Lue keskustelun säännöt.
Auh, miten raskas tapaaminen lastenvalvojan luona...
15.06.2012 |
Sanoin, että haluaisin, että lapsi on enemmän isänsä luona että olen burn outissa ja että vituttaa suorastaan, kun lapsen isä voi pitää kesälomaa lapsista ja töistä.
Sanoin suoraan, että olen kateellinen kun mulla ei ole samanlaista mahdollisuutta. Lastenvalvoja alkoi kyselemään että miksei ja kerroin, että teen gradua ja paria kurssia nyt kesällä että voin hakea syksyllä töitä ja ihan totuudenmukaisesti kerroin, että teen opintoja yötä myöten eikä ole mahdollisuutta minkäänlaiseen lomaan ja että kulunut vuosi on on h-e-l-v-e-t-i-l-l-i-ne-n. Sitten mua alkoi itkettää, en pysty puhumaan noita asioista itkemättä, niin väsynyt olen. Piti lähteä pois huoneesta käytävälle niiskuttamaan vähäksi aikaa ja loppuaika meni silmiä pyyhkiessä enkä pystynyt puhumaan mitään, kun ääni ei pitänyt.
Tapaamissopimusta ei saatu aikaan, minä haluaisin että lapsi olisi enemmän isänsä luona kuin sen kaksi vkl/kk ja muutaman viikon vuodessa lomilla.
Itkettää vieläkin :,( Tuollaiset tapaamiset ovat aina kauhean rankkoja jostain syystä.
Kommentit (58)
lapsella isovanmhempia, jotka voisivat auttaa hoidossa? Mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että saat opintosi päätökseen. Ei se tukiperhekään mikään katastrofi olisi, jos se pelastaa sinut burn outilta.
Ajattele niin, että vaikka vuoden päästä on asiat jo ihan toisin. Nyt vain menet päivä ja asia kerrallaan vaikka hampaat irvessä. pystyt siihen kyllä, kun olet noin isoista vaikeuksista jo nytkin selvinnyt!
Tsemppiä ja kauniita ajatuksia sinulle! Olet varmasti loistoäiti. Mies jääkööt omaan arvoonsa elareita makselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toit pettämisen esille puolustellaksesi omia heikouksiasia, harva pettää pettämisen ilosta, sitä ennen varmasti on tapahtunut paljon ja mies ei ole koskaa parisuhteessa yksin. Pettäminen on seuraus, ei syy.
Ok, mies on sika ja voit syyttää häntä siitä, että hän hylkään lapsen lähes täysin, mutta voi tähän myös lisätä, että sinä olet saattanut tietämättäsi provosoida tilanteen tähän pisteeseen. Sinun kätesi maalaa mustaa ja valkoista maisemaan. Ainahan jokainen on omassa elämänkerrassaan sankari.
Äiti, joka ajaa itsensä loppuun, jättää lapsen vailla oikeuksia. Jos et nyt nosta katsetta peiliin ja myönnä, että tarvitset apua. Et voi luvata lapsellesi sitä lapsuutta, jonka hän ansaitsee vaan hän on yksi lapsi lisää siiheen joukkoon, joka kasvaa ilman kodin turvaa ja huolenpitoa.
Äidin masennus ei vaurioita lasta pysyvästi, jos lapsella on tukenaan toinen aikuinen, joka kykenee kantamaan lapsesta tunnevastuuta, eli vastaamaan lapsen aloitteisiin ja hoivaamaan häntä äidin kerätessä voimia. Useilla lapsilla on myös isä, toinen huoltaja tai hoivaaja, joten hekin mukaan neuvolaan kuulemaan miten auttaa masentunutta puolisoa ja tukea lapsen kehitystä!
Lasta suojaa myös se, jos masentunut vanhempi jaksaa - edes ajoittain - katsoa asioita lapsen näkökulmasta, kuten sinä olet tehnyt kysyessäsi miten lasta voisi parhaiten huomioida. Hienoa! Lasta voi huomioida hymyilemällä, hellimällä, suostumalla lapsen aloitteisiin ja pyytämällä anteeksi. Ihan pienellekin vauvalle kannattaa kertoa, että äiti on ollut masentunut, ja siksi suuttunut helposti, eikä se ole lapsen vika.
