Pitääkö uskontoa opettaa?
Onko uskonnon opetus tarpeellista? Pitäisikö sen olla tunnustuksellista vai neutraalia?
Kuuluuko kristillisyys suomalaiseen perinteeseen? Jos kuuluu, onko se sellainen perinne, jota nimenomaan koulun ja päivähoidon pitäisi siirtää eteenpäin? Vai pitäisikö uskonasioiden olla ensisijaisesti vanhempien ja seurakuntien vastuulla? Onko uskonnon opetus jäänne menneisyydestä ja pitäisikö se korvata kaikille yhteisellä uskontiede-tyyppisellä tai elämänkatsomustiedon opetuksella?
Pitäisikö lapsella kasvaessaan olla mahdollisuus muodostaa oma uskonnollinen vakaumuksensa? Toisaalta vanhempien välittämät uskonnolliset tavat ja arvot voivat luoda turvallisen pohjan lapsen elämälle.
Mitä mieltä aiheesta, mietityttääkö uskontokasvatus? Ja millaista uskontokeskusteluja teidän perheessä käydään vai käydäänkö niitä?
Tähän keskusteluun osallistuu EHYT ry:n työntekijät Liisa, Johanna ja Paula. Katso meistä lisää www.ehyt.fi
Kommentit (42)
Lisäksi pieneen vähemmistöön kuuluvat joutuvat usein eriarvoiseen asemaan. Tunnit voivat olla eri aikaan, eri paikassa jne. Ja kaikki vanhemmat eivät edes uskalla valita ET:tä, koska pelätään lasta kiusattavan toisten oppilaisen tai jopa koulun henkilökunnan toimesta
Totta, maantieteellistä tasa-arvoa ei varmasti koskaan pystytä takaamaan. Mutta pitäisikö eri vakaumusten opetus kieltää jossain sen perusteella että jossain toisessa paikassa sitä ei pystytä opettamaan?
on järkyttävää, että moista jaksetaan vielä opettaa. Opettajan palkka maksetaan verorahoista. Omani soisin menevän mieluummin johonkin järkevään, kuten vanhustenhuoltoon tai koulumaailmassa luokkakokojen pienentämiseen.
Uskonnonopetus: onko mikään tässä maailmassa enää järjettömämpi rahareikä? Ja kelatkaa niitä vajakkeja, jotka sitä opettaa. Itse en tiedä kuin sellaisia kummallisia hyypiöitä, jotka ajautuivat siihen hommaan. Oppilaille ahdistavaa, kun opettajat jotain varaston ylijäämää.
Käsitykseksi uskonnonopetuksesta on aika negatiivinen. Ymmärrän uskonnonopetuksen vastustajia jos oma kokemus uskonnonopetuksesta on ollut tuputtavaa tai ahdistavaa. Valitettavasti tämä on aika monen kokemus.
Itse olen uskonotieteilijänä opetuksessa keskittynyt uskontoon kulttuurisena ilmiönä ja yrittänyt näyttää oppilaille miten eri uskonnoissa on paljon samoja piirteitä.
Uskonnonopettajien koulutus poikkeaa nykyään aika lailla siitä, millainen se on ollut esim. vielä 20 vuotta sitten. Tämä näkyy todennäköisesti pian myös kouluissa nuorien opettajien opetuksessa.
ja luoda tilalle edellisiä yhdistävän uskontotieteen, jossa käsiteltäisiin maailman uskontoja, etiikkaa, filosofiaa, moraalia, jne.
Olen ateisti, mutta pidän uskontojen tuntemusta yleissivistyksen yhtenä osa-alueena.
Jos esim. ns. neutraalia tai tunnustuksetonta uskontotiedettä opetetaan niin pitäisikö siinä opettaa kaikkia uskontoja yhtä paljon?
Mutta itse suon sen olevan neutraalia ja kuitenkin moraalis-eettiseen ajatteluun paneutuvaa.
Tämä on hieno ajatus. Miten se taattaisiin käytännössä, se neutraalius ja minkälainen olisi universaali moraalis-eettinen ajattelu?
ja luoda tilalle edellisiä yhdistävän uskontotieteen, jossa käsiteltäisiin maailman uskontoja, etiikkaa, filosofiaa, moraalia, jne. Olen ateisti, mutta pidän uskontojen tuntemusta yleissivistyksen yhtenä osa-alueena.
