Mikä siellä Suomessa oikein mättää?
jatkuvasti tulee ikäviä uutisia. Ei täällä sellaista ole, ja ikinä ei takaisin Suomeen tulla. Liian paljon väkivaltaista porukkaa.
Terveisin Sveitsistä
Kommentit (93)
Totta helvetissä siellä ulkomailla kivaa on kun Suomi maksaa mukavan elämänne. Täällä vaan vedetään ruuvia kireemmällle jotta olisi rahaa lähettää teille
Tietaakseni Suomi ei ole USAaa avustanut, painvastoin.
??
Mm. lainanannon ja kauppasuhteiden välityksellä.
joku kollektiivinen synkkyys ja pahanilkisyys on muuttanut Suomeen.
Täältä paljastuu miten ilkeitä, välinpitämättömiä ja omanapaisia ihmiset ovat.
Tämä palsta (ja muut netin keskustelupalstat) ovat muuttaneet käsitystäni suomalaisista ihmisistä. Olen ajatellut aina, että me ollaan lähtökohtaisesti ihan mukavia ja yhteisvastuullisia ihmisiä, mutta en oikein usko enää. Ollaanko me sellaisia joskus oltu vai onko jokin (mikä?) muuttanut kulttuuria tällaiseksi?
Mutta kyllä se tulee nykyään vastaan myös muuten. Vielä 70-luvulla Suomessa oli paljon positiivisempi ja inhimillisempi ilmapiiri. Nykyään saa lyhdyn kanssa hakea ihmistä, joka oikeasti välittää muista kuin itsestään.
Kaikki ulkosuomalaiset eivät asu EU:n velkamaissa
Ruotsissa asuvat ei, mutta Keski-Euroopasta puun takaa huutelijat elää. Nämä tukipaketit, joita tuonne paskamaihin on syydetty on käytetty siihen, että paskamaat ovat maksaneet velkojaan Sveitsiläisille, Ranskalaisille, Saksalaisille pankeille. Eli pitäkääpä pienempää suuta niin kauan kuin Suomi teitä vielä elättää, voi tulla loppu tälle menolle hyvinkin pian
Velat normaalisti pitää maksaa takaisin vai oliko se sinulle yllätys? Ja se pieni Suomi ei elätä yhtään mitään, pikkuriikkisine tukipaketteineen..hahhah!
Sinulle suosittelisin matkoja sellaisiin maihin, joissa ihmisillä ei ole oikeasti mitään. Ei siis yhtään mitään. Voisit saada eri näkemyksen "köyhyydestäsi".
[/quote]
Veitsen terällä, veitsen teräöllä...meidän perhe elää koko ajan pelossa, meneekö koti, luottotiedot, riittääkö palkka ruokaan ja kaikkiin laskuihin. On parempi olla totaalisen köyhä ilman mitään, kuin kamalissa veloissa olevana, peläten koko ajan, koska kaikki on menetetty. Velkaa on enemmän, kuin tuloja..ja kun kaikki menee, niin ei ole sitten mitään muuta kun se totaaliköyhyys. Meillä ei ainakaan jää MITÄÄN asumiskulujen ym. pakollisten menojen jälkeen. Jos nyt työttömyys, sairaus tjms iskee, huonosti käy. Kenellekään ei uskalla kertoa, jos joskus on tullut vähän vihjailtua rahapulasta, tulee armottoman julmaa arvostelua. Suomessa: PAREMPI PITÄÄ TALOUS YM. HUOLET OMANA TIETONA.
Ja jotenkin "heikkoluonteisia" ihmisiä. Tuntuu, ettei kestetä yhtään elämän alamäkiä tai edes sitä tasaista, tavallista arkea. Koko ajan pitäis huidella jossain huipulla.
Kaikilla ei toki näin ole, mutta mun käsitykseni mukaan se huonoimmin voiva porukka on osin juuri tällaista. Osa huonosti voivasta porukasta on sitten niitä, joille yhteiskunnan pitäisi kustantaa kaikki ja auttaa kaikessa.
Osa on ahnehtinut kaikki heti - ja velaksi ihan tappia myöten. Sitten ei pystytä selviämään menoista ja ruikutetaan, ettei tulla toimeen :(. Liian monilla on elämänhallinta täysin hukassa.
Pitäisikö kouluissa sitten opettaa enemmän ihan perustavia elämisen taitoja, kuten talouden hallintaa, raha-asioita? Kun tuntuu, että osa ei tajua yhtään mitään. Osa ei näytä ymmärtävän, että jos lainaa, niin joutuu maksamaan takaisin ja korkojen kanssa.
Pitäiskö opettaa nuorille, että aloitetaan tyhjästä, säästetään ja sitten vasta hommataan sitä omaisuutta. Ei niin, että muutetaan pois kotoa, pidetään isot prinsessahäät ja kuvitellaan, että heti voi ostaa yli 200 neliön lukaalin ja sisustaa sen viimeisen päälle.
miten helposti ajatellaan, että suomalaisilla on ikään kuin "aina" ollut huono itsetunto, eivät ole osanneet välittää toisistaan ym. Mutta nämä ilmiöthän syntyivät vasta joskus kaupungistumisen myötä. Ihminen, joka revitään juuriltaan ja loppuikänsä kaipaa kotiseutuaan ei ole itsetunnoltaan se vahvin ja ennen kaikkea hänen lapsensa ovat heikoilla. Itse ainakin koin, etten ollut "mistään kotoisin", enkä enää käy lainkaan paikkakunnalla, josta olen kotoisin, omaksuin varmaan jo äidinmaidossa asenteen, että siellä ei ole mitään hyvää. Omille lapsille haluan luoda tunteen, että tämä meidän kotimme (on ollut miehen suvulla sukupolvia) on aina heidän kotinsa.
