Mitä tehdä, kun oma sisko tai veli katkaisee pikkuriidan takia välit? :(
Minulle on käynyt näin. Riidan aihe ei ollut edes mikään iso. Jos takana ei olisi ollut rankka työpäivä, en varmasti olisi edes hermostunut siinä tilanteessa.
Olen pahoitellut omalta osaltani ja osoittanut toivovani, ettei riita jäisi kalvamaan välejämme. Sisarukseni on toista mieltä ja vetää mykkäkoulua jo kolmatta viikkoa. Tätä ennen emme ole aikuisiällä riidelleet.
Paha mieli. :( Tulevaisuudessa on edessä monenlaisia perintöasioiden ym. selvittelyjä, mutta noinkohan niistä mitään tulee jos toinen katkaisee välit jo pikkujutun takia. :(
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 22:43"]
On mielenkiintoista huomata, että usein ihminen johon välit on katkaistu kokee syyn olleen vain "pikku juttu" tai "yksi väsymyksessä sanottu huomautus" ja välit katkaiseen mielestä kyse on vuosikausia jatkuneesta kiusaamisesta tms.
[/quote]
Tästä on itsellänikin omakohtaista kokemusta. Vastuu ilkeistä puheista aina kummasti siirtyy kuulijan kontolle....
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:44"]
Kannattaa lähteä juttusille sovitellen. Anna siskosi olla mitä hän on ja voit pahoitella tilannetta omalta puoleltasi. Voihan sitä lomamatkan sähellystä koittaa helpottaa toteamalla että sinä pidät tuosta ja minä tästä. Molemmat on tahtoneet liikaa omaa tapaa lomailla ja joustoa ei ole löytynyt. Voihan tuosta oppia! Välillä tarttee ainakin toisen päästä tekemään omia mielitekojaan ja välillä taas toisen. Joko yhdessä tai erikseen!
Joskus myöhemmin saatatte pystyä nauramaan tuolle mutta minusta olisi korkea aika oppia kunnioittamaan että toisella on oikeus haluta eri asioita mistä itse pitää ja antaa aikaa niille. Ja päinvastoin.
Se että te sitten nahisette mitä pitäisi lomalla tehdä on vaan väärin ja tyhmää.
[/quote]
Väärin ja tyhmää - niin ketä kohtaan, sinuako? Tuosta lomafiaskosta opin sen, ettemme tule koskaan enää lähtemään yhdessä minkäänlaiselle reissulle. En aio olla sisareni kynnysmattona tässä asiassa, eikä hän tule minulta kuulemaan minkäänlaisia pahoitteluja - enhän ole itsekään kuullut niitä häneltä. Minusta lomalla nimenomaan täytyy saada lomailla omaan tapaan, eihän loma muuten miltään tunnu. Olisin ollut itse ihan tyytyväinen, että olisimme kohteessa viettäneet erilliset lomat, mutta valitettavasti emme olleet matkalla kahdestaan eikä se ollut sen vuoksi mahdollista. Lisäksi puhelimeni ei toiminut loman aikana ollenkaan - jostain syystä ei operaattori toiminutkaan kaukokohteessa minun puhelimellani ja meillä oli vain yksi avain huoneeseen. Täysin erilliset aikataulut eivät sen vuoksi olleet mahdollisia.
Pointtini edellisillä viesteillä oli juurikin, että ihmiset ovat mitä ovat. Jos sisaren tai veljen kanssa ei tule toimeen pitkiä aikoja, niin on ihan hyvä pitää oma elämä ja lomat erillisinä. Ulkopuolisista pikkuriidoilta tuntuvat asiat ovat usein sellaisia, missä pienet inhottavat asiat ovat kasaantuneet vuoreksi. Itseäni rasitti lomalla jatkuva siskoni järjestämä odotuttaminen ja kaupoissa luuhaus, mikä aiheutti sen että pääsin tasan yhtenä päivänä tekemään jotain mitä itse halusin. Kaikki retket ja nähtävyydet jäivät näkemättä, kun siskoni valitti kalleutta ostaakseen hetken päästä taas yhdet kengät. Summa summarum: tauko tekee hyvää.
[/quote]
Ei nyt sitten tullut mieleen yleisen käytännön mukaan jättää hotellihuoneen avain respaan jolloin se on molempien käytettävissä ?
