Kinaa kastemekosta - muilla kokemuksia?
Äitini teki ristiäisiini aikoinaan aivan ihanan kastemekon kunnollisesta pitsibrodyyrikankaasta. Se on edelleenkin kuin uusi, vaikka siinä on kastettu myös siskoni ja puolet serkuistani.
Lapsesta asti olen ihastellut tuota kastemekkoa ja haaveillut, että joskus saan pukea sen oman lapsen ylle.
No, nyt sitten anoppi ilmoitti, että hänellä on oikein hänen tekemänsä perintökastemekko ja sitä sitten käytetään. Sanoin, että haluan käyttää meidän perheen kastemekkoa.
Anoppipa on jo päättänyt, että kaikki hänen lapsenlapset kastetaan siinä hänen mekossa. Noin vaan, minun puolestani.
Mies ei ota asiaan kantaa. Hän sanoi, että hänelle aivan sama joku yksi rätti, minä saan tehdä, kuten itse haluan.
Miksi kaikesta pitää tulla joku konflikti? Jos pidän oman pääni, olen itse tyytyväinen ja äitikin varmaan, kun mekolle tullut jatkokäyttöä. Mutta anoppi puhisee ja harmittelee. Jos teen anopin mielen mukaan, niin sitten minua (ja ehkä äitiänikin) harmittaa varmaan lopun ikää. Mutta anoppi pääsee loistamaan "perintökastemekollaan".
Kummastuttaa oikeasti tuo anoppi. Ihan mukava ihminen muuten, mutta aina päättämässä asioita muiden puolesta. Omat vanhempani antavat minun tehdä itse ratkaisuni, eivät syyllistä, jos en mene heidän ajatustensa mukaan. Anoppi kauhea syyllistämään.
Miksi pitää toisten puolesta mennä "päättämään" tällaisia asioita ja toitottaa siitä kaikille?
Kommentit (71)
Silloin anopin pitäisi olla hiljaa ja kunnioittaa poikansa päätöstä teidän perheen asioissa.
Alä nyt anna periksi tai olet ovimatto lopun ikääsi.
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi. Sinähän olet tylysti lytännyt miehen suvun perinteet, onko se lapsi oikeasti edes miehen ja kannttaako ottaa hoitoonsa lapsi, jota lapsen äiti ei halua nähdä osana isän suvun jatkumoa.
Eli suututa anoppi nyt kunnolla ja itke muutaman vuoden kuluttua sitä, että sieltä ei hoitoapua heru.
Ei tarvi suututtaa ketään. Tarvii vain tehdä niin kuin itse haluaa, siihen on ap:lla täysi oikeus.
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi. Sinähän olet tylysti lytännyt miehen suvun perinteet, onko se lapsi oikeasti edes miehen ja kannttaako ottaa hoitoonsa lapsi, jota lapsen äiti ei halua nähdä osana isän suvun jatkumoa. Eli suututa anoppi nyt kunnolla ja itke muutaman vuoden kuluttua sitä, että sieltä ei hoitoapua heru.
Ei tarvi suututtaa ketään. Tarvii vain tehdä niin kuin itse haluaa, siihen on ap:lla täysi oikeus.
mutta kannattaa muistaa, että niin on anopillakin. Kun on rättipoikkiväsynyt ja pyytää anopilta apua, on ihan oikein, kun anoppi sanoo itse haluavansa nukkua yönsä kunnolla, eläkää te sitä omaa lapsiperhe-elämäänne. Silloin kannattaa muistaa, että kaikki omat päätökset palaavat takaisin muodossa tai toisessa.
Jos et nyt pidä puoliasi, on se jatkossa vieläkin vaikeampaa. Tuommoisten määräilevien ihmisten kanssa ei pidä miettiä sitä että loukkaako heitä jos tekee oman mielensä mukaan.
Siihen he juuri pyrkivät. Valtansa perustuu vain siihen, että toinen osapuoli varoo loukkaamasta. Tätä he osaavat käyttää hyväkseen.
Ja se määräileminen ja sekaantuminen vain pahentuu jokaisen myönnytyksen jälkeen.
