Muita, jotka ei vain kertakaikkiaan löydä miestä rinnalleen?
Viisi vuotta sinkkuelämää takana ja riittäisi jo minulle, mutta kukaan ei vain tunnu kiinnostuvan minusta. Enkä ymmärrä miksi.
Olen ihan kaunis, mukava ja lähestyttävä ihminen. Miehetkin on kehunu ja hyvin tulen juttuun kaikkien kanssa, mutta jokin siinä sitten loppujenlopuksi puuttuu, koska kukaan ei ole vakavissaan halunnut alkaa tutustumaan pintaa syvemmälle. Vai lapsiko siinä sitten on esteenä. Eikö mies kestä toisen miehen lasta.
Oli miten oli, minulla olisi niin paljon annettavaa. Halkean kun en voi antaa muuta kuin äidillistä rakkautta. Tahdon perheen, tasavertaisen elämänkumppanin, en laskujenmaksajaa.
Lapsikaan ei ole mikään rasavilli käytöshäiriöinen vaan ihan tavallinen kasvatuksen saanut.
Olisi kiva tietää missä mättää. Käsi sydämellä voin sanoa; minä en tiedä.
Kommentit (76)
samassa jamassa itsekin... siis 2 lapsen yh-äiti, ihan nätiksi kehuttu, hyvässä työssä jne., mutta yksinoloa on takana jo vuosikaudet. Tai no oikeammin enimmäkseen itse valittua yksinoloa, sillä mun ongelma on se, että en pysty enää kiinnostumaan kenestäkään :( Aina löytyy joku "vika", joka vie mielenkiintoni... Ja se ainoa mies joka sai mielenkiintoni syttymään ei halua minua. Mikä paradoksi!!
Koetan ajatella asian niin, että kun se oikea löytyy, niin en kerta kaikkiaan löydä hänestä moitteen sijaa eikä hän minusta. Vaan olisihan se oikea kiva löytää ennen eläkevuosia, vielä kun tässä on itsekin periaatteessa lastentekokykyinen - vaikka en pakosti enää yhtään lasta haluakaan synnyttää.
Tsemppiä meille kaikille sinkuille, ja aurinkoista kesää tasapuolisesti kaikille :)
Et vaan ole kohdannut "sitä oikeaa". Niin se menee.
Itse olen tehnyt vastaavanlaisen avauksen av:lle. Olin sinkkuäitinä kuusi vuotta ja sitten tärppäsi :). Olin lopettanut etsimisen jo ja keskittynyt asioihin, mitkä elämässä oli hyvin. Eli kaikkeen muuhun kuin siihen miehen löytymiseen. Niin se sitten vai tulla tupsahti eteeni, juuri kun oli henkisesti valmistautunut olemaan loppu elämäni yksin.
Ja mitä luonteeseeni tulee, niin olen ihan ok tyyppi, mutta pms- aikaa aivan hirviö. Lisäksi olen aika jääräpäinen ja suorasanainen. Pikku Myyksi on joku kutsunut. Sitä olenkin, mutta Myyhän on ihana :), niinkuin sinäkin ap ja kaikki muut :D
Tsemppiä :)
eronneen naisen, jolla on lapsi, kun mies saa samasta ikäluokasta vielä lapsettoman naisen, jolla ei eria takana.
Ei ihme, jos miehellä alkaa hälytyskellot soimaan, kun tuossa iässä on jo ehditty sekä lapsia tekemään että eroamaan. Varmasti mies miettii, että aika äkkiä on edellinen mieskin huomannut, että ei tuon naisen kanssa voi elää, ja on lempannut naisen pellolle.
Miksi siis yrittää näin riskialttiin naisen kanssa, kun aivan yhtä mukavia naisia löytyy lapsettomista ja eroamattomistakin.
Mulla kaksi lasta, mies on mua 7 vuotta nuorempi ja totesi joskus, että ei sitä näköjään koskaan osaa arvata, minkälaiseen naiseen sitä rakastuu ja minkälaisessa elämäntilanteessa yhtäkkiä on.
Onhan siinä totuttelemista lapsettomalla miehellä, mutta jos rakastuu, niin kypsä mies osaa tehdä kompromisseja.
Toki meillä on "etuna" se, että lapset ovat joka toinen viikko isällään ja oli sinänsä paljon kahdenkeskistä aikaa. Eri asia varmasti jos lapsi/lapset on koko ajan läsnä.
Mä kyllä sanoisin että satsatkaa määrään aluksi. Tavatkaa mahdollisimman paljon miehiä, niin on parempi mahdollisuus tavata joku jonka kans synkkaa. Jos joku juttu lopahtaa, niin ei mitään suruaikaa vaan heti uutta koukkua veteen. Ei riitä että käy kerran kuussa jossain ihmisten ilmoilla, lisäksi treffejä nettipalstojen kautta ja ystäville suora kehotus esitellä kaikki vähänkään potentiaaliset miehet, lisäksi sitten omaa aktiivisuutta esim. Harrastuspiireissä. Tästä se on kiinni. Jos tapaa vain kolme miestä vuodessa niin tsäänssit siihen että joku niistä olisi itselle sopiva on ihan olemattomat. Jollakin on voinut käydä mäihä ja ensimmäinen ukko kelpaa, mutta älkää laskeko sen varaan.
