Mä en ymmärrä, miten jaksetaan valittaa vauvan ja opiskelun yhdstämisestä??

sinua saavutuksestasi. Ihmisillä on todella erilaiset voimavarat, unentarpeet jne. mutta hieno saavutus silti :)



Oletan, että toimit hyvällä asenteella. Kaikki eivät kuitenkaan siihen pysty, eikä kannata yrittää. En halua yhdistää tätä sinuun, ap, mutta juuri eilen uutisia kuunnellessa tuli mieleen, että perisuomalainen "prkl, mä pärjään yksinkin, s-tana" -asenne kylvää joskus kammottavaa satoa. Tärkeämpää kuin suorittaa on kuitenkin rakastaa.

ja saa siitä vielä kolmosen. Onnittelut. En tiedä yhtäkään ihmistä joka olisi pystynyt samaan. Ja vielä yöllä. Siinähän pitää nakutella ihan helkkarinmoista tahtia joka ikinen minuutti.

mä halusin hoitaa lapseni kotona 3-vuotiaaksi, joten ainoo aika lukea, oli illalla kun mies oli kotona. Mulla oli motivaatio aika hukassa ja lapsen kanssa vietetyn päivän jälkeen olin väsynyt, varsinkin kun öisin sai herätä moneen kertaan.



Veikkaan muuten, että jos lapsi olis ollut hoidossa ja itse töissä niin opinnotkin olisi sujuneet hitusen vauhdikkaammin, mutta valitsin toisin. Tiesin alunalkaen, että mulle lapsen kanssa oleminen oli opiskeluja tärkeempää (muuten en olis kesken koulun lasta edes hankkinut).



Mutta onnea sulle kun sulla on sujunut tuo yhdistäminen noin hienosti! Täytyy vaan ymmärtää, että tilanteita ja ihmisiä on erilaisia. Toiset kokee sellaiset asiat hirveän rankoiksi, mitkä toisille on ihan helppoja. Lapsissakin on paljon eroja.

- Vauvat ovat erilaisia, nukkuvat erilailla. On ihan eri planeetalta elää vauvan kanssa, joka nukkuu piakkoin 9h yöunia versus että nukkuu tunnin pätkiä ja meneee esim pari vuotta, ennen kuin nukkuu ekan kokonaisen yön.

- Jokaisen äidin oma unentarve on "biologinen vakio" ja sitä ei juuri pysty muuttamaan. Minulla esim. se on vähintään 9h/yö. Pitkällä univajeella voi olla tosi pahoja seurauksia sekä itselle että lapsille. Uuden oppimis- ja omaksumiskyky olisi ekoja taitoja, jotka minulla menee kun on univajetta.

- Riippuu minkä ikäisenä saa lapsen, nuorempana jaksaa paremmin kuin nelikymppisenä.

Enkä aio tulevaisuudessa tulla mainostamaan tänne, miten sain käytyä töissä, tehtyä väikkärin ja oltua myös lasten kanssa tarpeeksi. Ymmärrän vallan hyvin, jos kaikki eivät pystyisi (tai edes haluaisi) samaan. En silti ylentäisi itseäni mihinkään sankarin asemaan. Ylpeä toki saa olla omasta suorituksestaan, muttei ylimielinen tai empatiakyvytön.

Edelleen, juuri tuollaisia kommentteja tänne kaipasin :) Oikeasti, rehellisesti :) Mikään ei piristä paremmin vapaapäivääni kuin se, että saan tälläisiä kommentteja, mitä ulkomaailmasta en saa :) Kiitos ^^

Kyllä sen ymmärrän, että lapset nukkuvat erilailla, taisin mainitakin sen jossain kommentissani, että lapseni on oikea unelma yksinhuoltajalle :)

Karuintahan tässä on, etten tunne minkäänlaista ylpeyttä koulutaipaleestani, eniten vain kaduttaa kun pusersin viimeisetkin pisarat itsestäni kouluuni ja varsinkin kun koulun alku oli hankalaa ja tämän koulun jälkeen, en suostu mihinkään kouluun menemään, koska opettajat katsoivat minua pitkin nenänvarttaan ja epäilivät minua. Olen kokenut koulukiusaamista opettajilta jo pienenä, joten olen koulukammoinen.

Omasta mielestäni en ole tehnyt mitään suurta saavusta, suoritin vain koulun loppuun mikä on pakkollista jos aikoo töihin päästä.

