Lue keskustelun säännöt.
Auh, miten raskas tapaaminen lastenvalvojan luona...
15.06.2012 |
Sanoin, että haluaisin, että lapsi on enemmän isänsä luona että olen burn outissa ja että vituttaa suorastaan, kun lapsen isä voi pitää kesälomaa lapsista ja töistä.
Sanoin suoraan, että olen kateellinen kun mulla ei ole samanlaista mahdollisuutta. Lastenvalvoja alkoi kyselemään että miksei ja kerroin, että teen gradua ja paria kurssia nyt kesällä että voin hakea syksyllä töitä ja ihan totuudenmukaisesti kerroin, että teen opintoja yötä myöten eikä ole mahdollisuutta minkäänlaiseen lomaan ja että kulunut vuosi on on h-e-l-v-e-t-i-l-l-i-ne-n. Sitten mua alkoi itkettää, en pysty puhumaan noita asioista itkemättä, niin väsynyt olen. Piti lähteä pois huoneesta käytävälle niiskuttamaan vähäksi aikaa ja loppuaika meni silmiä pyyhkiessä enkä pystynyt puhumaan mitään, kun ääni ei pitänyt.
Tapaamissopimusta ei saatu aikaan, minä haluaisin että lapsi olisi enemmän isänsä luona kuin sen kaksi vkl/kk ja muutaman viikon vuodessa lomilla.
Itkettää vieläkin :,( Tuollaiset tapaamiset ovat aina kauhean rankkoja jostain syystä.
Kommentit (58)
Sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan pitää itsestäsi huolta, et voi tehdä itsestäsi pahinta martyyriä, sitten jeesuksen ja puolustella olevasi vastuusi tunteva aikuinen.
Lapsella ei ole muita, kun SINÄ. Äitiys antaa oikeuden omia lapsi automaattisesti itsellesi, mutta se tuo mukanaa helvetinmoinsen vastuun, joka täytyy rohkeasti ottaa ja se vaatii nöyrtymistä ja katseen nostamista omasta navasta peiliin.
Isä ei ole velvollinen olemaan sinulle saatavilla silloin, kuin sinä häntä tarvitset. Sitten, kun saadaa tasa-arvoinen vanhemmuus, isällekkin oikudet päättää lapsen elämästä ja kuolemasta, voidaan enemmän jo velvoittaakin.
Jos ei nyt jaksa opistekella, sen aika on myöhemmin. Se apu, joka taloudelliseen tilanseen saatavilla pitää ottaa vastaa, ylpeys pitää niellä. Itsenäinen aikuinen ymmärtää enemmän, kuin vain sen, joka omasta nenästä valuu suuhun.
Tsemppiä ap silti, mutta ole vastuullinen aikuinen ensin, sitten tavoittele parempaa elämää. Molemmat mahtuu lapsen lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se yllätti.
Se, että sinä olet jaksanut yksin ja hampaat irvessä, ei merkitse, että ap:n olisi tehtävä niin. Me olemme erilaisia ja meillä on erilaiset voimavarat.
Minä itse kauhistelen isää, joka haluaa olla isä kaksi kertaa kuukaudessa eikä "pysty" enempään, vaikka lapsen äiti itkee lastenvalvojalla, ettei jaksa. Ja mitä tekee isä, kun pääsee kotiin? Laittaa halventavan tekstarin! Tällaista luuseria täällä sitten puolustellaan ja silitellään, ja samaan hengenvetoon syyllistetään ap:tä siitä, että on ajanut miehen pettämään, että on pilannut välit luuserimieheen ja siksi on ok, että mies ei lastaan halua tavata ja että on syypää omaan burn outiinsa, koska yh:t eivät vain saa burn outia. Tai jos saavat, ovat luusereita. Huh!
Ap, ehkä on niin, että kun on läpikäynyt eron, on jotenkin sisäisesti oppinut siihen, että isällä ei ole mitään velvollisuuksia. Minä taas näen, että lapsella on kahdet vanhemmat ja kun toinen on jaksamisen äärirajoilla, toinen astuu remmiin. Lapsen parhaan vuoksi.
Miehesi ei ole mikään isä, ihan pelkkä nolla. Minusta tuo tukiperhe olisi itse asiassa todella järkevä veto. Toki nyt ehkä tuntuu, että lapsella on sitten liian monta paikkaa, minne mennä, mutta myöhemmin se palkitsee monin verroin. Lapsella on turvallinen perhe, jossa käydä mahdollisesti vuosia, vähän niin kuin sukulaisperhe. Osittain voi myös korvata tuota olematonta isää, joka varmaan pettää lapsenkin niin kuin petti sinua (ja taas täällä palstalla määitään, että sinä ajoit isän siihen, kun eihän sen isän tarvitse ajatella ikinä lapsensa parasta). Ihan tulevaisuuden varalle olisi hyvä hankkia se tukiperhe, johon tutustuisitte lapsen kanssa hissukseen.