Jos esim. ns. neutraalia tai tunnustuksetonta uskontotiedettä opetetaan niin pitäisikö siinä opettaa kaikkia uskontoja yhtä paljon?
Koska historiamme ja kulttuurimme on suurimmaksi osaksi kristillistä perua, voisi kristinuskolla olla enemmän opetustunteja. Ei kuitenkaan siinä määrin kuin nykyään, kaikkiin maailman valtauskontoihin tulisi perehtyä huolellisesti.
suomalaisessa peruskoulukentässä. Iso-Britanniassa ilmeisesti kolmannes valtion rahoittamista kouluista on tällaisia? kts. lisää http://www.secularism.org.uk/religion-in-schools.html
[/quote]
on kummallista että lapsia saa ryhmitellä VANHEMPIEN valitseman uskonnon/uskonnottomuuden vuoksi.
Totta, on ehkä kyseenalaista että vanhemmat saavat päättä lapsensa katsomusopetuksesta, mutta toisaalta, valitsevathan vanhemmat myös lapsen koulun ja kenties koulun painotuksen.
Ja jos lapset saisivat valita he tekisivät valintansa todennäköisesti sen perusteella onko kyseisen aineenope kiva vai ei ja menevätkö kaverit siihen ryhmään vai ei. Toisaalta myös tämän tilanteen ratkaisisi ehkä kaikille yhteinen opetus.
olevien kesken. Ei siihen maantiedettä tarvita.
Meillä tuleva ET:läinen joutuu tekemään aamulla kävelyreissun ERI kouluun ja sieltä sitten omaan kouluun ja matkaa on toista kilometriä ja aikaa vain välitunti. Pitää kuulemma lähteä aiemmin ET:stä ja silti kaiketi myöhästyy seuraavalta tunnilta. Pukeutumiseen ja riisumiseenkin menee oma aikansa saati kävely jossain rankkasateessa.
Aika epistä siis kun toiset vain menevät yhteen kouluun ja istuvat siellä koko ajan. Ei tosiaan ole tasavertaista mitenkään.
on kummallista että lapsia saa ryhmitellä VANHEMPIEN valitseman uskonnon/uskonnottomuuden vuoksi.
Totta, on ehkä kyseenalaista että vanhemmat saavat päättä lapsensa katsomusopetuksesta, mutta toisaalta, valitsevathan vanhemmat myös lapsen koulun ja kenties koulun painotuksen.
Ja jos lapset saisivat valita he tekisivät valintansa todennäköisesti sen perusteella onko kyseisen aineenope kiva vai ei ja menevätkö kaverit siihen ryhmään vai ei. Toisaalta myös tämän tilanteen ratkaisisi ehkä kaikille yhteinen opetus.
ei kyse olekaan lapsen valinnasta vaan yhteiskunnan valinnasta. Opetetaan uskonnoista perusasiat yleissivistävästi. Ja jokainen vanhempi voi kotona opettaa omaa uskontojaan jos haluaa. Kaikki lapset ovat samalla viivalla eikä heitä tarvitse karsinoida eri ryhmiin.
jos uskonnonopetus yhdistyy historian- tai yhteiskuntaopin opetukseen? Moraalia voidaan toki opettaa filosofiassa, mutta entä asiat, jotka koetaan eikä järkeillä?
Ala-asteen opetuksella muutenkaan. Pikemminkin kummalliselta.
olevien kesken. Ei siihen maantiedettä tarvita.
Meillä tuleva ET:läinen joutuu tekemään aamulla kävelyreissun ERI kouluun ja sieltä sitten omaan kouluun ja matkaa on toista kilometriä ja aikaa vain välitunti.
Varmasti harmittaa lasta tuo siirtyminen. Kolme oppilasta tarvitaan, jotta opetus järjestetään. Maantiede luo epätasa-arvoa siinä mielessä, että pienillä paikkakunnilla ei välttämättä löydy sitä kolmea oppilasta edes eri kouluista, joten opetusta ei järjestetä ollenkaan.
jos uskonnonopetus yhdistyy historian- tai yhteiskuntaopin opetukseen? Moraalia voidaan toki opettaa filosofiassa, mutta entä asiat, jotka koetaan eikä järkeillä?