Masennuksen hoito voi olla keskusteluapua, lääkitystä, vuorovaikutushoitoa lapsen kanssa, vanhemman omaa pitkä-aikaista terapiaa, joskus osastohoitoakin - jokaisen vanhemman kohdalla hoitoarvio täytyy tehdä yksilöllisesti. Vauvan tai pienen lapsen vanhemmalle suosittelen aina hoitoa, jossa huomioidaan myös lapsen kehitys; kuten sinullakin, useimmilla masentuneilla vanhemmilla on syyllisyydentunteita siitä, miten lapsi on kärsinyt masennusaikana.
peräänkuuluttaisin isovanhempia/ vanhempien sisaruksia?? Eikö esim. isän puoleiset isovanhemmat ole missään tekemisissä lapsen kanssa? Luulisi, että olisivat hyvinkin halukkaita tapaamaan lasta ja hoitamaan välillä, kun kerran isän kautta mahdollisuudet ovat harvassa. Ehkä he eivät uskalla tai tohdi ottaa sinuun suoraan yhteyttä? Kysy, hyvä ihminen, jos omat vanhempasi eivät jaksa auttaa tarpeeksi.
Kylläpä on taas pimeetä porukkaa linjoilla.
Tsemppiä ap, koita ottaa lopputyö niin kevyesti kuin mahdollista, kunhan saat sen jotenkuten väännettyä niin se riittää. Yhdessäkään työpaikassa ei niitä tuijotella. Gradun kirjoittaminen on stressaavaa ilman lastakin, joten ymmärrän tuskasi.
Viimeisenä vaihtoehtonahan voit aina hakea töitä viittä vaille valmiina, vaikka tietenkin se lykkäisi taas valmistumistasi.. Mihin tulokseen tuletkin, tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on joka toinen vkl isällään ja se ei riitä sinulle? Kuinka hirveän paljon enemmän hänen pitäisi sitten olla? Ikävä kyllä, sinä olet nyt yh ja sinun on otettava se vastuu lähivanhempana lapsestasi. Tiedän, että se on iso ja rankka vastuu, mutta muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole.
Itse olin pitkään kahden pienen lapsen yh. Ja isä otti joka toinen vkl. Se oli rankkaa aikaa. Mutta joka toinen vkl on kuitenkin ihan sitä omaa aikaa.
Tosi kurjaa, voin vaan kuvitella millainen vuosi ja alku lapsen elämässä on ollut. Elämää elettynä pari vuotta ja jo hän on menettänyt arjenjakamisen toisen vanhempansa kanssa.
Voin vaan myös kuvitella miltä isästä tuntuu, hänkin on toinen niistä, joka joutuu kokemaan sen eron järkyttävimmän seurauksen, hänkin on mennettänyt yhteisasumisen lapsensa kanssa.
Eihän sitä voi meistä äideistä kukaan kuvitella, tunnistaisimmeko mekään omaa arvoamme ja merkitystämme tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toit pettämisen esille puolustellaksesi omia heikouksiasia, harva pettää pettämisen ilosta, sitä ennen varmasti on tapahtunut paljon ja mies ei ole koskaa parisuhteessa yksin.
kyllä vaan monikin pettää juurikin siitä pettämisen ilosta.
Älä syyllistä ap:ta, sinä ilkeä ihminen.
Tsempit sulle ap! Vaikutat fiksulta naiselta.
Lapsella on kaksi isovanhempaa elossa, molemmat pitkälti yli 70 ja toinen aika alkoholisoitunut. Sisaruksilla on omat burn outtinsa.
Joo, ehkä minä ajoin miehen pettämään ja jättämään. Voi olla tosiaan niinkin... Tai sitten ei.
Eikä mun tarvitse miettiä, miten olisin lapsen kanssa tai huomioida lasta, osaan kyllä sen homman ihan tarpeeksi hyvin. En ole epävarma äitinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin yh ja olen vastuussa itsestäni lapselleni. En voi vetää itseäni burn outtiin koska olen vastuullinen aikuinen ja haluan pitää huolta itsestäni LASTANI VARTEN.
Masentunut ja burn out äiti, joka ei ota kontaktia lapseen on turvaton äiti!
Yhtä edesvastuunonta on olla alkoholisti ja ruveta sitä kautta turvattomaksi, kuin suorittaa niin piippuun itsensä, että ei pysty antamaan lapselle sen ansaitsemaa aikaa ja huomiota, kun on itkuinen, sekava, katkera ja kuoleman väsynyt.
t. toinen yh
Jota yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja
epätasa-arvo aitaavat. Äitiys on arvovalinta, jota tehdessä jokaisen tulisi muistaa, että olemme elämänantajina velvollisia ottaamaan vastuumme omista arvovalinnoistamme, emme voi ulkoistaa velvollisuuksiamme isälle, isovanhemmille jne. Isä ei yksin kertaisesti osaa olla äiti.