Tsemppiä!
Tuli taas tosi paha mieli pienen ihmisen puolesta. Toivon hänellä kovasti voimia ja jaksamista.
Voi, lapsi kulta. Luuletko, että onni löytyy pankkitilistä?! Pelkään todella pysytkö kasassa, kun pian huomaatkin, että et voi saada kaikkea haluamaasi ja sinulle ei syksyllä olekkaan sitä työpaikkaa, jota pidät itsestään selvänä ja joudut nöyrtymään ja hakemaan elatuksesi yhteiskunnalta.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sinulla on tosi suuri usko omaan ylivoimaisuuteesi.
eipä ollut lastenvalvojallaakaan paljo älyä päässä kun ehdottaa tukiperhettä vaikka isä on maisemissa ja velvollinen huolehtimaan lapsestaan tasapuolisesti äidin kanssa! Hyvä ap, että olet järkevä ja ymmärrät että se ei ole lapsen etu, että hoidon lisäkis heitetään vielä outoon perheeseen/aikuisille hoitoon
Laita se exäsi tiukille ja puhukaa. koittakaa tehdä kompromissi.
Puolustuksella on oltava oma puheenvuoronsa, että voisimme arvioida, onko isästä vastuunkantoon.
Luonnollisesti on isejä, jotka eivät välitä lapsistaan. Mutta on myös tavaton määrä isejä, joille ei anneta mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka toiset yh-äidit mollaavat ap:ta. Se on ihan normaalia, että kun kaksi ihmistä saa lapsen, he huolehtivat siitä yhdessä, kummallakin on vastuuta suht yhtä paljon ja nimenomaan jos toinen EI JAKSA, toinen astuu remmiin!! On se ihme, että teillä on tommoset mielipiteet, että "sinä nyt vaan oot yh ja näin se olla pitää". Ei todellakaan pidä. Millä lailla sillä miehellä ei nyt yhtäkkiä olekaan vastuuta kuin se 17 % lapsen hoidosta??? Kysyn vaan.
Ei sitä yksinään tehdä itsestään YH-äitiä. Että ottaa pattiin. Ettäs kehtaatte, vaikka samassa tilanteessa ootte ite. Miten voitte edes ajatella tuolla lailla?
28 v äiti
Jotka ovat tulleet purkamaan tänne kiukkuaan, voi paska sanon minä. Katkeria suorastaan.
Ap: lle kovasti voimia. Jos itkeminen helpottaa itke, itsekkin olen herkkä itkemään ja itken itkuni ja sitten taas helpottaa. Kovasti jäin miettimään tilannettasi. Koita jaksaa pikkuisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen eduksihan on luotu standardi, joka toisen viikonlopun tapaamiset ja tosiaan, kaksi viikkoa kesällä. Tämä standarihan on luoto lapsen parhaaksi ja sillä on taattu lapsen oikeudet toiseen vanhempaansa. Eihän parisuhteeskaan lapsen hoito mene tasan vanhempien kesken. Vuoroviikothan eivät edes vielä sovi noin pienelle lapselle, en ymmärää mitä vaatoatte, että vanhemmuus tulisi jakaa tasan, eihän se ole lapsen etu vaan tämä järjestely, joka on jo käytössä.
*Tämä ei ole mikään lapsen etu eikä standardi- vaan jonkubn katkeran sossuämmän 70- luvulla luoma systeemi. Lapsen etu on elää arkea molempien vanhempien kanssa. Sorry mutta vuoroviikko ei ole ainoa vaihtoehto pienen lapsen kanssa, ajattelua saa käyttää apuna. Meillä mentiin pienen lapsen aikataulussa pari päivää kerrallaan, lähekkäin asuen ja toimi erinomaisesti. Suurin osa vaan ajattelee niin jäykästi, että lapsen on muka parempi olla vain äidin kanssa. Näin ei todellakaan aina ole. Säälin lapsia joiden äidit omivat ne. Isät ovat rikkaus lapselle! Eläköön isät!
eipä ollut lastenvalvojallaakaan paljo älyä päässä kun ehdottaa tukiperhettä vaikka isä on maisemissa ja velvollinen huolehtimaan lapsestaan tasapuolisesti äidin kanssa! Hyvä ap, että olet järkevä ja ymmärrät että se ei ole lapsen etu, että hoidon lisäkis heitetään vielä outoon perheeseen/aikuisille hoitoon Laita se exäsi tiukille ja puhukaa. koittakaa tehdä kompromissi.
