Kaduttaa vauva.

jotka ilolla viskaa raskauden jälkeen roskiin? Eikö äiti saisi koskaan enää ajatella itseään kun on lapsia maailmaan pykännyt?

Mua ei haittaa niinkään kasvava maha ja ne ällöt vaatteet: onhan niistäkin kiusaa, mutta se on vielä pientä. Ne on nämä inhottavat raskausvaivat, jotka ottaa päähän ja rankasti. Väsyttää, " vetää suonta" , selkää särkee niin että tuskin pystyy kävelemään, närästää. Ja pitäisi vaan olla hehkeä ja onnellinen ja pyörittää perheen arkea kuten ennenkin. Kun vielä on esikoinenkin tuossa.

kuin ap ja vauvan synnyttyäkin vielä joskus tuli mieleen, että mitä onkaan tullut tehtyä, tosin siihen vaikutti sekin että alkuaika uuden vauvan kanssa oli monella tavalla kivikkoinen ja raskas, vaavi nyt 6kk ja elämä alkaa voittamaan.

Tsemppiä ja voimia sinulle, monesko rv menossa ?

Inhosin valaan olemustani ja kömpelyyttäni. Masennuin pahasti. Nyt en voi kuitenkaan sanoa muuta kuin että kun vauva syntyi kaikki nuo tunteet katosi.Ja aloin kuntoilla ja kävellä vauvan kanssa heti jotta saisin tutun minän takaisin.ja sainkin. Kunhan et syytä vauvaa olemuksestasi niin pärjäät kyllä.

Minulla raskaus vasta ihan alussa,rv 9. Mutta muistuu mieleen kaikki se mitä raskaus tuo tullessaan. Toisaalta eihän se ole kuin 9kk mitä tätä kestää mutta silti se rasittaa. Jospa tämä tästä jotenkin. En tietenkään vauvaa tästä syytä,itseäni kyllä-minähän itse tähän tilaan halusin. Se vaan aika kultasi muistot ja nyt tultiin alas pilvilinnoista ryminällä. -ap

Aika monella tutulla on samanlaiset kokemukset kuin minulla ja monella täällä tokan lapsen odottamisesta: ei siitä kyllä välttämättä kovastikaan pysty nauttimaan. Kun kerta kaikkiaan ei voi keskittyä vaan siihen odotuksen eikä pysty käytännössä lepäämään juuri yhtään enempää kuin normaalistikaan.

Sinulla tosiaan ei taida olla kuin yksi lapsi. Kyllä tämä toisen odotus on rankkaa. Levätä ei voi silloin kun huvittaa ja kun vois aika menee vessassa ramppaamiseen sun muuhun " kivaan" .

olin raskausaikana mielestäni ihan ok, käytin nättejä äitiysvaatteita jne.



nyt sitten maha roikkuu edelleen 4kk synnytyksesä, mikään vanha ei mene päälle, eikä mammoihinkaan voi pukeutua näyttämättä kamalalta. verkkareissa odottelen suunnilleen ihmettä tapahtuvaksi ja kroppani palautuvaksi.



ekan kerran kun palautuminen oli nopeaa ja ennättikin vielä huolentiä itsetäkin.



t: raitamaha

Outoa, minusta taas se raskausaika oli ihanaa. Tosin ei alku. Ajattele, että tämä odotus vielä palkitaan. Ei saa olla niin itsekäs että ajattelee noin.