"tapaa paljon miehiä" on huono neuvo. Sillä tavalla opit vain nirsoilemaan lisää. En edus usko teoriaan "siitä oikeasta". Uskon, että ihminen rakastuu ja rakastaa jos tahtoo, ja sen voi itsekin valita säätämällä oma mielensä vastaanottavaiseksi.
En tällä tarkoita, että kenen tahansa kanssa voi seurustella, vaan sitä, että jos kuulostelet sitä oikeaa olet niin helvetin itsetietoinen koko ajan, että ei sinun kanssasi kukaan jaksa olla pohtimassa onko tämä nyt sitä vai ei.
Suhteisiin ei tarvita vatvomista, arpomista, valikointia ja "miesten läpikäyntiä" vaan halua ja kykyä heittäytyä ja rakastaa.
kun tässä ketjussa on tullut korostettua pariin kertaan sitä "Ei hylly ei lölly" ja "Hyvännäköinen"
ja silti te eukot ootte niin lonely.Itse olen +30 (no okei tasan kk päälle sen)
Neljän lapsen äiti
Saman (ainoan) rakkaan puolisoni kanssa yhdessä 15vuotta (Joo joo, ensirakkaus!)
Ylipainoa; löytyy +++
MUTTA SILTI; tunnen että ollasn onnelisia yhdessä edelleen monien vuosien ja näiden kilojen jälkeen.
Meiltä löytyy se yhtinen sävel.
Toinen aloittaa lauseen, toinen lopettaa sen (jos ei joku lapsista ole jo tässä vaiheessa ehtinyt mukaan väliin keskusteluun :D )Me mennään ja tehdään kumpikin (eli sitä harrastamista ja paljon puhuttua OMAA AIKAA) mutta kumpikin meistä tekee sen toisensa ehdoilla "No Tiina ei hirveesti ehkä diggaa jos mä lähden kolmeksi viikoksi kalaan.." tai "Ei se Matti pahastu jos mä nyt lähden tän baari-illan jälkeen tsekkaamaan tuon jampan uuden eteisenmaton..." etc. YMMÄRRYS, ARVOSTUS ja KUNNIOITUS, toista kohtaan.
Täysin väärä aika ja paikka
Erittäin tylsät naiset elävät parisuhteessa
Erittäin tietämättömät naiset elävät parisuhteessa
Erittäin lihavat ja laihat naiset elävät parisuhteessa
Kyse on siitä, mitä haluaa omaan elämäänsä. Kaikki naiset eivät tyydy yksinkertaisiin kaljaörvelöihin, jotka juopottelevat, jättävät ja pettävät. Monelle naiselle kyseiset miehet edustavat unelmien huipentumaa.
Minulla on myös vahvoja mielipiteitä joita en ujostele kertoa - minulla ei ole sitä vastaan mitään että toinen on eri mieltä enkä yritä toista käännyttää ajattelemaan kuten minä, mutta joillekin sekin että joku pieni hissukannäköinen nainen kertookin yllättäen jonkun vahvan näkemyksen vaikka politiikasta tai uskonnosta tuntuu olevan liikaa. Se ei ehkä olisi liikaa, jos ensivaikutelma minusta ei olisi ollut sellainen että siinäpä mukava kiltinnäköinen tossukka, mutta kun se ujon temperamenttini takia on sellainen niin todellisuus on yleensä järkytys. Mulla ujous siis on jotain mikä esiintyy vain parilla ensimmäisellä tapaamisella, sen jälkeen se katoaa, mutta tuntuu että tuo ujous aiheuttaa sen että ihan vääränlaiset ihmiset ihastuu minuun.
Itselläni on myös vahvat mielipiteet, enkä pelkää niitä sanoa suoraan. Ja hyvin moni mies pelkää minua tästä syystä. Omani löysin sitten netistä.
Netin etuna on se, että ensin voi tutustua ihmisen sisimpään, ja vasta myöhemmin siihen ulkokuoreen. Koska tiesin hyvin, mitä haluan ja millainen itse olen, ja olen hyvä sekä kirjoittamaan että lukemaan ihmisten tekstien rivien väleistä, nettideittailu oli minulle todella antoisaa.
Kyllä siellä niitä kultakimpaleitakin on; ainakin omalle kohdalleni osui pari. :) Toinen heistä se täydellinen. Nyt yhdessä kymmenen vuotta.
Varsinkaan kun on vain yksi lapsi! Mulla on vaikka kuinka paljon tuttuja, jotka löytäneet suhteen vaikka jopa useammankin, kun 1 lapsi.
Ja jos ap:lla ikää alle 30, niin ei todellakaan hätää.
Itselläni on 3 lasta ja erosin kun nuorin oli vauva, ja ikää 36v.
Ihan hyvin on parisuhteita löytynyt, ihmeekseni olen kiinnostanut myös itseäni nuorempia, lapsettomia miehiä, ja nytkin seurustelen yhden sellaisen kanssa. :)
joten tarjontaa on. Alle kolmekyymppisiä en juurikaan katsele, koska monilla heistä tuntuu olevan vielä nuoruusvuodet menossa. Oma kokemus siis.