Oma anoppini ei ole varsinaisesti määräilevä, mutta hänellä on kauhean paljon _odotuksia_ lapsiaan, miestään ja muita sukulaisiaan kohtaan. Meitä esimerkiksi odotetaan kylään aina, kun on joku pienikin pyhä tai muu juhlapäivä, ja asiasta kerrotaan niin aikaisin, että meillä ei voi vielä olla suunnitelmissa mennä esim. omien vanhempieni luokse kylään (eli meidät ikään kuin yritetään "varata" anopin perheen käyttöön).
Alussa mies ei ollut uskaltaa kieltäytyä kutsuista, kun sitten äitinsä loukkaantuu. Kerroin hänelle, että minullakin on vanhemmat, jotka myös haluavat nähdä meitä vaikka eivät olekaan niin halpamaisia, että painostavat kylään loukkaantumisen uhalla, vaan hyväksyvät meidän olevan aikuisia ja toimivan kuten meille parhaiten sopii. Onneksi mies ymmärsi tämän ja uskalsi tehdä pesäeron äitiinsä. Anopin vaatiminen, odottaminen ja mankuminen ei kyllä ole mihinkään loppunut.. Hänen viimeisin "iskunsa" tapahtui hiljattain, kun minä ja mieheni menetimme ensimmäisen lapsemme. Suru oli ja on musertava, ja en jaksa pitää suojamuureja yllä yhtä tehokkaasti kuin yleensä. Anoppi yrittää tätäkin tilannetta käyttää hyväkseen ja ehdottelee ja suunnittelee kuinka tulemme viettämään aikaa heidän kanssaan. Omia vanhempiani en ole nähnyt puoleen vuoteen, koska asuvat kauempana ja tunnen todella tarvetta käydä heillä kylässä heti, kun saamme asiat sille mallille että voimme lähteä. Luulisi anopin ymmärtävän tämän selittämättäkin. Ei hän varmaan tietoisesti tuota ahdistelua tee, se vain on kovin läpinäkyvää ulkopuolisen silmin. Ratkaisuni on ollut, että en vain vastaa puheluihin enkä viesteihin - huonoimpina päivinä en edes lue niitä anopin viestejä.
Minua ärsyttää todella paljon se, että ilkeät, painostavat, loukkaantuvat ja kaikin tavoin hankalat ihmiset saavat usein elämässä enemmän kuin ne kiltit ja ymmärtäväiset. Siksi olen ottanut asiakseni olla antamatta periksi, kun joku yrittää painostaa tai perusteettomasti vaatia jotakin itselleen. Jos se ei koskaan tehoaisi, vaan ainoastaan kiltteys ja ystävällisyys toimisi, ihmiset olisivat kiltimpiä ja ystävällisempiä.
Silloinhan ratkaisu on helppo. Sillä äitisi tekemällä kastemekolla ei ole erityisempää merkitystä, mutta anopin tekemä kastemekko on rakkaudella ommeltu perintömekko.
Miksi ihmeessä pitää ehdoin tahdoin aiheuttaa anopille pahaa mieltä, jos vanhempiesi mielestä se mekko on ihan OK?
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi.
Minä suhtaudun asiaan niin, että jos anoppi haluaa seurata lastenlastensa kasvua ja viettää aikaa heidän kanssaan, niin tarjoutukoon silloin tällöin heitä hoitamaan. Jos ei halua, niin ei tarvitse tarjoutuakaan. Mutta mihinkään kastemekon valintoihin tai muihin oman perheemme asioihin anoppi ei voi ostaa ääniä tarjoamallaan avulla. Ne ovat ja pysyvät perheemme asioina - anoppi saa sitten puolestaan päättää oman perheensä asioista (yhdessä miehensä kanssa tietenkin).
T. Tuo äskeinen, jolla on myöskin painostava ja tungetteleva anoppi
Aina on joku joka on puuttumassa toisten asioihin. Jos ei anoppi niin oma äiti, tai joku muu.
Teet niinkuin itse haluat, ei tarvi murehtia loppuikääsi. Aina on joku joka pahoittaa mielensä. Ja voin sanoa kokemuksesta, sen jälkeen kun kolmas lapsi syntyy ja elätte jo täyttä lapsiperhearkea, ketään ei kiinnosta mitä teette. Tämä on tällaista uuden lapsen intoa jolloin kaikki puuttuu ja tekee tuoreen äidin olosta mahdollisimman vaikean.
