Lue keskustelun säännöt.
Elintasokilpailu kyllästyttää! Onko tätä teidän tuttavapiirissä?
18.06.2012 |
On tullut sellainen olo, että sitä myötä, kun tuttavapiiri alkanut keski-ikäistyä, niin jutut menneet pelkästään sille asteelle, että mitä me nyt on ostettu tai seuraavaksi ostetaan.
Oli se sitten asunto, talo, auto, vene, mökki - tai jotain huonekaluja tai jotain pienempää, kuten kengät, laukku, tms. Tosi tylsää. Keskustelut taantuneet joidenkin autojen ajo-omiaisuuksien vertailun tasolle.
Kun jossain kyläilee tai näkee tuttavia, niin jutut on vaan sitä päivitystä, mitä he ostaneet - tai sitten, mitä heidän tutut ostaneet. Meille arvostellaan joidenkin meille täysin tuntemattomien ihmisten koteja ja sisustusratkaisuja, jne.
Haluaisin keskustella asioista, politiikasta, kulttuurista, elämyksistä, ajatuksista. En tavarasta!
Tuttavien FB-päivityksetkin on enää jotain tyyliin "ostin just kalliin merkkilaukun" tai "ajettiin juuri uusi auto talliin".
Miten tämä näin pinnalliseksi on mennyt?
Ostettiin mekin uusi auto. Ei tulisi mieleenkään kirjoittaa siitä FBiin tai muutenkaan mainostaa tutuille. Kun mennään kylään, niin sitten näkevät - tai eivät näe. Itselle se auto ostettiin, ei heille. En halua leuhkia, vaikka olikin ns. "parempaa merkkiä" kuin mitä nuo autot, millä tutut yleensä ajaa.
Lainasin vanhempieni vanhaa autoa, kun omani oli kausihuollossa ja olin menossa tuttavan luo kylään. Tuttava oli pihalla vastassa. Katsoi nenänvarttaan pitkin happamesti mun autoa ja totesi "mikäs toi on, etkö sä ajakaan enää mersulla, mä luulin, että sulla on mersu". Sanoin vaan, että auto kuin auto, perille päästiin. Enkä kertonut vaihtaneeni vähän "parempaan" merkkiin.
Ostettiin uudet sohvat. Mutta ostettiin ne ihan itseä varten. Ei mainostettu niitä ystävän päivälliskutsuilla, joissa yhdet sepusti, mitkä tuolit olivat ostaneet ja toiset, minkä ruokapöydän aikovat ostaa. Merkkituotteita tietysti.
Ostin toiset Parikan kengät. En silti alkanut ystäväni tavoin kahvilassa esitellä, että katsokaas, mitkä mulla on jalassa. Nämä on nyt ne parikat, tiedättekö!
Sama juttu ruokasnobbailun kanssa. Kehuin ystävälleni saaneeni yhteisen tutun luona tosi hyvää tiramisua, itse tehtyä. Tähän ystävä tuhahti, että joo, mutta se laittaa siihen Amarettoa. Pitäisi olla marsalaa, jos haluaa tehdä aitoa tiramisua! Siis WTF?!
Mua on niin alkanut etoa tuo jonkinlainen elintasokilpailu, jota tuttavapiiri harrastaa. Ihan kaikki, nekin, joilla ei olisi varaa - kehuvat vaan, että taas otettiin lisää lainaa. Ja sillä hankitaan jotain tavaraa, jota ilmankin tulee hyvin toimeen. Ja kaikki pyörii vaan sen ympärillä, mitä ostettu ja onko lapsilla nyt Ralph Laurenin vai Gantin paidat. Siis mitä väliä.
Kommentit (53)
Esimerkiksi Fiskarsin lapioita.
Myös mun tappavan tylsät dippainssi-kotirouva-tuttavaparit ostavat Fiskarsin lapioita. Mutta ne puhuu niistä koko ajan. Niiden ominaisuuksista, hinnoista, miten heillä on koko sarja, taas tuli uusi malli, heti hankittiin. FISKARS. FISKARS. FISKARS. Ja kumpikaan ei edes tee koskaan pihatöitä.
