Vanhemmat suuttuivat naispapista!

laita vanhempasi ruotuun perheesi asioissa.

että jos se maljannosto on heille vakaumuksen vuoksi kiellettyä, teidän olisi pitänyt huomioida se. Itselleni on tosin vierasta se, että ei voi kohottaa maljaa edes alkoholittomalla juomalla.



Olitteko varoittaneet etukäteen naispapista, kun tiesitte, että vetävät herneen nenään?



Mielestäni te olette jonkin verran vastuussa siitä, jos tunnette tapansa ja he kokivat tulleensa nolatuksi. Eli pitäisi suunnitella tilaisuudet siten, ettei nolaa ketään. Mutta samaan aikaan olen sitä mieltä, että naispappi ei ole voinut nolata heitä ja teillä on ollut oikeus pyytää naispappi paikalle. Antakaa kotkottaa naispapista, jos haluavat.

Itse en ymmärrä sitä, miksi meidän olisi pitänyt varoittaa maljannostosta?



Ei ketään muuta haittaa se, vaikkeivät maljaa nosta kuin heitä itseään ja kaikki vieraat tietävät heidän vakamuksensa.



Me joustetaan myös heidän juhlissaan. Ne ovat heidän vakaumuksensa mukaiset ja me mukisematta olemme paikalla.

Teillä oli oikeus pyytää naispappi paikalle, mutta olisi ollut kohteliasta varoittaa siitä vanhempia etukäteen.



Maljannosto oli ikävästi tehty, kun kerran jo etukäteen tiesitte, että tilanne on vanhemmillenne kiusallinen. Eikö niitä maljoja olisi voinut nostaa ystävien kanssa myöhemmin illalla vanhempien lähdettyä? Minusta näin tärkeissä juhlissa voisi kuitenkin ottaa huomioon isovanhempienkin tunteet.

Miehelleni maljannnosto on tärkeä perinne heidän perheessä, eikä halunnut sitä missään tapauksessa jättää pois, sama kuin onnittelut jätettäisiin kokonaan pois.



Juhlssa oli parikymmentä vierasta ja vain vanhempani edustivat heidän uskoaan. En ymmärrä miksi kaikkien muiden tulisi jättää tuollainen pois heidän vakaumuksen vuoksi, kun on kuitenkin tärkeä juhla...

Itse en ymmärrä sitä, miksi meidän olisi pitänyt varoittaa maljannostosta?

vaan huomioida se, jos se kerran on heille iso juttu. Nyt tuntuu, ettet ymmärrä, että jos vakaumuksellisista syistä pitää maljannostoa pahana niin ei välttämättä koe tilannetta hyväksyttävänä, jos muut nostavat maljan ja he ei.

Tämä on tietysti jälkiviisautta mutta olisi ehkä kannattanut miettiä joku muu ratkaisu tähän.

Miehelleni maljannnosto on tärkeä perinne heidän perheessä, eikä halunnut sitä missään tapauksessa jättää pois, sama kuin onnittelut jätettäisiin kokonaan pois.

Juhlssa oli parikymmentä vierasta ja vain vanhempani edustivat heidän uskoaan. En ymmärrä miksi kaikkien muiden tulisi jättää tuollainen pois heidän vakaumuksen vuoksi, kun on kuitenkin tärkeä juhla...

puhua tuosta vanhempien kanssa ja perustella, että toisille maljannosto taas on tärkeää. Vaikea tietysti sanoa, olisiko puhuminen asiasta vähän oikonut heidän tunteitaan siten, että olisivat hyväksyneet, että voivat olla kohottamatta maljaa ja se on ok. Ehkä siis ongelma viime kädessä on se, että ovat epävarmoja ja koska asioista ei ole puhuttu kunnolla, kaikki purkautuu näin?

vanhemmilla ole mitään sanavaltaa siihen, miten te juhlanne järjetätte. Melkein sama olisi kun te menisitten sanomaan, ettei vakaumukseenne kuulu sitä ja sitä ja vetäisitte herneen nekkuun juhlien jälkeen kun toiveita ei ole täytetty.

Ja itse toimimme juuri niin, ettemme vedä heidän juhlistaan herneitä nekkuun, vaan saavat järjestää juuri sellaiset juhlat kuin haluavat.



Tuleeko meidän tästä lähtien ennen jokaista juhlaamme (lapsen rippijuhlat, yo-juhlat ja/tai valmistujaiset, lapsen kihlajaiset ja häät jne.) kertoa erikseen vanhemmille, että juhlissa nostetaan maljat?