Tää on vanha juttu, mutta vieläkin mietin siskoani 20 v vuoden mykkäkoulun jälkeen kuitenkaan pahemmin häntä kaipaamatta. Luulen, että tämä on luonnekysymys. herkästi loukkaantuvat ovat kovia loukkaamaan muita, mutta annas, kun joku muu uskaltaa sanoa vastaan, silloin ei nähdä koskaan. Eli narsistinen luonne.
Onneksi tiesin jo etukäteen hänen luonteestaan, koska hänen ystävänsä kertoivat epätoivoisena, että siskoni oli katkaissut suhteensa heihin ilman mitään erikoista syytä. Ymmärsin samantien, kun hän "otti etäisyyttä", että se tarkoittaa, että hän laittaa minut pannaan.
Tietenkin alussa mietin, että mitä minä olen oikein tehnyt, mutta loppujen lopuksi, IHANAA, kun ei tarvi tuommoisten ihmisten takia kävellä varpaillaan. Sisko tai ei, se on todella hyvä, että tuommoiset häippäsee. Anti niiden olla YKSIN. Mulla riittää ystäviä, enkä ikinä tekis kelleen noin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 22:43"]
On mielenkiintoista huomata, että usein ihminen johon välit on katkaistu kokee syyn olleen vain "pikku juttu" tai "yksi väsymyksessä sanottu huomautus" ja välit katkaiseen mielestä kyse on vuosikausia jatkuneesta kiusaamisesta tms.
[/quote]
Tästä on itsellänikin omakohtaista kokemusta. Vastuu ilkeistä puheista aina kummasti siirtyy kuulijan kontolle....
[/quote]
Toisaalta jotkut ihmiset ihan oikeasti loukkaantuvat pikku jutuista, ilman mitään aiempaa varoitusta, antamatta toiselle mahdollisuutta edes selittää (jos kyseessä on esim. ihan täysin väärinkäsitys).
En puhu tässä nyt omasta puolestani, olen vain sivusta seurannut läheltä jotain todella hämmentäviä riitoja. Joistain tapauksista en voi tehdä muita päätelmiä kuin että jotkut ihmiset tuntuvat pyrkivän pompottamaan ja alistamaan muita ihmisiä "herkkähipiäisyydellään". En tietenkään tapauksia tuntematta väitä, että näin olisi laita kenelläkään tässä ketjussa.
ehkä ylireagoit pahasti ja sanoit pahasti? Vaikea arvioida kun et tilanteesta mitään kerro.
Ehkä olit kohtuuton ja sisarus loukkaantui aiheesta.
Ehkä käytöksesi ei ollutkaan pikkujuttu vaikka itse asian niin näetkin. Ja kuulostaa aika välipitämättämältä "olen omalta osaltani pahoitellut"..
Vanhaa lapsuuden kateutta sua kohtaan? Tai uutta kateutta? Perhe, työ, raha, ura, asunto, ulkonäkö, äly?
Ja kuulostaa aika välipitämättämältä "olen omalta osaltani pahoitellut"..
Mitä olisi pitänyt tehdä, ettei olisi välinpitämätön?
ap
Tosin kyseessä ei ollut pikku riita.
Niin eipä kai siinä muuta vointehdä. Ehkä tiedustella, miksi sisarusten reagoi noin voimakkaasti. Ehkä siinä oli joku väärinymmärrys?
Mutta muuten reagoisin itse juuri noin. Joka syyttä suuttuu, se lahjasta leppyy
sohaisemaan jotain muurahaispesää siinä tilanteessa. Lyhyesti sanottuna kyllästyin kuuntelemaan sisarukseni ikävää asennoitumista tiettyihin asioihin ja huomautin hänelle siitä. Äänensävyni oli varmasti hermostunut väsymykseni takia, mutta en todellakaan tarkoittanut loukata. Ajattelin että hän perustelisi, ehkä samalla tavalla kipakasti, miksi on sitä mieltä kuin on. Vaan eipä perustellut, sen sijaan otti järkyttävät pultit ja on siitä lähtien kieltäytynyt puhumasta minulle.
