Lue keskustelun säännöt.
Kinaa kastemekosta - muilla kokemuksia?
18.06.2012 |
Äitini teki ristiäisiini aikoinaan aivan ihanan kastemekon kunnollisesta pitsibrodyyrikankaasta. Se on edelleenkin kuin uusi, vaikka siinä on kastettu myös siskoni ja puolet serkuistani.
Lapsesta asti olen ihastellut tuota kastemekkoa ja haaveillut, että joskus saan pukea sen oman lapsen ylle.
No, nyt sitten anoppi ilmoitti, että hänellä on oikein hänen tekemänsä perintökastemekko ja sitä sitten käytetään. Sanoin, että haluan käyttää meidän perheen kastemekkoa.
Anoppipa on jo päättänyt, että kaikki hänen lapsenlapset kastetaan siinä hänen mekossa. Noin vaan, minun puolestani.
Mies ei ota asiaan kantaa. Hän sanoi, että hänelle aivan sama joku yksi rätti, minä saan tehdä, kuten itse haluan.
Miksi kaikesta pitää tulla joku konflikti? Jos pidän oman pääni, olen itse tyytyväinen ja äitikin varmaan, kun mekolle tullut jatkokäyttöä. Mutta anoppi puhisee ja harmittelee. Jos teen anopin mielen mukaan, niin sitten minua (ja ehkä äitiänikin) harmittaa varmaan lopun ikää. Mutta anoppi pääsee loistamaan "perintökastemekollaan".
Kummastuttaa oikeasti tuo anoppi. Ihan mukava ihminen muuten, mutta aina päättämässä asioita muiden puolesta. Omat vanhempani antavat minun tehdä itse ratkaisuni, eivät syyllistä, jos en mene heidän ajatustensa mukaan. Anoppi kauhea syyllistämään.
Miksi pitää toisten puolesta mennä "päättämään" tällaisia asioita ja toitottaa siitä kaikille?
Kommentit (71)
Jos anoppi ei ymmärrä ja loaukkaantuu, niin hän on kyllä melko pikkumainen.
Ja jos hän on jo saanut kastettua yhden lapsenlapsen siinä mekossa, niin eiköhänhän ole jo jotain tyydytystä asiasta saanut.
P.s. onko tuo jo kastettu lapsi pojan vai tyttären lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvun lapset on kastettu äitini veljelleni tekemässä kastemekossa. Olin aina ajatellut, että omat lapseni kastetaan siinä.
Anopilla olikin sitten sukukalleutena hänelle aikanaan pula-ajan kankaasta tehty mekko, jossa on kastettu koko heidän suku, ja siihen on kirjaultu kaikkien nimetkin.
Anoppi oletti ilman muuta, että otetaan se hänen mekko, mutta sanoin että esikoinen kastetaan meidän suvun mekossa. Kuopus sitten kastettiin anopin koltussa.
Nyt on kolmas tulossa, anoppi jo höyrysi, että pitää sitten hakea se kastemekko hänen veljen jemmasta. Sanoin hänelle, että meidän suvun mekko on meidän vaatekomerossa ja siinä on valmiina oikean väriset nauhatkin, me otetaan se. Loukkaantuihan tuo rouva taas, mutta ihan vapaasti
Siis toisessa virallisesti kastetaan ja toisessa sitten loppuosa. Näin tulee molemmat perinteet käyttöön. Valokuvat otatte tuplaten ja lähetätte kuvan lapsesta siinä mekossa, jonka suvun mekko on kyseessä.
Voisihan se mekon vaihto olla ihan osa seremoniaakin. Pääsee kummi vähän näyttämään taitojaan!
Myöhemmin omat lapsenne voivat sitten valita, käyttävätkö jompaakumpaa tai ei kumpaakaan, kun te ette syyllistä.
Minä taas pidän perinteistä. Omat lapsemme kastettiin minun 70-luvun yksinkertaisessa kastemekossa, vaikka anoppi oli ostanut oikean rimpsurämpsyrinsessamekon tyttärentyttärensä ristiäisiin ja tarjosi sitä meillekin. Oli niin krumeluurinen, ettei siinä olisi voinut poikaa kastaa... Jää mekko nyt sitten tyttären lapsille perinnöksi eikä tarvitse siitä tapella. Ymmärrän kyllä, jos poikien vaimot haluavat jotain muuta kuin yksinkertaista, jokaisella meillä on vähän erilainen maku.