Esimerkki on keksitty, mutta se voisi olla totta, jos Fiskarsin lapiot maksaisivat enemmän.
Pointti on siinä, että nuo tylsimykset puhuvat kuin kuvastoa ulkoa. Elämän sisältönä keksiä koko ajan uutta ostettavaa.
Ap, oletko huomannut, että tuo todellakin koskee vai tavaroita eikä vaikkapa palveluja? Mun team boring ainakin menee ihan mykäksi, jos kehun vaikkapa jotain kasvohoitoa tai kukkakauppiasta. Vievät sitten puheen erikoiskalliin kosmetiikan ja superhintavien erikoiskasvien ostamiseen.
Alankin kehua lähiseutujen pieniä museoita. Sitä suloista pikkukahvilaa, josta saa ihanaa kotiruokalounasta. Kaupungin parasta leikkipuistoa. Kaunista löytämääni kävelyreittiä. Miten ystävällistä palvelua sain kirjastossa.
Aina, kun joku alkaa puhua krääsästä, käännän jutut tuolla tavalla toisaalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pinnalliselta kuin kaverinpiirinsäkin...sori vaan. Itse pysyn kaukana tuollaista piireistä, ei vois vähempää kiinnostaa. Oikein Parikan kengät...oi että ;).
Ne on sikahuonot jalassa. :) Ainakin mulla. Mutta ostin ne vain ärsyttääkseni noita parikkafaneja.
Tajusin juuri muutamia asioita itsestäni. En edes tiedä mitkä on Parikan kengät enkä tee tiramisua vaan paistan lettuja ja autokin on aina jonkun toisen vanha.
Minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa puhumme lapsistamme, työstämme, unelmistamme, matkoista, elokuvista, kirjoista, parisuhteista, eri kulttuureista, luonnosta, peloistamme, iloista ja suruista. Välillä ihan arkisista asioista, välillä hyvinkin syvällisistä ja kipeistä. Olen ehkä pitänyt sitä vähän itsestäänselvyytenä mutta nyt juuri tajusin, millainen rikkaus he ovatkaan. Emme juuri koskaan puhu materiasta tai jos puhumme niin tasolla "pesukone hajosi, mikä olisi hyvä, edullinen ja kestävä merkki?".
Kiitos tästä oivalluksesta tänään.
Sinun ongelmaasi en osaa sanoa muuta kuin että vaikuttaa siltä että merkkiostoksinesi olet ikään kuin samaa kastia kuin ystäväsikin, mutta ehkä silmäsi ovat pikkuhiljaa aukeamassa. Toivon, että löydät uusia ystäviä ja uusia keskustelunaiheita!
Eräs lapsuudenystävä oli tosi köyhästä kodista sieltä metsän keskeltä. Häpesi vähän taustaansa. Oli fiksu koulussa ja opiskeli yliopistossa. Nyt asuu Espoossa miehensä kanssa ja Fbook elää hänellä ihan omaa elämäänsä. Luettelee, mitä on ostanut ja mistä.
mun mielestä tässä iässä (24v.) tota harrastavat eniten sellaiset, jotka ovat lapsuudessa eläneet melko vaatimattomissa ja köyhissäkin oloissa. Nyt kun saadaa ihan amiskoulutetun palkkaa, on vähän noussut päähän. Viis siitä, ettei oikeista merkeistä oikein edes tiedetä - vähäks hienoo, kun on ihan Ford, sellanen luksusautomerkki!
Itse olen erittäin hyvin toimeentuleva ja ostokseni ovat sitten sitä tasoa. Kyllä, ostan merkkitavaraa ja kyllä olen köyhästä perheestä lähtöisin.
