Pitääkö uskontoa opettaa?
Onko uskonnon opetus tarpeellista? Pitäisikö sen olla tunnustuksellista vai neutraalia?
Kuuluuko kristillisyys suomalaiseen perinteeseen? Jos kuuluu, onko se sellainen perinne, jota nimenomaan koulun ja päivähoidon pitäisi siirtää eteenpäin? Vai pitäisikö uskonasioiden olla ensisijaisesti vanhempien ja seurakuntien vastuulla? Onko uskonnon opetus jäänne menneisyydestä ja pitäisikö se korvata kaikille yhteisellä uskontiede-tyyppisellä tai elämänkatsomustiedon opetuksella?
Pitäisikö lapsella kasvaessaan olla mahdollisuus muodostaa oma uskonnollinen vakaumuksensa? Toisaalta vanhempien välittämät uskonnolliset tavat ja arvot voivat luoda turvallisen pohjan lapsen elämälle.
Mitä mieltä aiheesta, mietityttääkö uskontokasvatus? Ja millaista uskontokeskusteluja teidän perheessä käydään vai käydäänkö niitä?
Tähän keskusteluun osallistuu EHYT ry:n työntekijät Liisa, Johanna ja Paula. Katso meistä lisää www.ehyt.fi
Kommentit (42)
Ei missään nimessä tunnuksellista uskonnonopetusta. ET olisi ehdottoamsti parempi idea
Niin, tieteellinen lähestymistapa on varmasti hyvä, niin kuin pyrkimys objektiivisuuteenkin. Mutta perustuuko suomalainen koulujärjestelmä kristinuskolle?
ja luoda tilalle edellisiä yhdistävän uskontotieteen, jossa käsiteltäisiin maailman uskontoja, etiikkaa, filosofiaa, moraalia, jne.
Olen ateisti, mutta pidän uskontojen tuntemusta yleissivistyksen yhtenä osa-alueena.
Miten voisi syntyä aitoa ymmärrystä toisia uskontoja kohtaan, kun lapset opiskelevat omia uskontojaan eristettyinä muista? Tällainen "salaseurailu" vain vahvistaa ennakkoluuloja ja ruokkii "me" ja "muut" asennoitumista.
Uskontojen opetus pitäisi yhdistää historian ja yhteiskuntaopin opetukseen. Kristinuskolle tulee sitä kautta sopiva painotus, koska kyseinen uskonto on kuitenkin ollut merkittävässä roolissa Suomen ja Euroopan historiassa.
Kaikkia uskontoja pitäisi käsitellä neutraalisti faktoihin pohjautuen eikä asettaa yhtä toisen edelle.
Mutta itse suon sen olevan neutraalia ja kuitenkin moraalis-eettiseen ajatteluun paneutuvaa.
Kristinuskoa erityisesti pitää opettaa siksi, että ilman sen tuntemusta EI VOI ymmärtää Euroopan historiaa eikä siten nykypäivääkään.
Ihmiset aina sanovat, että jokin kirkkohistoria on täysin turhaa, mutta mietitään nyt vaikka Amerikan Yhdysvaltojen historiaa. Miksi sinne lähdettiin Euroopasta? Miksi amerikkalainen yhteiskunta on sellainen kuin on? Niinpä!
ei enää ole tunnustuksellista, tähän tuli muutos vuonna 2003. Uskonnon opetuksen sisällöt tosin eivät juurikaan muuttuneet eli uskonnonopetus on edelleen ns. kotiseutulähtöistä evankelisluterilaista opetusta.
Laki taitaa perustua kymmeneen käskyyn?
Uskonto on mielestäni mielipideasia siinä kuin politiikkakin, ettei sellaiseen pitäisi julkisen ja yhteisen koululaitoksen puuttua. Tieteenä kyllä, opettaen eri muotoja ja tapoja ja uskomuksia, muttei tunnustuksellisena. Maailma on mennyt eteenpäin niistä ajoista kun koko Suomi tunnusti yhtä yhteistä luterilaista uskoa, ja mielestäni koululaitoksen olisi myös hyväksyttävä tämä ja siirryttävä tähän päivään.
Jokainen hoitakoon oman uskontonsa opetuksen kotonaan, oman kirkkonsa parissa tai missä nyt haluaa. Samoin kuin opetetaan muitakin omia tapoja ja perinteitä, maailmankatsomusta ja mielipiteitä.
Meillä on ateistiperhe. Lapsille kerrotaan että vanhemmat ei usko jumaliin eikä kuolemanjälkeiseen elämään. Eri uskontojen käsityksistä on kerrottu ja lapsia kannustetaan tutkimaan, etsimään ja ajattelemaan, ja ehkä löytämään itselleen oman uskonnollisuutensa tai uskonnottomuutensa.
jos uskonnonopetus yhdistyy historian- tai yhteiskuntaopin opetukseen? Moraalia voidaan toki opettaa filosofiassa, mutta entä asiat, jotka koetaan eikä järkeillä?