Äitiys ei anna meille diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulee olla. Isällä on standardi joka toisen viikonlopun tapaamis oikeus ja tämä standardi on luotu lapsen parhaaksi.
Mikä on pahin seuraus ap kiukuttelussa, hän voi provosoida tilanteen siihen pisteeseen, että isä kääntää selkänsä kokonaan lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itke rauhassa. Tämä on nyt sellainen rankka elämänvaihe, jota muistelet myöhemmin ja ajttelet, että helvetin hyvin jaksoin sellaisessakin paineessa.
Sulla on selkeä suunnitelma, sen toteuttaminen on rankkaa, mutta saat gradun tehtyä. Kun olet "vaan" töissä ja työ alkaa olla tuttua ja lapsikin on isompi, niin homma alkaa rullata hienosti.
Tsemppiä ja halauksia!
Olet saanut täällä positiivisia ja kannustavia vastauksia, niiden lisäksi jotain ihan pöllöjäkin. Miksi edes kommentoit noita pöllöjä ja menet niihin mukaan? Koetko olevasi tilivelvollinen jollekin random-syyttelijälle?
Ei, et ole.
Vai kuvitteletko, että joku kiusanhenki muuttaisi asennettansa kun kerrot hänelle mikä tilanne oikeasti on?
Epäilen.
Näillä palstoilla vastauksia tulee aina montaa sorttia. Ei niihin huonoihin kannata paukkuja uhrata yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan pitää itsestäsi huolta, et voi tehdä itsestäsi pahinta martyyriä, sitten jeesuksen ja puolustella olevasi vastuusi tunteva aikuinen.
Lapsella ei ole muita, kun SINÄ. Äitiys antaa oikeuden omia lapsi automaattisesti itsellesi, mutta se tuo mukanaa helvetinmoinsen vastuun, joka täytyy rohkeasti ottaa ja se vaatii nöyrtymistä ja katseen nostamista omasta navasta peiliin.
Isä ei ole velvollinen olemaan sinulle saatavilla silloin, kuin sinä häntä tarvitset. Sitten, kun saadaa tasa-arvoinen vanhemmuus, isällekkin oikudet päättää lapsen elämästä ja kuolemasta, voidaan enemmän jo velvoittaakin.
Jos ei nyt jaksa opistekella, sen aika on myöhemmin. Se apu, joka taloudelliseen tilanseen saatavilla pitää ottaa vastaa, ylpeys pitää niellä. Itsenäinen aikuinen ymmärtää enemmän, kuin vain sen, joka omasta nenästä valuu suuhun.
Lapsi on joka toinen vkl isällään ja se ei riitä sinulle? Kuinka hirveän paljon enemmän hänen pitäisi sitten olla? Ikävä kyllä, sinä olet nyt yh ja sinun on otettava se vastuu lähivanhempana lapsestasi. Tiedän, että se on iso ja rankka vastuu, mutta muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole. Itse olin pitkään kahden pienen lapsen yh. Ja isä otti joka toinen vkl. Se oli rankkaa aikaa. Mutta joka toinen vkl on kuitenkin ihan sitä omaa aikaa.
*Isien kuuluu ottaa puolet vastuusta, en ymmärrä tällaista joka toinen vkonloppu-isäsysteemiä ollenkaan. Ap on oikeassa, miehen tulisi ottaa enemmän vastuuta kun on kerran lapsen alulle saattanut. Itsekeskeinen paska. Enkä ymmärrä teitä naisia, jotka omitte lapset eron jälkeen. Ette te niitä yksin ole aikaiseksi saaneet.
Sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan pitää itsestäsi huolta, et voi tehdä itsestäsi pahinta martyyriä, sitten jeesuksen ja puolustella olevasi vastuusi tunteva aikuinen. Lapsella ei ole muita, kun SINÄ. Äitiys antaa oikeuden omia lapsi automaattisesti itsellesi, mutta se tuo mukanaa helvetinmoinsen vastuun, joka täytyy rohkeasti ottaa ja se vaatii nöyrtymistä ja katseen nostamista omasta navasta peiliin. Isä ei ole velvollinen olemaan sinulle saatavilla silloin, kuin sinä häntä tarvitset. Sitten, kun saadaa tasa-arvoinen vanhemmuus, isällekkin oikudet päättää lapsen elämästä ja kuolemasta, voidaan enemmän jo velvoittaakin. Jos ei nyt jaksa opistekella, sen aika on myöhemmin. Se apu, joka taloudelliseen tilanseen saatavilla pitää ottaa vastaa, ylpeys pitää niellä. Itsenäinen aikuinen ymmärtää enemmän, kuin vain sen, joka omasta nenästä valuu suuhun.
*Katkera yh taas? Isä on velvollinen olemaan paikalla puolet ajasta. Tässä on kysymys lapsen oikeuksista. Ikävää, että sun lastesi oikeudet eivät ole toteutuneet.
Lapsen eduksihan on luotu standardi, joka toisen viikonlopun tapaamiset ja tosiaan, kaksi viikkoa kesällä.
Tämä standarihan on luoto lapsen parhaaksi ja sillä on taattu lapsen oikeudet toiseen vanhempaansa.
Eihän parisuhteeskaan lapsen hoito mene tasan vanhempien kesken.
Vuoroviikothan eivät edes vielä sovi noin pienelle lapselle, en ymmärää mitä vaatoatte, että vanhemmuus tulisi jakaa tasan, eihän se ole lapsen etu vaan tämä järjestely, joka on jo käytössä.
ihan "lapsen eduksi luotu standardi"?? Eiköhän se vaan oo ennenmmin käytännössä yleistynyt yleisimmäksi tapaamispohjaksi. Kyllä mä keksisin heti montakin parempaa standardia, vaikkapa kaksi viikonloppua ja neljä iltaa/kk arkipäivisin jne...
Muuten, 2 vrk/kk ja kaksi viikkoa kesällä tekee kokonaisajasta vain noin 17%. Aika vähän. ALLE yksi viidesosa!
Lapsen eduksihan on luotu standardi, joka toisen viikonlopun tapaamiset ja tosiaan, kaksi viikkoa kesällä.
Tämä standarihan on luoto lapsen parhaaksi ja sillä on taattu lapsen oikeudet toiseen vanhempaansa.
Eihän parisuhteeskaan lapsen hoito mene tasan vanhempien kesken.
Vuoroviikothan eivät edes vielä sovi noin pienelle lapselle, en ymmärää mitä vaatoatte, että vanhemmuus tulisi jakaa tasan, eihän se ole lapsen etu vaan tämä järjestely, joka on jo käytössä.
Mun mieheni ex-vaimo omi lapset ( en nyt sano ap, että sinä olet tehnyt niin ) eron jälkeen ja teki kaikkensa, että lapset vieraantuisivat isästään. Lopulta taistelun jälkeen ( välissä oli pitkä aika, että isä ja lapset eivät nähneet toisiaan ollenkaan ), isä muutti kanssani melko kauas lapsista, mutta on nyt järjestänyt asiat niin, että lapset voivat käydä meillä joka toinen viikonloppu.
Nyt äiti on ajanut itsenä burnoutiin ( tehnyt kahta työtä yötä myöten, jotta lapsilla olisi kallis eliittiharrastus ) eikä jaksa kuulemma lapsia enää kun on niin väsynyt eikä osaa/halua tapella teinien kanssa. Aika paha pattitilanne, äiti ei jaksa, teinit eivät halua muuttaa meille maalle ( heillä koulut ja kaverit kaupungissa, eivätkä koe tuntevansa isää kovin hyvin ), kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä...
Mutta haluan jo tässä kohtaa täsmentää, että tapasin lasten isän kuusi vuotta heidän eron jälkeen, kaikki kun tuppaa tämän palstan mukaan olevan aina äitipuolen syytä ( jos nyt voi äitipuoleksi sanoa miehen vaimoa, joka tapaa miehen lapsia 2-4 pv /kk )
elänyt useampaan otteeseen toimeentulotuella. Ensin kotiäitinä, sitten pakkolomalaisena ja ei mua se hajottanut. Lapsihan siinä olisi hajonnut, jos olisin stressannut siitä.
Vaihtoehtoja on aina. Ainoastaan se, että vetää itsensä piippuun kestää kauan palautua. Sen takia en koskaan tehnyt sitä.
t. minä yh, jonka liksa on nyt 3000 €