Ala-asteen opetuksella muutenkaan. Pikemminkin kummalliselta.
Niin. Tämä on se valitettava tosiasia, että opettajalla on persoona pelissä. Aina. Eli opetus voi olla kummallista. Tätä ongelmaa ei kai poista sekään jos uskonto vaihdetaan toiseen oppiaineeseen?
Mutta itse suon sen olevan neutraalia ja kuitenkin moraalis-eettiseen ajatteluun paneutuvaa.
Tämä on hieno ajatus. Miten se taattaisiin käytännössä, se neutraalius ja minkälainen olisi universaali moraalis-eettinen ajattelu?
Eikä puhu tosiasioina siitä, että jeesus on jumalan poika. Sen ympärille lut uskonto ainakin rakentuu.
Moraalis-eettinen pohdinta voi olla vaikka lapsille melko simppeliä oikein-väärin -pohdintaa - miten olet kiva ja hyvä kaveri, koululainen, tytär ja poika, äiti tai isä, vammainen tai sairas, vanhus tai ???
Isommalle se voi olla vaikka pohdintaa prostituutiosta, huumeista, kouluampumisista, vanhempien kotikasvatuksesta, odotuksista oppilasta tai opettajaa kohtaan.... Näitä aiheita on miljoonia, missä voi ottaa asenteita. Ja vaikka miten olla hyvis, jos haluaa olla joskus pahis? Miksi on pahuus? Miksi jotkut on pahoja? Miksi kiusataan? Kuinka pärjätä rakkaussuhteessa? Millä pärjätä porukassa?
on kummallista että lapsia saa ryhmitellä VANHEMPIEN valitseman uskonnon/uskonnottomuuden vuoksi.
Totta, on ehkä kyseenalaista että vanhemmat saavat päättä lapsensa katsomusopetuksesta, mutta toisaalta, valitsevathan vanhemmat myös lapsen koulun ja kenties koulun painotuksen.
Ja jos lapset saisivat valita he tekisivät valintansa todennäköisesti sen perusteella onko kyseisen aineenope kiva vai ei ja menevätkö kaverit siihen ryhmään vai ei. Toisaalta myös tämän tilanteen ratkaisisi ehkä kaikille yhteinen opetus.
ei kyse olekaan lapsen valinnasta vaan yhteiskunnan valinnasta. Opetetaan uskonnoista perusasiat yleissivistävästi. Ja jokainen vanhempi voi kotona opettaa omaa uskontojaan jos haluaa. Kaikki lapset ovat samalla viivalla eikä heitä tarvitse karsinoida eri ryhmiin.
Aivan, tuo eri ryhmiin jakaminen tuntuu kyllä eriarvoistavalta koska eri kunnissa saattaa olla niin eri tilanne opetuksen ja myös opettajan suhteen. Kaikille yhteinen opetus ratkaisisi tämän ongelman.
on kummallista että lapsia saa ryhmitellä VANHEMPIEN valitseman uskonnon/uskonnottomuuden vuoksi.
Totta, on ehkä kyseenalaista että vanhemmat saavat päättä lapsensa katsomusopetuksesta, mutta toisaalta, valitsevathan vanhemmat myös lapsen koulun ja kenties koulun painotuksen.
Ja jos lapset saisivat valita he tekisivät valintansa todennäköisesti sen perusteella onko kyseisen aineenope kiva vai ei ja menevätkö kaverit siihen ryhmään vai ei. Toisaalta myös tämän tilanteen ratkaisisi ehkä kaikille yhteinen opetus.
ei kyse olekaan lapsen valinnasta vaan yhteiskunnan valinnasta. Opetetaan uskonnoista perusasiat yleissivistävästi. Ja jokainen vanhempi voi kotona opettaa omaa uskontojaan jos haluaa. Kaikki lapset ovat samalla viivalla eikä heitä tarvitse karsinoida eri ryhmiin.
Aivan, tuo eri ryhmiin jakaminen tuntuu kyllä eriarvoistavalta koska eri kunnissa saattaa olla niin eri tilanne opetuksen ja myös opettajan suhteen. Kaikille yhteinen opetus ratkaisisi tämän ongelman.
