Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nostalgisoitteko tekin aikakautta, jolloin olitte n 20-30-vuotiaita?
20.08.2023 |
Tällainen ilmiö on tullut minulle viime aikoina. Tuo nuoren aikuisen ajanjakso opiskeluajasta aikaan ennen perheenperustamista osui minulla 90-luvulle ja Millenniumiin.
Olen nyt alkanut kuvitella, että elämäni oli silloin sataprosenttisen mahtavaa, että olin nuori ja kaunis ja iloinen ja elämä oli yhtä bilettämistä ja juhlaa. Tuntuu että haluaisin palata sellaiseen elämään. Olen alkanut muistella Sinkkuelämää muotia ja drinkkejä ja yritin etsiä netistä samanlaista käsilaukkua kuin mikä minulla oli silloin. Jopa sen aikainen vanha asuntoni on tullut myyntiin ja haaveilen muuttamisesta siihen takaisin.
Nykyinen elämäni on tylsää, viimeiset 18 vuotta lapsiperhe-elämää ja kotitöitä ja ruuanlaittoa. En ole käynyt esimerkiksi bilettämässä kuin ehkä viisi kertaa näiden vuosien aikana kauan sitten. Tuntuu kuin elämäni olisi ohitse, en enää tunnista tätä nykyistä elämääni samaksi kuin se oli aikoinaan, ihan kuin olisin eri ihminen.
Onko muilla samaa? Ajanjakso vaihtelee tietysti kullakin iän perusteella sen mukaan, että mihin vuosikymmeniin se nuoren aikuisen elämänjakso ajoittuu. Itse olen viisikymppinen. Tämä on tottakai joku ikäkriisi, mutta todella voimakas tällä kertaa.
Kommentit (37)
Eipä oikeastaan. Oli mullakin silloin hauskaa. Mutta oikeesti en kaipaa ei. Perhettä ei ole mutta naisystäviä ja kavereita. En sekaantunut siihen normi perhemalliin joten olen ikäänkuin elänyt sillä lailla että kaipuuta entiseen ei ole. yritän vain pysyä nuorekkaana tyylissäni ja kunnossa. Loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihenhän se huoleton nuoruus mulla ainakin päättyi. Viimeistään 26 vuotiaana.
Kyllä muistelen lämmöllä hyviä aikoja vaikka minun kohdalle osui myös silloin karmea viiden vuoden suhde. Nyt seitsemän vuotiaan yli nelikymppisenä äitinä on kivaa muistella. Toki käyn reissuilla itsekin ilman lasta, mutta vain pari kertaa vuodessa. Nuorena olin paljon menossa.
Olitteko silloin j ännä tyttöjä ja oliko usein seksiä hauskojen ja komeiden poikien kanssa? 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeaa aikaa. Kaikki oleelliset valinnat narsistisen lähiomaisen nollaihmistuntemuksella puolesta valittuja. Olisin ehkä voinutkin olla nuorena onnellinen, jos olisin päässyt toteuttamaan omia taipumuksia, mutta se viemäröitiin niin monella yhtäaikaisella tavalla, että olin lopulta vain depressiivinen 20-30. Samaan aikaan elämäni kuvattiin ulkopuolisille valheellisesti paremmaksi kuin se on ikinä ollutkaan (meidän perheen kulissi ja tärkeä elämänvalhe, joka nostattaa tiettyjä ihmisiä muille).
Vain ahdistaa, kun ajatteleekin "nuoruutta", jota ei oikeastaan ollut.
Sori. Vain huono esimerkki, että nuoruuskin voi olla huonoa aikaa, eikä hienoa aikaa.
En oikeastaan. Olen samaa ikäluokkaa. Ei se jatkuva bilettäminenkään antanut enää mitään. Perustin perheen ja rauhoituin. Nyt on taas vapautta enemmän, kun lapset aikuistuvat. Sellaista samanlaista vapauden tunnetta ei voi enää tavoittaa, mutta aika aikaa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuon ikäinen ja helvetin epävarma ja masentunut..
En muistele paljonkaan nuoruusaikoja. Kärsin yksinäisyydestä ja epäonnistuneista parisuhteista. Ei siinä ollut mitään ihanaa eikä muistelemisen arvoista. En käynyt bilettämässä, koska ei ollut bilekavereita. Yksinään en halunnut lähtä kapakkaan. Joten olin onnellinen kun löysin nykyisen mieheni 24vuotiaana ja sain jättää taakseni paskan nuoruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseni syntyi kun olin 19- vuotta ja toinen syntyi kun olin 24-vuotta. Eipä tullut kauheasti biletettyä ja kauneuskin taisi löytyä katsojan silmistä. En kaipaa tuota aikaa, mutta muistelen lämmöllä.
Vaikea nostalgisoida kun en ole vielä kakskymppinenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostalgoin aikaa kun olin 9v.t. 31v
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistelen lämmöllä hyviä aikoja vaikka minun kohdalle osui myös silloin karmea viiden vuoden suhde. Nyt seitsemän vuotiaan yli nelikymppisenä äitinä on kivaa muistella. Toki käyn reissuilla itsekin ilman lasta, mutta vain pari kertaa vuodessa. Nuorena olin paljon menossa.
Millaisilla matkoilla käyt ilman lasta? Yksin vai miehen kanssa vai työmatkoilla?
Minä en ole matkustanut tämän 18 v aikana missään ilman lasta ja huomaan, että kaipaan sellaista kyllä kovasti. Tulee vain niin huono omatunto mennä ilman lasta, joten en ole mennyt, olemme siis reissanneet vain kahdestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan, se oli ysärilamaa. Sen sijaan aikakausi 10-20vee oli tosi jees.
Tavallaan joo, koska elämä oli silloin huolettomampaa ja tulevaisuus oli avoin.
Mutta maailma oli silloin myös paljon takapajuisempi paikka, tiedostan sen nyt. Eli ei, en kaipaa takaisin menneisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Olitteko silloin j ännä tyttöjä ja oliko usein seksiä hauskojen ja komeiden poikien kanssa? 😕
Semmonen pitäis nyt löytää piileskelevään nettiyhteyteen.
Tunnetteko olevanne olennaisesti ja selvästi se sama ihminen kuin silloin?
Minusta tuntuu, että olen muuttunut niin paljon, etten välillä enää tunnista itseäni.
Ap
Enemmänkin sitä aikaa kun lapset oli ihan pieniä ja olin kotona heidän kanssaan. Teini- ja nuoruusaikoja en kaipaa. Sain silloin bilettää tarpeeksi, nyt käyn hyvin harvakseltaan. Lähipiirissä on ihmisiä jotka ovat jääneet jumiin nuoruuteen. Se on tavallaan vähän surullistakin mutta jokainen elää tyylillään.
Mikään ei kestä loputtomiin ja kaikkea ei voi saada. Lapset, mies, auto ja talo eivät vain ilmesty elämään, vaan se on ihan oma valinta, haluaako niitä. Nyt pitää elää sitten sen valinnan mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Tuohon on varmasti monen helppo samastua. Aika, jolloin oli nuori ja vapaa menemään. Opiskeluaikana oli raha ehkä tiukassa, mutta niin oli kaikilla muillakin, eikä se estänyt pitämästä hauskaa, miten milloinkin! Oli seikkailumieltä ja uskallusta enemmän kuin nyt. Välillä särkyi sydän, mutta sekin oli vain elämää.
Kolmekymppisenä tuli sitten lapset, perhe, vakkarityö ja asuntolaina. Kaikki toivottuja ja hienoja juttuja, mutta kyllähän se elämänrytmi muuttui aikalailla.