Minun mielestäni tilanteessa ei asiatasolla ole edes mitään anteeksipyydettävää. Mielipiteitä ja asenteitakin saa olla. Korkeintaan omaa käytöstään voi pahoitella, kuten olen tehnyt.
ap
Veti herneen nenään pari viikkoa sitten ihan mitättömästä asiasta ja sen jälken ei ole kuulunut mitään vaikka yleensä ollaan melkein päivittäin yhteydessä. Meille tämä ei tosin ole kovin uutta. Tällaisia tuiskahduksia tulee aina joskus, nykyään kyllä harvemmin onneksi, mutta ärsyttää silti. Saapa nähdä kuinka kauan tämän kertainen mökötys kestää...
Oma sisarukseni veti hernren nokkaan kun kieltäydyin toistuvasti juttelemasta hänen kanssaan kun hän soitteli aina humalassa. Todella raskasta kuunneltavaa kun toinen niin umpihumalassa ja saman asian kertomista moneen kertaan. Ja aina jossain pulassa. Itkin melkein joka puhelun jälkeen kun en enää jaksanut. Nyt ollaan väleissä mutta ei niin läheisissä kuin ennen.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 22:37"]
Etelänmatkka meni pilalle sisaren dominoivan luonteen takia. Siinä tuli sanottua sitten pahasti puolin ja toisin. Nyt pidetään taukoa toisistamme. Hyvä näin. Ei vielä ole tullut ikävä.
[/quote]
Juu taisit itse olla se dominoiva narsisti siellä, myönnä pois?
[/quote]
Siskoni ei ole narsisti enkä ole muuten minäkään. Sen sijaan olemme molemmat vahvoja luonteita ja yhteenottoja tulee sen vuoksi välillä. Olisi pitänyt tajuta ettemme ole parasta mahdollista matkaseuraa toisillemme, kun käsitys lomasta ja rentouttavasta olosta on sen verran erilaisia.Kuten sanottu, nyt on tauko paikallaan eikä vielä ole ikävä tullut. Rento olo kun tietää ettei tarvitse tanssia hänen pillinsä mukaan ja inhottavista tilanteista pääsee pois. Itse tykkään aktiivilomailusta ja siskon käsitys hyvästä lomasta on ostosparatiisi. Hänellä on myös kurja tapa odotuttaa itseään monta tuntia.
Oletko mahdollisesti itse narsisti, kun tykkäät viljellä tuota sanaa?
Ymmärrän hyvin suuttumiset ja jonkin aikaa erillään olot, mutta en välien katkomista yhden tai edes muutaman riidan takia. Sisaruksia ei kasva puun oksalla lisää, ja aniharvoin se toinen osapuoli o täysin viaton ristiriitoihin.
Ap, anna olla ja soita parin kuukauden päästä ja kysy, onko sisko leppynyt ja haluaako jutella vai sovitteko, että annetan menneiden olla menneitä.
Todennäköisesti siskosi hermostui jostai muusta kuin mistä sinä luulit riidelleesi tai mitä luulit sanoneesi. Semmoista se on, ihmiset tulkitsee asioita hirmu eri tavalla.
Onkohan ap enää linjoilla, aloitus on jo pari vuotta vanha...
Itse ymmärrän välirikot hyvin. Jos ei enää viihdy yhdessä ja jatkuvasti pahoittaa mielensä toisen takia niin miksi hakata päätä seinään vain sen takia, että kyseessä on sisarus. Parempi etsiä omanhenkisiä ystäviä ja viettää heidän kanssaan aikaa. Aikuisena ei tarvitse enää syödä lapsuuden pakkopullaa.
Pienistä jutuistahan ne välirikot aina syntyvät. Taustalla on sitten useamman vuoden katkeruutta.
Minulla ja siskollani on molemmilla temperamenttia ja ollaan erityisesti nuorina tapeltu kovastikin. Nyt aikuisena on yritetty välttää mutta vaikeaa se on ollut ja yhteenottoja tuli aiemmin paljon. Viime vuosina olen mielestäni yrittänyt niitä välttää ja siskokin kai, kun ei olla mykkäkoulua vietetty.