Ehkä tämä kuulostaa naiivilta, mutta minua on koko ikäni riivannut halu kuulua johonkin yhteisöön ihan itsestäänselvästi kuten ihminen voi kuulua sukuun, kylään jne. Nykyisin kai usein ajatellaan, että tärkeintä on vapaus, ja onhan siinäkin puolensa tietysti, mutta luulen, että nykyajan aikuisilla yksi iso taustalla kummitteleva mörkö on jo lapsena tullut tunne, ettei kuulu mihinkään. Jos vanhemmat ovat tahkonneet pitkää työpäivää, voi olla myös tunne, ettei ole kuulunut kenellekään. Ovathan vanhemmat "joskus ennenkin" tehneet pitkää päivää maatiloilla, mutta en usko, että lapsille oli hullumpi vaihtoehto olla mummon, tädin, isosiskon tms. hoivissa kuin täyteen dumpatussa tarhassa. En halua yksinkertaistaa liikaa ja sanoa, että kotihoito olisi aina onnela ja päivähoito hylkäämistä, mutta kyllähän nykyiset 30-40 -vuotiaat ovat se eka ikäluokka, joka on laajamittaisesti hoidettu tarhassa, ja mediastakin näkee, miten hyvin meillä pyyhkii. Joillain pyyhkii ja joillain ei. Muodosta riippumatta lapsen ja aikuisen elämässä olisi se sisältö kaikkein tärkein: että kuuluisi johonkin ja jollekin, rakkaudella.
Sveitsissä huomattavasti vähemmän tulonsiirtoja ja Sveitsissä ei ole subjektiivista oikeutta olla hoitamattaan lastaan eikä Sveitsissä hoideta alle kolmevuotiaita kymmentuntisia päiviä ryhmähoidossa (ainakin hyvin epätavallista)ja kaikesta tästä huolimatta Sveitsiläiset voivat paremmin kuin Suomalaiset eikä näitä perhesurmia tapahdu siinä laajuudessa kuin Suomessa.Ihmiset voivat tavallisesti hyvin kun heillä ollut eheä ja hyvä lapsuus. Näin se vaan on eikä tätä tosiasiaa pystytä muuttamaan vaikka kuinka yritetään.
Moniko pikkulapsen aiti Kay toissa Sveitsissa?
Ihan uteliaisuudesta kysynTarkeinta tassa Suomen haukkumisessa on taas kait se, etta mika sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Meilla on useampi tuttavaperhe, joka on ollut Sveitsissa komennuksella, eika yksikaan pitanyt maasta ja ihmisista. Ovat "kuulemma" sisaanpainkaantyneita ja epakohteliaita.
Ja, jos joku muokkaa mielipiteensa suomalaisista ja Suomesta taman palstan perusteella"...... Oisko "reality check" kohdallaan ;)
Ulkomailla on asuttava vähintään pari vuotta, että pääsee sisään ihmisten ajatusmaailmaan. Ja kun asuu 10 vuotta lisää niin tuntee vielä enemmän.
Avaukseni ei kai liittynyt naisten kotonaoloa, se on jokaisen oma valinta täällä..
t. ap
Kaikki ulkosuomalaiset eivät asu EU:n velkamaissa
Ruotsissa asuvat ei, mutta Keski-Euroopasta puun takaa huutelijat elää. Nämä tukipaketit, joita tuonne paskamaihin on syydetty on käytetty siihen, että paskamaat ovat maksaneet velkojaan Sveitsiläisille, Ranskalaisille, Saksalaisille pankeille. Eli pitäkääpä pienempää suuta niin kauan kuin Suomi teitä vielä elättää, voi tulla loppu tälle menolle hyvinkin pianVelat normaalisti pitää maksaa takaisin vai oliko se sinulle yllätys? Ja se pieni Suomi ei elätä yhtään mitään, pikkuriikkisine tukipaketteineen..hahhah!
Mutta eikö velasta pitäisi maksaa markkinakorko?
Niin, no mitäs itse ehdottaisit? säästä 65-vuotiaaksi se 10 000€ ja osta jotain kivaa itsellesi, jos oot enää hengissä.
Pitääkö huono-osaisten katsoa koko elämänsä muiden (rikkaiden) mälläämyhille ja rikkaille?
Totta helvetissä siellä ulkomailla kivaa on kun Suomi maksaa mukavan elämänne. Täällä vaan vedetään ruuvia kireemmällle jotta olisi rahaa lähettää teille
Tietaakseni Suomi ei ole USAaa avustanut, painvastoin.
??Mm. lainanannon ja kauppasuhteiden välityksellä.
1. maailmansodan jälkeen saatiin pikkuinen laina joka maksettiin takaisin ainoana maailmassa. Emme ole mitään velkaa jenkeille
USA ei ole virallisesti auttanut sotilailla Suomea missään sodassa. USA ei ole poliittisesti tukenut Suomea sodassa koskaan. Jos tänne on tullut muutama vapaaehtoinen, niin miten se ratkaisi asiaa mihinkään suuntaan? Vapaaehtoisia tuli myös Ruotsista, Virosta ja Saksastakin ennen virallista yhteistyötä. Se sodanjälkeinen avustustyö oli Punaisen Ristin organisoimaa, ei USAn hallituksen.
Samalla nöyryydellä meidän pitäisi siis nyt auttaa Espanjaa ja Portugalia ja muita maita? Tulihan sieltä Iberian niemimaalta meille sota-aikana apuakin, sodan loputtua muutama sardiinipurkki yhden sotilaan tuomana.