Tukiperheeseen tuleva lapsi ei ole pallo, joka vaan heitetään perheeseen, vaan tapaamiset yms. tehdään lapsen ja lapsen vanhempien ehdoilla, pikku hiljaan tutustuen, side luodaan ensin ihan arkisissa tilanteissa ja asteittain vanhempi jää pois.
Miettikää, tässäkin lapsi on vasta 2 v. ja hän on menettänyt arjen jakamisen isänsä kanssa ja isällä ei (ap mukaan) ole tahtoa ja tunteita jakaa arkeaan lapsen kanssa, vaan tapaa lastaan todella vähän, millainen side teistä tälläiseen isään on?! Aika etäinen.
Kompromississä on kaikki on tyytymättömiä, ero vanhemmuudessa avainsana on JOUSTO ja molemmin puolinen. Se, että lähdetään laittamaan toista tiukille jne. pahentaa vaan asioita, toista ei voi pakottaa tuntemaan tai kantamaan vastuutaan, sen pitää tulla jokaisesta itsestään.
Tapaamisriidoissa parisuhde tavallaan jatkuu olemalla toisilleen hyvin loukkaantuneita, tässäkin on taustalla todella tyypilinen tilanne, tunne hylätyksi tulemisesta ja siitä, että on joutunut hirvittävän vääryyden kohteeksi.
Joskus sitä joutuu uhraamaan itsensä, että olisi edes se yksi aikuinen, joka näkee lapsen edun, eikä lähteä lietsomaan huoltajuusriitaa, joka on varmin tapa katksaista välit lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se ei velvoita millään tavalla tapaamisiin. isä voi haistattaa vaikka vitut ja lähteä huoran matkaan jos siltä tuntuu.
miks tehdä lapsia jos niitä ei kumpikaan sitten halua hoitaa tai pitää itsellään. onko pakko tehä itelleen niin "rankkaa", kaikki pelkkiä tekosyitä. naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka toiset yh-äidit mollaavat ap:ta. Se on ihan normaalia, että kun kaksi ihmistä saa lapsen, he huolehtivat siitä yhdessä, kummallakin on vastuuta suht yhtä paljon ja nimenomaan jos toinen EI JAKSA, toinen astuu remmiin!! On se ihme, että teillä on tommoset mielipiteet, että "sinä nyt vaan oot yh ja näin se olla pitää". Ei todellakaan pidä. Millä lailla sillä miehellä ei nyt yhtäkkiä olekaan vastuuta kuin se 17 % lapsen hoidosta??? Kysyn vaan. Ei sitä yksinään tehdä itsestään YH-äitiä. Että ottaa pattiin. Ettäs kehtaatte, vaikka samassa tilanteessa ootte ite. Miten voitte edes ajatella tuolla lailla? 28 v äiti
Itse olen yksinhuoltaja ollut kohta 14-vuotta, joka on sitä mieltä, että terveitä aikuisia on kautta aikojen kasvanut yhden vanhemman perheissä.
Itsestään selvyys on, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ovat vastuussa lapsesta, mutta yhtä itsestään selvää on, että vanhemmuutta ei voi jakaa tasan.
Äitiys ei anna sellaista oikeutta, että voisimme määritellä, millaista sen isyyden tulee olla ja minusta niin kauan, kun äitiyden vallan merkitystä ei pystytä tarkastelemaan riittävän avoimesti, äidit tulee olemaan syyllisiä kaikkiin ongelmiimme.
Äidin- ja isänvaistot ovat erinlaisia ja jokin idea siinä on, että lapsen hoivaaja on äiti. Äiti on se, joka päättää lapsen syntymästä ja kuolemasta, miten lapsen nälkää tyydytetään, rinnalla vai pullolla, tai annetaanko lapsen itkeä vaiko lohdutetaanko häntä jne.
Erossa lapsi jää sen vanhmemman luokse, joka on päävastuun lapsesta kantanut, miksi sitten erossa, sen vastuun sitten tulisi kasvaa. Valitettavasti se monissa tapauksissa kasvaakin sillä 17%.
Mitä sitten, jos yh väsyy. Toki isä on ensinmäinen vaihtoehto, mutta jos se vastuu on ollut olematonta, isää ei ole kiinnostanut jne. Tälläinenkö on sitten lapselle kyllin hyvä vanhempi?!
Entä äidin omaa vastuu omasta hyvinvonnistaan, tukiverkostaan, että hän jaksaa sen vastuunsa kantaa. Onko hän silloinkaa ollut oikea vaihtoehto lähivanhemmaksi alunperinkään, ei lasta voi pallotella paikasta toiseen, sen mukaan, kuka milloinkin jaksaa.
eipä ollut lastenvalvojallaakaan paljo älyä päässä kun ehdottaa tukiperhettä vaikka isä on maisemissa ja velvollinen huolehtimaan lapsestaan tasapuolisesti äidin kanssa! Hyvä ap, että olet järkevä ja ymmärrät että se ei ole lapsen etu, että hoidon lisäkis heitetään vielä outoon perheeseen/aikuisille hoitoon Laita se exäsi tiukille ja puhukaa. koittakaa tehdä kompromissi.