Viimeisin uhkaava välirikko oli pari vuotta sitten, kun sisko valitti vartaloaan ja lihavuuttaan (on 160 cm ja 52-55 kg). Minä olen lihava ja olen kuunnellut siskoni valituksia hiljaa vuoisikausia. Lopulta totesin, että toivoisin itse olevani joskus hänen mitoissaan ja tyytyväinen vartalooni, jolloin hän kilahti ja huusi, että näytän naurettavalta läskiltä pitkässä tukassani. Se on teinimäistä ja lihavalta tosi säälittävää. En muista, miten sain hänet rauhoittumaan. Ehkä pyysin anteeksi tai vaihdoin puheenaihetta, mutta sen puhelun jälkeen itkin, koska mielestäni en ollut ansainnut tuollaista rehellisyydenpuuskaa. Leikkasin sitten tukkani lyhyeksi enkä ole pitkästä sen jälkeen uskaltanut edes haaveilla ja tiedostan oikein hyvin, että seuraavalla kerralla saatan kilahtaa siskolleni "pikkujutusta", kun vieläkin jaksan miettiä tuota kuviota. Häntä ilmeisesti ärsyttää se, etten ole myötätuntoinen hänen lihavuuskomplekseilleen, mutta en kuitenkaan haukkunut häntä niin kuin hän haukkui minua ja näitä lihavuuspuheita olen siis kuunnellut vuodesta toiseen ihan koko ajan. Itse en ulkonäköäni hänelle pui, koska se ei ole minustakaan mukavaa kuunneltavaa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:44"]
Kannattaa lähteä juttusille sovitellen. Anna siskosi olla mitä hän on ja voit pahoitella tilannetta omalta puoleltasi. Voihan sitä lomamatkan sähellystä koittaa helpottaa toteamalla että sinä pidät tuosta ja minä tästä. Molemmat on tahtoneet liikaa omaa tapaa lomailla ja joustoa ei ole löytynyt. Voihan tuosta oppia! Välillä tarttee ainakin toisen päästä tekemään omia mielitekojaan ja välillä taas toisen. Joko yhdessä tai erikseen!
Joskus myöhemmin saatatte pystyä nauramaan tuolle mutta minusta olisi korkea aika oppia kunnioittamaan että toisella on oikeus haluta eri asioita mistä itse pitää ja antaa aikaa niille. Ja päinvastoin.
Se että te sitten nahisette mitä pitäisi lomalla tehdä on vaan väärin ja tyhmää.
[/quote]
Väärin ja tyhmää - niin ketä kohtaan, sinuako? Tuosta lomafiaskosta opin sen, ettemme tule koskaan enää lähtemään yhdessä minkäänlaiselle reissulle. En aio olla sisareni kynnysmattona tässä asiassa, eikä hän tule minulta kuulemaan minkäänlaisia pahoitteluja - enhän ole itsekään kuullut niitä häneltä. Minusta lomalla nimenomaan täytyy saada lomailla omaan tapaan, eihän loma muuten miltään tunnu. Olisin ollut itse ihan tyytyväinen, että olisimme kohteessa viettäneet erilliset lomat, mutta valitettavasti emme olleet matkalla kahdestaan eikä se ollut sen vuoksi mahdollista. Lisäksi puhelimeni ei toiminut loman aikana ollenkaan - jostain syystä ei operaattori toiminutkaan kaukokohteessa minun puhelimellani ja meillä oli vain yksi avain huoneeseen. Täysin erilliset aikataulut eivät sen vuoksi olleet mahdollisia.
Pointtini edellisillä viesteillä oli juurikin, että ihmiset ovat mitä ovat. Jos sisaren tai veljen kanssa ei tule toimeen pitkiä aikoja, niin on ihan hyvä pitää oma elämä ja lomat erillisinä. Ulkopuolisista pikkuriidoilta tuntuvat asiat ovat usein sellaisia, missä pienet inhottavat asiat ovat kasaantuneet vuoreksi. Itseäni rasitti lomalla jatkuva siskoni järjestämä odotuttaminen ja kaupoissa luuhaus, mikä aiheutti sen että pääsin tasan yhtenä päivänä tekemään jotain mitä itse halusin. Kaikki retket ja nähtävyydet jäivät näkemättä, kun siskoni valitti kalleutta ostaakseen hetken päästä taas yhdet kengät. Summa summarum: tauko tekee hyvää.
nosto