Juuri sellainen 70-luvun selkeä mekko. Se on vaan tehty sen ajan brodyyrikankaasta, jossa on siis muutamia reikäpitsiompeleita mekossa siellä täällä.
Anopin mekko on just sellainen röyhelöpussi. Ihan omalla tavallaan kaunis.
Mutta tuo kastemekon vaihtaminen kesken kaiken voisi olla ihan hauskakin juttu. :) Ja juuri kummin suorittamana. :D
Laitatte sen kastemekon minkä itse haluatte (tai tässä tapauksessa sinä haluat, koska miehellä ei mielipidettä) ja annatte anopin tukehtua omaan kiukkuunsa. Mä en edes kahta kertaa miettisi, vaan todellakin tekisin kuten minä haluan, onhan minun lapseni kyseessä eikä anopin.
kuin sinun perheesi on kastettu. Sinun lapsi ei anopin.
Ei mitään puvunvaihtoa kesken juhlien.
Mielestäni anopille on nyt näytettävä kaapin paikka. Jos et tee sitä nyt olet ongelmissa tuon ihmisen kanssa jatkossakin. Päättää lapsen kasvatuksen, vaatteet yms.
Sinä synnytit lapsen, äidillä on oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi ei ymmärrä ja loaukkaantuu, niin hän on kyllä melko pikkumainen.
Ja jos hän on jo saanut kastettua yhden lapsenlapsen siinä mekossa, niin eiköhänhän ole jo jotain tyydytystä asiasta saanut.
P.s. onko tuo jo kastettu lapsi pojan vai tyttären lapsi?
Onko sillä nyt väliä? :)
Heillä olisi myös ollut kaksi kastemekkoa valittavana. Mutta kun lapsen isän puolen mekko oli joku kaupasta ostettu tekokuituviritys ja kellastunut, niin tytär valitsi äitinsä mekon.
Tuossa on kahden suvun perinteet vastakkain. Kumpikin perinne on saman arvoinen eli jomman kumman täytyy hyväksyä, ettei tuo mene oman mielen mukaan.
Mä ajattelen aina niin, että tehdään osa asioista meidän ja osa miehen suvun perinteiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdottomasti sitä mekkoa, mitä itse haluat lapsellasi käyttää. Ei se anoppi voi päättää tuollaisista asioista, sairasta. Niin on aikoinaan hänkin varmasti päättänyt, mitä omalle lapselleen puetaan päälle ja nyt sinä teet samanlailla OMAN SINUN lapsesi kanssa. Muutenkin ärsyttää nuo päällekäyvät anopit, jotka kuvittelevat omistavansa lapsen lapsensa. Äläkä syyllisty, vaikka anoppisi sylkisi mitä tahansa päällesi, terve ihminen ei käyttäydy sillä tavalla.
Meillä anoppi tarjoutui maksamaan esikon kastajaiskakun joka sopi minulle hyvin. Puhelin siinä, minkälaista haluaisin ja että minulla on hyviä ajatuksia, mitä kaikkea kakkuun haluan. No anoppipa olikin sitten tilannut sen kakun oman mielen mukaan, ihan erilaisen kun mitä sanoin haluavani. Arvatkaapa "maksoiko" anoppi kakun seuraavan lapsen kastajaisiin. NO EI! Muutenkaan en ottanut sitä hääräämään ja suunnittelemaan, kun tiedän ettei kuuntele yhtään mitä sanon vaan tekee oman mielen mukaan. On ihanaa että lapsilla on toinenkin mummo ja onhan niistä anopeistakin aina apua, mutta mielestäni selkeä raja pitää olla, missä ylittyy hyvän maun raja. Sinun tehtyäsi päätöksesi odottaisin kyllä, että miehesi pitää anopilta sinun puoliasi.
ei mitään mekonvaihtoja vaan selkä seinä nyt anopille, että sinun silmillesi ei hypitä. Jos annat sen höykyyttä sinua nyt, tulee tekemään sitä jatkossakin. Sinun lapsi, sinun päätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mitään mekonvaihtoja vaan selkä seinä nyt anopille, että sinun silmillesi ei hypitä. Jos annat sen höykyyttä sinua nyt, tulee tekemään sitä jatkossakin. Sinun lapsi, sinun päätökset.
oli sama homma, anoppi esitteli omien lastensa mekkoa ja minulla oli mekko, jossa minut oli kastettu. Anoppi sanoi, että tuolla kaapissa on sitten se meidän lasten vanha mekko sinne kastajaisiin. Sanoin enempää miettimättä, että minulla on oma vahna kastemekko tallessa ja me laitetaan se. Piste. EI siinä kannata alkaa äplistelemään ja mukailemaan anoppia, teet niin kuin itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pidin pääni. Käytin kastemekkoa, jota käytin itsekin aikoinaan.