Tukiperheeseen tuleva lapsi ei ole pallo, joka vaan heitetään perheeseen, vaan tapaamiset yms. tehdään lapsen ja lapsen vanhempien ehdoilla, pikku hiljaan tutustuen, side luodaan ensin ihan arkisissa tilanteissa ja asteittain vanhempi jää pois.
Miettikää, tässäkin lapsi on vasta 2 v. ja hän on menettänyt arjen jakamisen isänsä kanssa ja isällä ei (ap mukaan) ole tahtoa ja tunteita jakaa arkeaan lapsen kanssa, vaan tapaa lastaan todella vähän, millainen side teistä tälläiseen isään on?! Aika etäinen.
Kompromississä on kaikki on tyytymättömiä, ero vanhemmuudessa avainsana on JOUSTO ja molemmin puolinen. Se, että lähdetään laittamaan toista tiukille jne. pahentaa vaan asioita, toista ei voi pakottaa tuntemaan tai kantamaan vastuutaan, sen pitää tulla jokaisesta itsestään.
Tapaamisriidoissa parisuhde tavallaan jatkuu olemalla toisilleen hyvin loukkaantuneita, tässäkin on taustalla todella tyypilinen tilanne, tunne hylätyksi tulemisesta ja siitä, että on joutunut hirvittävän vääryyden kohteeksi.
Joskus sitä joutuu uhraamaan itsensä, että olisi edes se yksi aikuinen, joka näkee lapsen edun, eikä lähteä lietsomaan huoltajuusriitaa, joka on varmin tapa katksaista välit lopullisesti.
Ideaalimaailmassa ero toimisi niin, että lapsi asuisi lähellä molempia vanhempiaan ja nämä toisiaan ja lasta kunnioittaen hoitaisivat arjen tasapuolisesti jakaen.
Totuus on yleensä aina oikeasti jotain ihan muuta ja usein jompi kumpi vanhempi syystä tai toisesta haluaa/joutuu muuttamaan kauemmaksi ja epäselvä ja epätasapuolinen kuvio on valmis.
Koittakaa nyt ihmiset tajuta, että elämä ei mene niinkuin strömssöössä ja vielä vähemmän asiat sujuu lapsiperheen vanhempien eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa viimeisen kerran...
Voih, täälläkään ei kaikki mennyt ap tahdon mukaan. Ei tullut pelkkää myötäilyä...
itkupotkuraivarit
Ap vastaa viimeisen kerran...
Voih, täälläkään ei kaikki mennyt ap tahdon mukaan. Ei tullut pelkkää myötäilyä...
niinkuin muut?
ap
kuuluisi tehdä viran puolesta lastensuojeluilmoitus sillä niin uupuneelta vaikutat.
Saisit tukea ja apua. Ota vastaan se tukiperhe ja tee opinnot loppuun. Lopeta mariseminen.
On kurjaa kun kumpikaan vanhempi ei halua pitää lasta luonaan. Yleensä on niin että taistellaan kumpi saa pitää lasta luonaan.
Oletteko harkinneet että antaisitte lapsen pois, vaikka adoptioon.
Ilmeisesti liian nuorena olet lapsen tehnyt ja ei ole ollut ymmärrystä siihen mitä vanhemmuus on arjen tasolla. On perheitä joissa äidit vastaa lapsista 24/7 siitäkin huolimatta vaikka isä asuu samassa taloudessa. Sinulla sentään on "lomaa" lapsesta pari kertaa kuukaudessa ja muutama viikko vuodessa loma-aikaan.
Olen ollut yh 15 vuotta, kaksi lasta. Isä ei halua tavata lapsiaan kuin ehkä kerran vuodessa tai parin vuoden välein eikä ole olleet hänen luonaan koskaan lomia. Pisin aika jonka ovat olleet on 3 vrk ja sekin otti koville.
Nyt kun lapset lähestyy aikuisuutta ei heillä ole mitään kiinnostustakaan oppia tuntemaan isäänsä.
ja kiillottaisi sädekehääni sillä, että lapset eivät edes halua oppia tuntemaan isäänsä... Hieno että olet jaksanut, mutta silti...
vaikka kuinka olisi katkeraa exää eron jälkeen, vaikka ihan syystäkin, niin se vain kannattaa pysyä väleissä sen lapsen isän kanssa, jos haluaa, että asiat jatkossa sujuvat edes jotenkuten. Jos vaan katkeruuttaan lässyttää ja haastaa riitaa, niin ei ole ihme, jos toinen ei ole yhteistyöhaluinen.