Mitä uskoa sun vanhemmat tunnustaa?

Tuleeko meidän tästä lähtien ennen jokaista juhlaamme (lapsen rippijuhlat, yo-juhlat ja/tai valmistujaiset, lapsen kihlajaiset ja häät jne.) kertoa erikseen vanhemmille, että juhlissa nostetaan maljat?

Teidän pitää puhua asia kerralla selväksi.

vanhoillislestadiolaista uskontoa.



En usko, että heille on tullut yllätyksenä maljan nostot. Ovat varmasti työnsä puolestakin olleet tilaisuuksissa, joissa nostettu maljoja. Nyt vain tuntuu itsestä, että haluavat pompottaa, eikä hyväksyä edellenkään sitä, että olen valinnut jo vuosia sitten eri elämänkatsomuksen.

Minulle pappi on pappi, sukupuoli on täysin toisarvoinen asia. Ei uskoisi, että vuonna 2012 jollekin on tärkeää se, mitä löytyy papin jalkojen välistä.

ole mennyt ohi se, ettei nykypäivänä kaikki todellakaan hyväksy naispappeutta =)

ole mennyt ohi se, ettei nykypäivänä kaikki todellakaan hyväksy naispappeutta =)

erityisen tärkeä asia, jota pitää toistaa uudestaan ja uudestaan aivan kuin vain sukupuoli merkitsisi eikä se pappeus. Minusta ap on yhtä ahdasmielinen kuin vanhempansa, tai oikeastaan vielä ahtaampi ajatusmaailmaltaan luullessaan olevansa jotenkin erikoine halutessaan naisen kastamaan lapsensa. Miksi nainen, miksi ei ihmistä?

että kukaan ei pitänyt mitenkään outona, että te ette nostanut maljoja, että kaikkihan sen nyt tietää ettei teidän uskontoon kuulu maljojen nostaminen. Ja ettei todellakaan ole mitään syytä tuntea itseään kiusaantuneeksi.



Ja papista sanoisin, etten tullut pyytäneeksi ketään tiettyä pappia vaan ihan vaan sen jolla on työvuoro. Ja siinä kiireessä en tullut huomioineeksi sukupuolta. Eli koittaisin selitellä jotain etten tarkoituksella valinnut naispappia.



Eli pientä siloittelevaa valhetta lykkäisin kehiin :D

"Miksi nainen, miksi ei ihmistä?"



Jaa, sen voi ymmärtää noinkin. No, ei ole väliä sillä onko se mies vai nainen. Sanotaan sitten niin, että haluttiin tämä ihminen (ei mies tai nainen), koska koemme hänet sellaiseksi ihmiseksi, jonka haluamme kastamaan lapsemme ja mahdolliset tulevatkin lapset.



Toiset ehkä pyytävät kenen vain ja saa minun puolesta niin tehdä, jos siltä tuntuu. Toiset taas haluavat, että pappi miellyttää ihmisenä tmv.

Ja teette niinku teille on mieluisinta.

Isovanhemmat voivat valita, joko perheen oman arvomaailman kunnioittamisen tai sitten etäisemmän yhteydenpidon.



Toki nuori perhe voi ottaa kohtuullisesti huomioon vanhemman polven ajatuksia ja toiveita, mutta niiden kunnioittaminen ei saa polkea aviopuolisoiden omia keskeisiä arvoja.



Mikäli mahdollista, asioista kannattaa keskustella avoimesti appivanhempien ja omien vanhempien kanssa. Silloin voidaan reilusti sopia periaatteista ja isovanhemmat saavat tietää mitkä ovat nuoren perheen periaatteet.



Erityisen tärkeää on että vanhemmat eivät pääse alistamaan seuraavaa polvea omien uskonnollisten uskomustensa alaiseksi. Jokaisella tulee olla uskonnonvapaus.



t. viiden isoäiti

eritoten nämä asiat saattavat olla vaikeita. Jos ei kuulu yhteisöön, voi joutua myös perheessä ja suvussa eristetyksi.



Kerrotaan että monet ovat jääneet liikkeeseen pitkäksi aikaa vielä sen jälkeen kun ovat havahtuneet ajattelevansa ja uskovansa eri tavalla, yksinomaan sen takia että pelkäävät suvun reaktioita.