Itse otin tuossa tilanteessa todellakin väärän asenteen. Ajattelin että aivan sama kunhan riitelemättä selviää! Suvussani on eräs nainen jolla vahvoja narsistisia piirteitä ja tekee elämästä niin vaikeaa jos sanoo yhdenkin poikkisanan. Siitä tulee koko suvun mittainen sota. Hullu nainen. Silloin olin niin väsynyt etten jaksanut ottaa itse kantaa enää mihinkään kun kaikki tehtiin niin vaikeaksi. Tämä narsistinen sukulainen päätti kastemekosta, ristiäistarjoiluihin, virsiin, vieraisiin ja LAPSEN NIMEEN asti! Ja minä typerä annoin vain periksi. Eli esikoisemme nimi on jotain aivan .kröhm. ja kaiken huippu oli se että kun lapsi kastettiin ja tälle naiselle kerrottiin että tämä nimi me nyt otettiin (mieliksesi) niin hän ei edes (muka) muistanut että oli itse niin vaatimalla vaatinut sen nimen. Eli ei edes tunnistanut nimeä.
Eli niin kauan kun annat muiden päättää asioista, niin kauan ne kyllä puuttuu ihan vain jo puuttumisen ilosta. Onhan se kiva katsoa kun toinen hyppelee miten tahtoo eikä itse tarvitse kun vedellä narusta. Sille vain on laitettava stoppi ja olla välittämättä siitä että joku pahoittaa mielensä.
Mutta tsemppiä ristiäisiin. Kyllä sitä tuosta ajan kanssa sisuuntuu. :)
Silloinhan ratkaisu on helppo. Sillä äitisi tekemällä kastemekolla ei ole erityisempää merkitystä, mutta anopin tekemä kastemekko on rakkaudella ommeltu perintömekko.
Miksi ihmeessä pitää ehdoin tahdoin aiheuttaa anopille pahaa mieltä, jos vanhempiesi mielestä se mekko on ihan OK?
mikä on ollut hänen omissa ristiäisissään.. Sekö toive pitäisi ohittaa kokonaan ja mennä isovanhempien toiveiden mukaisesti?
Anopilla on oikeus päättää vaatteet joissa hänen lapsensa on kastettu. Sinulla on sama oikeus omien lastesi kohdalla. Jos miehellesi on asia ihan sama, niin silloin teette kuten sinä haluat. Se on kuitenkin Sinun lapsesi, ei anopin.
Jos haluat jotenkin lepytellä, niin sano anopille että seuraava kastetaan sitten hänen mekossaan.
Miksi ihmeessä pitää ehdoin tahdoin aiheuttaa anopille pahaa mieltä, jos vanhempiesi mielestä se mekko on ihan OK?
Vanhemmille ja miehelle asia on ok miten päin vaan, mutta kun ap itse tahtoo mekon, jota on kaavaillut lapsensa juhlaan jo pienestä. Anoppi voi tahtoa vaikka kuun taivaalta! =D
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi.
Minä suhtaudun asiaan niin, että jos anoppi haluaa seurata lastenlastensa kasvua ja viettää aikaa heidän kanssaan, niin tarjoutukoon silloin tällöin heitä hoitamaan. Jos ei halua, niin ei tarvitse tarjoutuakaan. Mutta mihinkään kastemekon valintoihin tai muihin oman perheemme asioihin anoppi ei voi ostaa ääniä tarjoamallaan avulla. Ne ovat ja pysyvät perheemme asioina - anoppi saa sitten puolestaan päättää oman perheensä asioista (yhdessä miehensä kanssa tietenkin). T. Tuo äskeinen, jolla on myöskin painostava ja tungetteleva anoppi
Sinä voit suhtautua noin, mutta suurin osa av-palstalaisia pitää isovanhempien apua velvollisuutena, josta ei voi kieltäytyä. Mutta anopilla on lupa omiin valintoihin kuten vaikka siihen, että lapsiperhe ei vietä kesiä "suvun mökissä", se kun sattuu olemaan anopin eikä tämän lasten. Menkööt sen toisen suvun mökille, siis sen, jonka kastemekko kelpasi. Ai niin, heillähän ei ole mökkiä ollenkaan. No voi voi, sitten ei nuori perhe mökkeile lainkaan, kun ei ole vuokramökkiin varaa.