Anoppi huusi täyttä huutoa ennen ristiäisiä, mutta ei sitten enää. Ei mököttänyt tai muutakaan, vaan ristiäiset meni hyvin. Eikä kukaan ole edes maininnut kastemekkoa tilaisuuden jälkeen.
Eli hirvee huuto ennen tilaisuutta,mutta ei enää sen jälkeen.
Tee kuten itse parhaaksi näet. Kyseessä on SINUN lapsesi tilaisuus, ei anopin lapsen. (anoppi on saanut jo omat lapsensa kastaa missä puvussa on halunnut)
ei mitään mekonvaihtoja vaan selkä seinä nyt anopille, että sinun silmillesi ei hypitä. Jos annat sen höykyyttä sinua nyt, tulee tekemään sitä jatkossakin. Sinun lapsi, sinun päätökset.
Jos teet anopille mieliksi nyt, joudut tekemään sitä vastaisuudessakin. Usko vaan.
Mutta jos nyt heti näytät, että teet omat päätöksesi, niin anoppi ymmärtää (ehkä) ettei voi kaikkea päättää sinun puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa jo vaikuttaa isltä, että on syytä käyttää jotain muuta kuin anopin mekkoa, muuten me ollaan ihan narusta vietävissä! :)
Taidan antaa piutpaut ja tehdä oman pääni mukaan. Muuten tosiaan taas tulee esille jokin asia, jonka hän päättänyt meidän puolesta.
Yleensä tulee näihin "anoppi from hell" -avauksiin suhtauduttua tietyllä varauksella, että mitä se miniä taas kohkaa... Mutta mitä enemmän anopistasi kerrot, sitä veemäisemmältä vaikuttaa ihmisenä. Kuvittelee näköjään tosiaan omaavansa vielä jotain vaikutusvaltaa poikaansa! Saat olla tyytyväinen, kun miehesi osaa käyttäytyä aikuisen tavoin, eikä ole äitinsä tossun alla!
Mutta vaikka tämä olisikin perus anoppi-miniä -kohkaaminen, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti se on kyllä kastettavan VANHEMMAT, jotka juhlasta (pukuineen kaikkineen) päättävät, ja koska miehellesi on sama ja sinulle ei, niin sinä päätät, ja ilman muuta kastatte lapsen siinä sinulle rakkaassa mekossa. =)
ei mitään mekonvaihtoja vaan selkä seinä nyt anopille, että sinun silmillesi ei hypitä. Jos annat sen höykyyttä sinua nyt, tulee tekemään sitä jatkossakin. Sinun lapsi, sinun päätökset.
Jos teet anopille mieliksi nyt, joudut tekemään sitä vastaisuudessakin. Usko vaan. Mutta jos nyt heti näytät, että teet omat päätöksesi, niin anoppi ymmärtää (ehkä) ettei voi kaikkea päättää sinun puolestasi.
Oman äitini kohdalla olen oppinut, että jokainen myönnytys vain antaa hänelle vallantunnetta ja lisää sekaantumis- ja määräämisyrityksiä huomattavasti.
Jos hän vaikka yhtenä päivänä saa tuoda meille haluamaansa ruokaa (tykkää tarjota läheisilleen ruokaa vähän liiankin kanssa), niin seuraavalla vierailulla tulee viikon ruokaostosten kanssa ja vaihtaa ruokakaappiemme sisällöt omin päin.
Äitini kanssa täytyy vieläkin pitää todella tarkat rajat ettei hän alkaisi kehittelemään mitään vanhanajan matriarkkakuvitelmia :(
Mieheni kanssa ollaan kuitenkin jo nelikymppisiä ja elämässämme menestyneet vanhempiamme paremmin.
Anopin kanssa pystyy sentään keskustelemaan kuin kenen tahansa aikuisen ihmisen ilman mitään valtataistelupyrkimyksiä :)
Tsempit ap:lle.