He joita olen tapaillut, ovat kyllä päässeet tutustumaan lapseenikin, kun luottamussuhde on syntynyt. Ja huomiota olen antanut. Olematta kuitenkaan riippuvainen. Olen tapaillut niin lapsettomia kuin lapsellisia.
Ja todellakin olen saanut kehuja avoimesta ja lämpimästä luonteestani ja tiedän itsekin olevani hyvää "vaimoainesta", mutta se ikuinen mutta.
ap
Pudotapas ihan oikeasti ikähaarukkaa kolmenkympin molemmin puolin. 35-40 vuotiaat ei välttämättä enää jaksa sitoutumiskammossaan alkaa mihinkään perheleikkeihin riippumatta siitä, onko omia lapsia vai ei.
Ikähaarukassa n.28-32 löytyy varmasti miehiä, joita lapsi ei haittaa ja ovat vähitellen alkaneet rauhoittumaan vauhtivuosistaan ja varmasti moni kaipaa sitä rauhoittavaa tekijää rinnalleen, syytä rauhoittua. Kuten sanoin, jokin muu syy on, kuin lapsi ja tässä tapauksessa se saattaa olla liian vanha ikähaarukka.
t:8
että tämän kanssa pidetään hauskaa, mutta pidempään suhteeseen ei luottoa löydy.
...niin otapa yhteyttä noihin miehiin ja kysy heiltä suoraan miksi kiinnostus loppui. Kannusta heitä puhumaan suoraan, sanomaan vaikka samat sanat, joilla selittivät suhteenne päättymisen parhaalle kaverilleen. Yhteydenotto riittävän etäisellä tavalla, esim. meilillä, että kehtaavat vastailla.
että tämän kanssa pidetään hauskaa, mutta pidempään suhteeseen ei luottoa löydy.
melkoisen kaksinaismoralistisesta luonteesta...
lestan kommentti?
vain paneminen ja vastuuton elämä. Jos sinulla ei ole tarjota tarpeeksi a) pillua b) huolettomuutta niin et kiinnosta miehiä. Yksinkertaista mutta totta.
alle nelikymppinen olen ja 7 v lapsen äiti. Ei vaan löydy miestä rinnalle...erosta pari vuotta. Baareissa en tykkää käydä, joten sekö on syy etten löydä miestä? Haluaisin löytää ihan tavallisen, kunnollisen miehen körilään :) lapsetkaan ei ole esteenä.
miehet ovat realisteja. Toiset naiset ovat hauskanpitoa, toiset suhteita varten.
että tämän kanssa pidetään hauskaa, mutta pidempään suhteeseen ei luottoa löydy.
Tuollainen 50-lukuinen asenne miehellä kertoo itsekeskeisestä ja melkoisen kaksinaismoralistisesta luonteesta...
lestan kommentti?
Pudotapas ihan oikeasti ikähaarukkaa kolmenkympin molemmin puolin. 35-40 vuotiaat ei välttämättä enää jaksa sitoutumiskammossaan alkaa mihinkään perheleikkeihin riippumatta siitä, onko omia lapsia vai ei.
Ikähaarukassa n.28-32 löytyy varmasti miehiä, joita lapsi ei haittaa ja ovat vähitellen alkaneet rauhoittumaan vauhtivuosistaan ja varmasti moni kaipaa sitä rauhoittavaa tekijää rinnalleen, syytä rauhoittua. Kuten sanoin, jokin muu syy on, kuin lapsi ja tässä tapauksessa se saattaa olla liian vanha ikähaarukka.t:8
niitä muutamaa kyllä, jotka on osoittanut riittävää kypsyyttä. Lähinnä tarkoitin, että useimpia heitä kiinnostaa vielä liikaa baarit ja muu oma vapaus. Yhtä 27 vuotiasta yritin "kesyttää" aikani, mutta se vei voimiani liikaa, eikä tulosta syntynyt, joten luovutin.
Olet kyllä oikeassa, että ehkä voisin taas laskea ikähaarukkaa. Tuo viimeisin taisi minut säikäyttää katselemaan muutaman vuoden varttuneempia.
ap
Ihmissuhteet ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita. Mua ainakin pelottaa jos tapaamani nainen on liikkeellä tositarkoituksella ja olisi kovi pian valmis muuttamaan yhteen.
eronneen naisen, jolla on lapsi, kun mies saa samasta ikäluokasta vielä lapsettoman naisen, jolla ei eria takana.
Ei ihme, jos miehellä alkaa hälytyskellot soimaan, kun tuossa iässä on jo ehditty sekä lapsia tekemään että eroamaan. Varmasti mies miettii, että aika äkkiä on edellinen mieskin huomannut, että ei tuon naisen kanssa voi elää, ja on lempannut naisen pellolle.
Miksi siis yrittää näin riskialttiin naisen kanssa, kun aivan yhtä mukavia naisia löytyy lapsettomista ja eroamattomistakin.