Anopit saavat tehdä itsenäisiä päätöksiä, eikä niistä pidä loukkaantua. Eihän?
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi.
Minä suhtaudun asiaan niin, että jos anoppi haluaa seurata lastenlastensa kasvua ja viettää aikaa heidän kanssaan, niin tarjoutukoon silloin tällöin heitä hoitamaan. Jos ei halua, niin ei tarvitse tarjoutuakaan. Mutta mihinkään kastemekon valintoihin tai muihin oman perheemme asioihin anoppi ei voi ostaa ääniä tarjoamallaan avulla. Ne ovat ja pysyvät perheemme asioina - anoppi saa sitten puolestaan päättää oman perheensä asioista (yhdessä miehensä kanssa tietenkin). T. Tuo äskeinen, jolla on myöskin painostava ja tungetteleva anoppi
Sinä voit suhtautua noin, mutta suurin osa av-palstalaisia pitää isovanhempien apua velvollisuutena, josta ei voi kieltäytyä. Mutta anopilla on lupa omiin valintoihin kuten vaikka siihen, että lapsiperhe ei vietä kesiä "suvun mökissä", se kun sattuu olemaan anopin eikä tämän lasten. Menkööt sen toisen suvun mökille, siis sen, jonka kastemekko kelpasi. Ai niin, heillähän ei ole mökkiä ollenkaan. No voi voi, sitten ei nuori perhe mökkeile lainkaan, kun ei ole vuokramökkiin varaa. Anopit saavat tehdä itsenäisiä päätöksiä, eikä niistä pidä loukkaantua. Eihän?
Jos anoppia ei kiinnosta oman lapsenlapsena elämä jos on kastettu väärässä kastemekossa, niin kannattaako sellaista anoppia elämään kaivatakaan?
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi.
Minä suhtaudun asiaan niin, että jos anoppi haluaa seurata lastenlastensa kasvua ja viettää aikaa heidän kanssaan, niin tarjoutukoon silloin tällöin heitä hoitamaan. Jos ei halua, niin ei tarvitse tarjoutuakaan. Mutta mihinkään kastemekon valintoihin tai muihin oman perheemme asioihin anoppi ei voi ostaa ääniä tarjoamallaan avulla. Ne ovat ja pysyvät perheemme asioina - anoppi saa sitten puolestaan päättää oman perheensä asioista (yhdessä miehensä kanssa tietenkin). T. Tuo äskeinen, jolla on myöskin painostava ja tungetteleva anoppi
Sinä voit suhtautua noin, mutta suurin osa av-palstalaisia pitää isovanhempien apua velvollisuutena, josta ei voi kieltäytyä. Mutta anopilla on lupa omiin valintoihin kuten vaikka siihen, että lapsiperhe ei vietä kesiä "suvun mökissä", se kun sattuu olemaan anopin eikä tämän lasten. Menkööt sen toisen suvun mökille, siis sen, jonka kastemekko kelpasi. Ai niin, heillähän ei ole mökkiä ollenkaan. No voi voi, sitten ei nuori perhe mökkeile lainkaan, kun ei ole vuokramökkiin varaa. Anopit saavat tehdä itsenäisiä päätöksiä, eikä niistä pidä loukkaantua. Eihän?
Jos anoppia ei kiinnosta oman lapsenlapsena elämä jos on kastettu väärässä kastemekossa, niin kannattaako sellaista anoppia elämään kaivatakaan?
ja vauva pitää saada johonkin hoitoon. Silloin kelpaa huonompikin anoppi, mutta toivottavasti ei silloin apua anna. Nöyrtyä ei tarvitse kenenkään.
ja yksi miehen vanhassa :)
Ja jos lisää lapsia tulee niin ostan sitten sitä varten vaikka uuden mekon. Kaikki pysyvät tyytyväisinä :)
Lapset väkisin mummolaan, että isovanhemmat pääsevät esittämään ylivertaisia taitojaan? Tällaisesta en ole kuullutkaan...
Sinä voit suhtautua noin, mutta suurin osa av-palstalaisia pitää isovanhempien apua velvollisuutena, josta ei voi kieltäytyä.
