Tossa 28 vuotta myöhemmin elokuvassa oli mun mielestä 1 todella hieno kohtaus mikä jäi mieleen painuvimmin

Se oli se kohtaus jossa se viruksen saanut nainen synnytti sielä junassa. Se oli siis yksi näistä raivotautisista tyypeistä. Mutta se hetki kun se synnytti ja se laitto kädet yhteen sen normaalin ihmisen kanssa oli todella syvällinen. Se synnyttäminen ja luominen on niin vahva ihmisyyteen liittyvä asia että se sysäs sen koko viruksen hetkeks pois ja rauhotti sen viruksen saaneen naisen. Se luomisen voima on isompi ku mikää muu elämässä ja vaikka kuinka vaikeeta olis niin sielä on aina se kipinä olemassa mikä vie voiton lopulta. Se vauvahan oli normaali, se prosessi suojeli sitä ja symbolisoi sitä että elämä voittaa aina lopulta. Jotenki jäi mielee