En koskaan mainosta mitään ja merkkituotteeni ovat sellaisia, joissa ei ole koiran kokoista merkkiä kertomassa "tämä on toooosi kallis". Ystäväni ovat vähävaraisia, lapsuudesta asti olemme tunteneet. Itse olen tehnyt kovan työn ja nostanut itseni hyvätuloiseksi, he eivät. Muutamat heistä ovat sosiaalisen tuen varassa. He kysyvät aina hyvin ärsyttävästi "onko tuokin joku merkkilaukku, kuinka paljon tuokin sohva maksoi...". Tekisi mieli vastata että käytettynä kierrätyskeskuksesta haettu, mutta vastaan yleensä että ihan marketista ostettu tai perus huonekaluliikkeestä löysin... Tosi inhottavaa. Miksi te kyselette ja kaivatte veistä haavassanne??? Jos minulla on varaa ja teillä ei, se ei ole minun syyni. En ole ostamatta siksi, että teille tulisi paha mieli. Mutten myöskään kutsu heitä enää kylään tai mene autolla heille kylään, koska en jaksa sitä iänikuista valitusvirttä siitä, kuinka heillä ei olisi KOSKAAN varaa ostaa / tehdä mitään kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin juuri muutamia asioita itsestäni. En edes tiedä mitkä on Parikan kengät enkä tee tiramisua vaan paistan lettuja ja autokin on aina jonkun toisen vanha.
Minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa puhumme lapsistamme, työstämme, unelmistamme, matkoista, elokuvista, kirjoista, parisuhteista, eri kulttuureista, luonnosta, peloistamme, iloista ja suruista. Välillä ihan arkisista asioista, välillä hyvinkin syvällisistä ja kipeistä. Olen ehkä pitänyt sitä vähän itsestäänselvyytenä mutta nyt juuri tajusin, millainen rikkaus he ovatkaan. Emme juuri koskaan puhu materiasta tai jos puhumme niin tasolla "pesukone hajosi, mikä olisi hyvä, edullinen ja kestävä merkki?".
Kiitos tästä oivalluksesta tänään.
Sinun ongelmaasi en osaa sanoa muuta kuin että vaikuttaa siltä että merkkiostoksinesi olet ikään kuin samaa kastia kuin ystäväsikin, mutta ehkä silmäsi ovat pikkuhiljaa aukeamassa. Toivon, että löydät uusia ystäviä ja uusia keskustelunaiheita!
...joille ihan muut asiat tärkeitä. Heidän kanssa nykyään eniten vietänkin aikaa.
Surettaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ollaan eletty liian pitkään ilman sotia. Historian saatossa 50v välein on ollut jonkinäköisiä koflikteja ja puhdistettu ilmapiiriä. Toivottavasti euroopan talouskriisi leviää myös suomeen niin ihmiset oppisivat taas nauttimaan pienistä asioista ja iloista, loppuisi se ihme luokkajako ja naapuri myhäily, me ollaan sitä ja tätä ja nuo on vaan noita huonopia ihmisiä jne.
Meillä ei tuota ongelmaa ole. Tärkeämpää on elämisen taso kuin elintaso.
Viime aikojen keskustelunaiheita Todellisten Junttien keskuudessa ei suinkaan ole ostot, paitsi ehkä apulannan.
Otteita oman perheen puheenaiheista: 1. nuorison opiskeluvaihtoehdot tulevana talvena. 2. kesän vietto joko lomalla tai ilman lomaa 3. kesän tulo: mitä muuttolintuja, säätila, tuleva marjasato ym. 4. maanviljelykseen liittyvät puheenaiheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mennään kohti minimalismia, ihmiset luopuvat tavaroista eivätkä enää hamstraa niitä. Autoa ei ole kenelläkään ja matkat tehdään lähelle. Kummallista että tämä megatrendi ei ole tavoittanut teitä.
harrastat itse ihan samaa. Sun kertomat jutut olivat minulle ihan vieraita... En ole ikinä kuullutkaan Parikan kengistä, joten niillä et tee vaikutusta ainakaan minuun:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä tässä iässä (24v.) tota harrastavat eniten sellaiset, jotka ovat lapsuudessa eläneet melko vaatimattomissa ja köyhissäkin oloissa. Nyt kun saadaa ihan amiskoulutetun palkkaa, on vähän noussut päähän. Viis siitä, ettei oikeista merkeistä oikein edes tiedetä - vähäks hienoo, kun on ihan Ford, sellanen luksusautomerkki!