Jos et nyt pidä puoliasi, on se jatkossa vieläkin vaikeampaa. Tuommoisten määräilevien ihmisten kanssa ei pidä miettiä sitä että loukkaako heitä jos tekee oman mielensä mukaan.
Siihen he juuri pyrkivät. Valtansa perustuu vain siihen, että toinen osapuoli varoo loukkaamasta. Tätä he osaavat käyttää hyväkseen.
Ja se määräileminen ja sekaantuminen vain pahentuu jokaisen myönnytyksen jälkeen.
Jos anoppi ei ymmärrä ja loaukkaantuu, niin hän on kyllä melko pikkumainen.
Ja jos hän on jo saanut kastettua yhden lapsenlapsen siinä mekossa, niin eiköhänhän ole jo jotain tyydytystä asiasta saanut.
P.s. onko tuo jo kastettu lapsi pojan vai tyttären lapsi?
Onko sillä nyt väliä? :)
Heillä olisi myös ollut kaksi kastemekkoa valittavana. Mutta kun lapsen isän puolen mekko oli joku kaupasta ostettu tekokuituviritys ja kellastunut, niin tytär valitsi äitinsä mekon.
Onhan sillä varmaankin tällaiselle perinnenillittäjälle ihan valtavasti väliä. Kun POIKA on se, joka sitä sukua oikeasti jatkaa, niin tyttären lapsen kastaminen omassa kastemekossa ei vain ole yhtä arvokas asia kuin se, kun on POJAN lapsi kyseessä.
Löisin aika ison summan vetoa, että tässä on syy siihen, miksi anoppi on noin itsepintainen tällaisen pikkuasian suhteen.
Anyway, ylempänä sanottiin jo kaikki tarpeellinen: lapsi on sinun ja miehesi, joten te päätätte kastemekon. Jos miehesi mielestä on aivan sama, mikä mekko on, ja sinun mielestäsi äitisi mekko olisi parempi, niin valitsette äitisi mekon ja sillä hyvä. Anoppi tokenee kyllä järkytyksestään ajan kanssa jos ei muuten. Ja tekee hänelle hyvää oppia, että hän ei ole maailman napa, jonka pillin mukaan kaikki tanssivat. Kuulostaa siltä, että hänelle on tähän asti annettu liikaakin periksi, jos kerran kehtaa oikein ääneen sanoa tuon "kaikki lapsenlapseni" -jutun. Ihan kuin ei olisi muitakin ihmisiä, joiden lapsenlapsista on kysymys, ja ihan kuin näillä lapsilla ei olisi ihan vanhemmatkin olemassa.
Tuossa on kahden suvun perinteet vastakkain. Kumpikin perinne on saman arvoinen eli jomman kumman täytyy hyväksyä, ettei tuo mene oman mielen mukaan. Mä ajattelen aina niin, että tehdään osa asioista meidän ja osa miehen suvun perinteiden mukaisesti.
taas on päädytty siihen että luodaan ihan omat perinteet.
Niissä voi olla mukana juttuja miehen suvun perinteistä ja minun sukuni perinteistä, mutta paljon keksitään ihan omia juttuja.
Tärkein valintakriteeri on aina meidän oma mielipiteemme, ei isovanhempien mielipiteet.
Anoppi voi vetää herneen nenään jos haluaa, silti vanhemmilla on oikeus päättää mitä lapsensa päälle pukevat, juhlissa ja arkena. Piste.
Asuttiin alunperin samassa kaupungissa kuin anoppi (ja miehen sisarukset ja omat vanhempani). Etsittiin omistusasuntoa ja löydettiin kaksi kivaa rivarikotia. Toinen tuosta kotikaupungista ja toinen naapurikaupungista.
Se naapurikaupungin koti, johon päädyttiin, oli isompi, halvempi ja lähempänä mun työpaikkaa. Miehellä liikkuva työ, niin hänellä ei niin väliä, missä asutaan.
Anoppi nosti kamalan häläkän, että olisi pitänyt ottaa se "koti"kaupungin asunto, kun se lähempänä häntä. Kuitenkin ihan autoileva ihminen ja matkaa ei kuitenkaan tule kuin joku 20-30 minuuttia. Mutta kovasti silloinkin ilmoitti meille, että hän nyt päätti, että tuon te ostatte. Eh.