. "Salama McQueen-tytön" ja "Nukenhoitaja-tytön" ylpeä äiti :)

toki sitä odotan kuin kuuta nousevaa, että joku päivä ne kommentit ei enää satuta. Mutta näköjään vielä ei olla siellä. Olen rukoillut (enkä ole edes uskovainen) EN tytärtä, VAAN sitä, että voisin olla onnellinen tällä kokoonpanolla. Täysin onnellinen ja olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee tai sanoo. Vielä ei ole rukouksiin vastattu :( ap ps. olisi niin ihanaa kun olisi kaksi tyttöä :)

takaisin. Hyvä keino on hieraista ohimennen junttisormella nenänpieltä.

takaisin. Hyvä keino on hieraista ohimennen junttisormella nenänpieltä.

ON SEKÄ ETTÄ

anna moisen pilata päivääsi. Miksi antaisit?

rauhoittua. Sinulle on kauniisti yritetty kommunoikoida tietäen haluaisit tytönkin, sitähän sinulle nyt toivottiin, että saisit mitä vielä haluaisit, miehen tavalla, kommunikaatiolla, ihmisien kesken ja me kaikki emme aina ymmärrä, että se mitä sanot hyvällä on toisen mielestä pahaa. Niin kuin tässä tapauksessa.

ihan totuudenmukaisesti että mä kyllä olen tyytyväinen näihin poikiini, enkä tyttöjä kaipaa.



Jos olet itse tyttöjä haikaillut, mikset voisi itse vastata tuohon myöskin totuudenmukaisesti eli että "olisi kyllä, mutta meille näyttää siunaantuvan nyt vaan noita poikia".

kyllä kitiseviä kimakalla äänellä kaakattavia kanojakin aina tarvitaan- nehän munii uusii munia. TOSIN MIELUITEN OSTAN MUNANI. JOS HALUAA MAITOAKIN, EIHÄN NYT TARVITSE KOKO LEHMÄÄ OSTAA.

haluaa tarjota sinulle sänkyseuraa.

hymyilee vielä leveämmin ja osoittaa kauempana leikkikentällä leikkiviä lapsiaan: "Taitaa sinun tehdä mieli tuommoisia". Ehkä kohteliaisuuttani jättäisin osoittamatta, kun tyttö riuhtoo äitiä ja vaatii leikkiseuraa, kitisee, valittaa ja vonkuu, kun omat poikani omatoimisina, iloisina ja reippaina keksivät leikit tyhjästä ja äidin tarvitsee vain päältä katsoa.

Mitä liikkuu tämän mamman päässä? VArmaan ihan samanlaisia stereotyyppisiä käsityksiä tytöistä ja pojista. Jokainen rakastaa niitä omiaan ja pitää toisten lapsia jotenkin vaillinaisina tai viallisina. Mutta jos todella osoittelee omaa onneaan, taitaa olla aika happamia pihlajanmarjoja taskussa.

Etenkin yksi yhden pojan äiti kuittailee silloin tällöin ja mieleni tekisikin sanoa, että mieluummin kuule nämä kolme kaunista hyvinkäyttäytyvää tyttöä kuin yksi ylivilkas pilallehemmoteltu pikkuterroristipaska.



Itsekin hyvinkasvatettuna en kuitenkaan sano tätä :-)

"Eikö olisi ihanaa saada yksi tällainen tyttö?"

Tuohon pitää vastata tyynen viileästi: "Ei". Kyllä siinä akalla hymy hyytyy :D

Tässä taas yksi älyn jättiläisen vastaus, huh huh! Oletkohan jäänyt lapsuudessa jostakin paitsi?!? Toivottavasti et tee enempää lapsia!?!

Tässä taas yksi älyn jättiläisen vastaus, huh huh! Oletkohan jäänyt lapsuudessa jostakin paitsi?!? Toivottavasti et tee enempää lapsia!?!

Viittasin siis nron 25 tekstiin!

ehkä johtuu siitä, etten ole halunnut tyttöä, ainakaan kolmen ensimmäisen kohdalla. Vasta kun Beckhamit saivat sen tytön, joka on todella söpö, olen ajatellut "voisi tehdä samat". Aiemmin toivoin poikia, (paitsi ekaa odotteassa en toivonut kumpaakaan, osasin ajatella synnytykseen asti).



Siksi en loukkaannu ko kommenteistakaan. Mutta tottakai ap loukkaantuu, ja pitäisi ymmärtää että monet loukkaantuvat, ja siksi ei pitäisi kommentoida noin (ellei tiedä että toinen on onnellinen, kuten mä). Kuten ei myöskään lapsettomille lapsista. Tai yksilapsisille sisaruksista jne. Eli olen ap sun puolella tässä.

aina että minä saan olla meidän perheen prinsessa ;D Ja muutun kuningattereksi kun miniät tulevat taloon ;DD

takaisin. Hyvä keino on hieraista ohimennen junttisormella nenänpieltä. Vastapuoli tajuaa heti, mitä ele tarkoittaa mutta se on niin tulkinnanvarianen tai pieni kuitenkin, ettei siitä voi ruvata meuhkaamaan tai jos rupeaa, niin on itse hävinnyt vittuilupelin.



Oli kyllä kusipäinen tyyppi. Mutta suosittelen, että opettelet antamaan takaisin. Siitä tulee hyvä ieli eikä jaa kaivelemaan asia pitkäksi aikaa.

Tiedän tunteen t. neljän tytön äiti