Suomessa uskonnonopetus... ei enää ole tunnustuksellista, tähän tuli muutos vuonna 2003.
mutta todellisuudessa kyllä ussantunneilla puhutaan Jessestä Jumalan poikana ja kuolleista nousemisesta ihan faktana ja tosiasiana. Virsiä veisataan muuallakin kuin uskontotunneilla, eikö se ole uskonnon harjoittamista?
Laki taitaa perustua kymmeneen käskyyn?
Eiköhän vastaavat käskyt ole olleet eri muodoissa olemassa ennen kristinuskoakin. Aika perustavaraa nimittäin, jos haluaa pitää yhteisön kasassa.
yhteinen uskontojen tai et:n opetus toisi kaikki oppilaat yhteen eikä erilaisia ryhmiä syntyisi.
Uskonto on mielestäni mielipideasia siinä kuin politiikkakin, ettei sellaiseen pitäisi julkisen ja yhteisen koululaitoksen puuttua.
Ihan sivuhuomatuksena tähän, että ruotsin kielen opetussuunnitelmassakin on poliittinen tavoitteensa, nimittäin sinne on kirjattu, että oppilas pitää opettaa arvostamaan maan kaksikielisyyttä. Mielestäni tämä on tietty poliittinen ideologia, jonka opetuksen ei tulisi kuulua kielten opiskeluun. Ruotsin kieltä opiskeltakoon ihan vaan kielenä ja jokainen päättäköön itse, arvostaako vai ei maan kaksikielisyyttä.
on aina ollut sääntöjä. 10käskyä on yksi sääntömuodostelma. Eri yhteisöissä niistä on erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi tappaminen ei kaikkialla ole yhtä tuomittavaa.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa lähtökohtana voisi olla kaikkien ryhmien oikeus elää oman arvopohjansa mukaista elämää. Uskonnon opetuksen roolia kouluissa voisi miettiä uudelta kantilta.Onko esimerkiksi Ranskan malli hyvä?
Vai voisiko ajatella, että uskonto liittyy myös omien juurien tuntemiseen niin suomalaisilla kuin muista kulttuureista tulevilla.
Vai onko suomalainen nyky-yhteiskunta etääntynyt niistä juuristaan?
Uskonto on mielestäni mielipideasia siinä kuin politiikkakin, ettei sellaiseen pitäisi julkisen ja yhteisen koululaitoksen puuttua.
Pohjimmiltaan ajattelisin, että politiikkaa on jo se, kenen kirjoittamia kirjoja opetuksessa käytetään, ja kenen näkökulmasta ne asiat kertovat. Esim. kuka ampui Mainilan laukaukset aikanaan?
Herääkin kysymys, että eikö uskontoa opeteta, mikäli oppiaine nimeltä uskonto poistetaan? Tarkoitan, että eihän politiikka-nimistä oppiainettakaan ole. Joskus voisi olla jopa parempi, mikäli kerrottaisiin avoimesti, mitä opetetaan ja mistä näkökulmasta henkilö puhuu?
Suomessa uskonnonopetus... ei enää ole tunnustuksellista, tähän tuli muutos vuonna 2003.
mutta todellisuudessa kyllä ussantunneilla puhutaan Jessestä Jumalan poikana ja kuolleista nousemisesta ihan faktana ja tosiasiana. Virsiä veisataan muuallakin kuin uskontotunneilla, eikö se ole uskonnon harjoittamista?
On totta, että tällaistakin kouluissa edelleen tapahtuu. Riippuu tosi paljon opettajasta ja koulusta, millaista uskonnonopetusta saa. Mutta lain mukaan uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta eikä virsiä saisi uskonnontuntteilla veisata tunnustusmielessä. Tässä rajanvetäminen onkin hankalaa: missä vaiheessa virsien veisaaminen muuttuu virsiperinteeseen tutustumisesta tunnustukselliseksi? Ja voiko opettaja kontrolloida oppilaiden kokemusmaailmaa esim. saako oppilas uskonnolliset kicksit virrestä vai ei..
on järkyttävää, että moista jaksetaan vielä opettaa. Opettajan palkka maksetaan verorahoista. Omani soisin menevän mieluummin johonkin järkevään, kuten vanhustenhuoltoon tai koulumaailmassa luokkakokojen pienentämiseen.
Uskonnonopetus: onko mikään tässä maailmassa enää järjettömämpi rahareikä? Ja kelatkaa niitä vajakkeja, jotka sitä opettaa. Itse en tiedä kuin sellaisia kummallisia hyypiöitä, jotka ajautuivat siihen hommaan. Oppilaille ahdistavaa, kun opettajat jotain varaston ylijäämää.
siis tieteenä, neutraalina asiana. Silloin kouluissa ei tarvittaisi erikseen ET:tä. Uskonnollisuutta voisi sitten harjoittaa ja opetella kotona/vapaa-ajalla jos vanhemmat niin parhaaksi katsovat.