Joten miksi ihmiset onnittelee??? En edes pitänyt valmistujaisia, koska se oli mielestäni turhaa :P

ja saa siitä vielä kolmosen. Onnittelut. En tiedä yhtäkään ihmistä joka olisi pystynyt samaan. Ja vielä yöllä. Siinähän pitää nakutella ihan helkkarinmoista tahtia joka ikinen minuutti.

Puolessa tunnissa saan kirjoitettua 20-30 sivua siis :)

Ikäähän "vauvallani" oli 11kk, kun menin kouluun. Sen muutaman tunnin, minkä olin koulussa (muutamia kursseja oli päällekäin, kävin muutaman kurssin samaan aikaan, toiset tehtävillä ja toiset tunneilla opiskellen, oli päivähoidossa. Töitä tein joka päivä sen n. 5 tuntia, lapsi päivähoidossa. Kesän olin töissä, minulla teetettiin ylitöitä joten päivähoidossa ja vanhempani auttoivat, viikonloput pänttäsin kokeisiin lapsi kainalossa. Sen takia yöuneni olivat niin vähäiset, koska opiskelin pääsääntöisesti lapsen nukkuessa.

valitettavasti.



Syöpä, HAASTAVA vauva, masennus, todella huonosti nukutut yöt, opinnot ja työ, ei niitä ei voi ydistää kerralla kaikkia. Valitettavasti.

20-30 -sivua puolessa tunnissa, vaikka vaikeaa varmaan sekin. Tuossa ajassa ei kyllä ajattelu ja päättely voi olla kovinkaan korkeatasoista.



Luulen, että ap vähän keksii nyt omiaan.

kuin 50 sivua jonkun ammattikoulun päättöytyötä.



Muutenkin tuosta sun tekstistä loistaa tyhmyys.

no toisilla voi olla vähän vaativammat opinnot, eikä 50 sivun / 2 päivän 'tutkielma'.

kuin 50 sivua jonkun ammattikoulun päättöytyötä.

Muutenkin tuosta sun tekstistä loistaa tyhmyys.

Lisää näitä kommentteja kiitos! Olette hulvattomia, mä nauran kippurassa :'D Kiitos sinullekin :)

:O En ole ikinä moisesta kuullutkaan ^^ mitä opintoja siihen kuuluu? Kauan koulutus kestää?



Minun mielestäni kaikki koulutukset ovat yhtä hyviä, ei se tee kenestäkään yhtään huonompaa vaikka opiskelisi vain ammattikoulussa :)



T: 3 lapsen äiti, 40-vuotta ja takana vain ammattikoulu...

Silloin ei ehkä kannata rehvastella ja kuvitella olevansa jokin yleispätevä esimerkki toisille opiskelijoille. Laadukasta tekstiä ei saa tuolla tahdilla aikaiseksi edes vaikka harrastaisi kirjoittamista. Joko ap vähättelee työmääräänsä päättötyön osalta tai sitten valehtelee enemmänkin - tai tutkinto ei voi olla kovin kummoinen.

Okei, takana on siis oikeasti kaksoistutkinto: Lukio sekä ammattikoulun kokkilinja. Koulun loppusuoralla huomasin olevani raskaana yhteishaussa lähdin jatkamaan kokkiopintojani 3 vuotiseen koulutukseen. Lapsen kanssa jäin yksin ja suoritin 2 vuotta 1 vuodessa kun palasin kouluun. Nukuin 3 tuntia yössä, joskus oikeasti jopa 4 tuntia yössä. Olin sairaslomalla henk.koht. syiden takia joita en tässä kerro, lapsen isä lähti lätkimään kun lapsi oli n. 6 kk. Tässä karu koko totuus. Todistuksessa näkyy pänttäämiseni eikä kukaan ikinä uskonut, että saisin kaksoistutkinnonkaan suoritettua :)



Anteeksi että fuulasin teitä, mutta minulla oli kivaa :DD Kiitos tästä, sain päivän naurut ^^ Olen pahoillani huijauksestani ja nyt katoan lopullisesti täältä sivulta, kiitos ja kumarrus! Voimia kaikille!!!



Terveisin: Ap



P.s hyvää juhannusta!

Tehomamma, luin tekstistä jo alunalkaenkin, että olet se sinä! Kukaan muu ei voi olla noin energinen 3 tunnin yöunilla! Etkö vain olekin, nimesi alkaa K:lla ja asut Etelä-Suomessa????

vaativalla koulutuksella, puhui ainoastaan et pakko saada ammatti... ja sen sai. hienoa1 Ja hienoa että näytit epäilijöille!