Mutta itse suon sen olevan neutraalia ja kuitenkin moraalis-eettiseen ajatteluun paneutuvaa.
Tämä on hieno ajatus. Miten se taattaisiin käytännössä, se neutraalius ja minkälainen olisi universaali moraalis-eettinen ajattelu?
Eikä puhu tosiasioina siitä, että jeesus on jumalan poika. Sen ympärille lut uskonto ainakin rakentuu.
Moraalis-eettinen pohdinta voi olla vaikka lapsille melko simppeliä oikein-väärin -pohdintaa - miten olet kiva ja hyvä kaveri, koululainen, tytär ja poika, äiti tai isä, vammainen tai sairas, vanhus tai ???
Isommalle se voi olla vaikka pohdintaa prostituutiosta, huumeista, kouluampumisista, vanhempien kotikasvatuksesta, odotuksista oppilasta tai opettajaa kohtaan.... Näitä aiheita on miljoonia, missä voi ottaa asenteita. Ja vaikka miten olla hyvis, jos haluaa olla joskus pahis? Miksi on pahuus? Miksi jotkut on pahoja? Miksi kiusataan? Kuinka pärjätä rakkaussuhteessa? Millä pärjätä porukassa?
Näitä asioita voi toki käsitellä myös kristinuskon kautta. Itse olen aina kokenut raamatulliset tarinat juuri tarinoina, jollaisia me kaikki tarvitsemme. Satujen ja tarinoiden voimme käydä läpi vaikeita asioita.
Kaikenlainen pelottelu, syyllistäminen ja uhkailu on ikävää. Muistan, että koulussa meille kerrottiin, että meidän pitää syödä ruokamme, koska on kehitysmaissa on lapsia, joilla ei ole ruokaa. Enkä itse ymmärtänyt, miten minun ruokailuni heitä olisi voinut auttaa. Ehdotimme, että ruokamme lähetettäisiin kehitysmaihin.
Missä vain oppiaineessa.
Toisaalta pitää ymmärtää lasten käsityskyvyn rajallisuus. Tuopa amiksessa tai amk:ssa esille tuollainen asia kuin että tieto voi olla välittynyttä, saat ainakin puolet luokasta silmille, koska heille asian pitää olla tosi tai epätosi, ei mitään muuta.
Ei lapset tajua vielä kaikkea, lukioiässä osa pikkuisen alkaa, mutta suuri osa ei ollenkaan.
Historian ja yhteiskuntaopin tunnilla on mahdollista käsitellä politiikkaa - filosofiassa mm. tiedon olemusta ja luonnetta. En kyllä tiedä, mitä lukion filosofiassa käydään läpi, mutta valinnainen se kai on?
Uskonto on mielestäni mielipideasia siinä kuin politiikkakin, ettei sellaiseen pitäisi julkisen ja yhteisen koululaitoksen puuttua.
Pohjimmiltaan ajattelisin, että politiikkaa on jo se, kenen kirjoittamia kirjoja opetuksessa käytetään, ja kenen näkökulmasta ne asiat kertovat. Esim. kuka ampui Mainilan laukaukset aikanaan?
Herääkin kysymys, että eikö uskontoa opeteta, mikäli oppiaine nimeltä uskonto poistetaan? Tarkoitan, että eihän politiikka-nimistä oppiainettakaan ole. Joskus voisi olla jopa parempi, mikäli kerrottaisiin avoimesti, mitä opetetaan ja mistä näkökulmasta henkilö puhuu?
kaikille keskustelijoille osallistumisesta ja hyvistä mielipiteistä!
on kummallista että lapsia saa ryhmitellä VANHEMPIEN valitseman uskonnon/uskonnottomuuden vuoksi.
Lisäksi pieneen vähemmistöön kuuluvat joutuvat usein eriarvoiseen asemaan. Tunnit voivat olla eri aikaan, eri paikassa jne. Ja kaikki vanhemmat eivät edes uskalla valita ET:tä, koska pelätään lasta kiusattavan toisten oppilaisen tai jopa koulun henkilökunnan toimesta.
Muutenkin uskontoa on aivan liikaa kouluissa. Sen voisi yhdistää historiaan ja loput tunnit käyttää elämän perustaitojen opettamiseen. Ne kun tuntuvat olevan hukssa yhdeltä jos toiselta.