Sinä ja miehesi olette nyt saaneet lapsen.Joudutte jatkossakin vastaamaan monesta, monesta eri asiasta, tekemään suuria päätöksiä, ottamaan vastuuta-ja kestämään arvostelua.
Lapsi on teidän ja silloin te päätätte, millaisessa asussa lapsi kastetaan-tai kastetaanko yleensä ollenkaan..
Viisas, aikuinen anoppi on hienotunteinen, eikä puutu perheenne asioihin.Jos näin ei ole, ole sinä aikuinen ja tee reilusti oma päätöksesi.
Jokainen nuoripari hioo suhdettaan näillä pikkujutuilla=) !Toivon teille oikein mukavaa juhlapäivää-valitsemassasi mekossa=).
Pidä oman sukusi kaatwmwkko papin puheen ajan lapsen päällä. Sitten kahvittelua varten vaihda anopin mekko lapsen päälle.
Sulle jää kivat kuvat papin kanssa missä sulle tärkeä mekko ja anoppi saa kahvittelussa omat tärkeät kuvansa kun kummit ja kaimat pitelee lasta sylissä se hänelle tärkeä mekko päällä.
Meillä myös mummon virkkaama upea kastemekko joka on ollut mulle todella tärkeä että lapset kastetaan siinä kun minutkin on kastettu. Miehen puolelta ei onneksi traditioita ole oikein missään asiassa. Helpottaa elämää kun omasta suvustani niitä riittää joka hetkeen ja juhlaan. Lapsilla minun sukunimenikin kun en mieheltä "tavallista" nimeä heille halunnut.
Pidä oman sukusi kaatwmwkko papin puheen ajan lapsen päällä. Sitten kahvittelua varten vaihda anopin mekko lapsen päälle.
Sulle jää kivat kuvat papin kanssa missä sulle tärkeä mekko ja anoppi saa kahvittelussa omat tärkeät kuvansa kun kummit ja kaimat pitelee lasta sylissä se hänelle tärkeä mekko päällä.Meillä myös mummon virkkaama upea kastemekko joka on ollut mulle todella tärkeä että lapset kastetaan siinä kun minutkin on kastettu. Miehen puolelta ei onneksi traditioita ole oikein missään asiassa. Helpottaa elämää kun omasta suvustani niitä riittää joka hetkeen ja juhlaan. Lapsilla minun sukunimenikin kun en mieheltä "tavallista" nimeä heille halunnut.
Silloinhan ratkaisu on helppo. Sillä äitisi tekemällä kastemekolla ei ole erityisempää merkitystä, mutta anopin tekemä kastemekko on rakkaudella ommeltu perintömekko.
Miksi ihmeessä pitää ehdoin tahdoin aiheuttaa anopille pahaa mieltä, jos vanhempiesi mielestä se mekko on ihan OK?
...jos en sitä hänen tekemää mekkoa laita. Hän ei vaan tuo sitä niin kovaäänisesti esille kuin anoppi. On sekin aikoinaan mulle rakkaudella ommeltu perintömekko - sitä ei vaan kukaan ole keksinyt nimittää sellaiseksi.
Anoppihan korosti joka suuntaan tuota perintömekkoasiaa jo, kun eka lapsenlapsi syntyi. Laittoi mullekin viestejä siitä, miten nyt mekko on pesulassa ja nyt siihen on kirjottu ja sitä ja tätä.
On meidänkin mekkoon kirjailtu jne. Mutta ei siitä mölytä.
anopin sen enempiä selittelemättä vetoamalla siihen, että "minä päätän eikä miehen suvun perinteet siihen päätökseen vaikuta" niin anoppi ei ehkä tulevaisuudessa ole se isoäiti, joka lapsen riemulla ottaa vastuulleen parisuhdeaikanne ajaksi. Sinähän olet tylysti lytännyt miehen suvun perinteet, onko se lapsi oikeasti edes miehen ja kannttaako ottaa hoitoonsa lapsi, jota lapsen äiti ei halua nähdä osana isän suvun jatkumoa.
Eli suututa anoppi nyt kunnolla ja itke muutaman vuoden kuluttua sitä, että sieltä ei hoitoapua heru.