Toivottavasti sun nyt ei enää tarvi näyttää mitään kenellekään vaan keskityt ainoastaan omaan elämääsi, pidät huolta omasta ja lapsesi hyvinvoinnista etkä ehdoin tahdoin ryhdy enää mihinkään ihmesuorituksiin todistaaksesi jotain jollekin.



Onnittelut hyvästä suorituksesta, ihan oikeasti!

Kyllä vain, nimeni alkaa K:lla ja asun kuin asunkin Etelä-Suomessa :D

ennen kuin lapsi syntyi oli jäljellä gradu (sekä aineiston kerääminen että analysointi + kirjoitus) ja muutama kirjatentti. Tentit tietysti menivät helposti kun oli hyväuninen vauva, mutta graduaineiston keräämisen eli tässä tapauksessa 10-tuntisten maastopäivien (olen biologi) teon jätin suosiolla myöhemmäksi. Aineiston analysoinnin ja kirjoituksen yhdistäminen lapsiperhe-elämään olikin sitten helpompaa.

Kannattaa ap muistaa että opiskeluakin on erilaista, jos on vaikka 3 kk ikäinen vauva niin ei kovin helpolla siihen yhdistä esim. sairaalaharjoittelua. Ja sekin vielä että kaikki vauvat eivät ole terveitä...

Ei se ole niin rankkaa, mitä väitetään -_-' Arvosteluasteikko nykyään 1-3, kävin kouluni loppuun vajaassa vuodessa (opiskelin 2 vuoden opinnot), kävin töissä, hoidin kodin, siivosin, pesin pyykin, tein ruoan, luin kokeisiin ja nukuin n. 3 tuntia yössä. AI niin, tämän kaiken tein vielä yksin ja todistuksessa tämän vuoden aikana hommatut numerot olivat vain ja ainoastaan 3... Missä kohtaa se opiskelu on vaikeata?

Ja juu, tein päättötyöni 2 päivässä, päälle 50 sivua... yöllä...

Se on vain asennoitumiskysymys!!

Ja uups, olen muuten vielä kaiken lisäksi nuori äiti :O

Okei, takana on siis oikeasti kaksoistutkinto: Lukio sekä ammattikoulun kokkilinja. Koulun loppusuoralla huomasin olevani raskaana yhteishaussa lähdin jatkamaan kokkiopintojani 3 vuotiseen koulutukseen. Lapsen kanssa jäin yksin ja suoritin 2 vuotta 1 vuodessa kun palasin kouluun. Nukuin 3 tuntia yössä, joskus oikeasti jopa 4 tuntia yössä. Olin sairaslomalla henk.koht. syiden takia joita en tässä kerro, lapsen isä lähti lätkimään kun lapsi oli n. 6 kk. Tässä karu koko totuus. Todistuksessa näkyy pänttäämiseni eikä kukaan ikinä uskonut, että saisin kaksoistutkinnonkaan suoritettua :)

Anteeksi että fuulasin teitä, mutta minulla oli kivaa :DD Kiitos tästä, sain päivän naurut ^^ Olen pahoillani huijauksestani ja nyt katoan lopullisesti täältä sivulta, kiitos ja kumarrus! Voimia kaikille!!!

Terveisin: Ap

P.s hyvää juhannusta!

En oikein ymmärrä sinua. Mikä sinua naurattaa? Onhan tässä ketjussa perinteisiä törppöjä vastauksia, mutta myös ihan asiallista keskustelua aiheesta.

Minusta tuo on kunnioitettava suoritus, mutta ymmärrän silti erittäin hyvin, miksi se ei kaikilta onnistu. Itsekin opiskelen paraikaa, käyn töissä ja minulla on pienet lapset. Mies on iso tuki, ilman häntä olisi hyvin vaikeaa ehtiä kaikkea. En missään nimessä leveilisi täällä, että on helppoa. Mutta opiskelu on aina hyvä asia ja hienoa, että sinä olet siinä onnistunut ja vieläpä hyvin tuloksin. Ihmettelen, miksi olet noin vihamielinen vaikka sinun pitäisi olla tyytyväinen itseesi.

a) opiskeluala ja vaihtoehtoiset suoritustavat. joka paikassa ei etätöillä onnistu.

b) opiskelijan omat metakognitiiviset taidot ja motivaatio. haluaako hyviä numeroita, vai oikeasti oppia?

c) unen, jaksamisen ja copingkeinojen vaihtelu ihmisten välillä.

d) lapsen/lasten vaativuustaso



mutta hienoa, että olet onnistunut.