Lue keskustelun säännöt.
multa pääsi itku tänään pojan päiväkodissa.
13.06.2012 |
Poika siirtyy päiväkodista eskariin syksyllä ja tänään oli hyllyllänsä vihkonen mihin hoitajat olivat vuosien mittaan pistäneet pojan piirustuksia, valokuvia ja kommentteja tarhavuosista.
Kannessa oli kuva itkuisesta punasilmäisestä pojanpallerosta hänen ensimmäisenään tarhapäivänä 1v10kk vanhana. Oli kyllä liikuttava vihkonen.
On se aika vaan mennyt todella nopeasti ja nyt viettää viimeisiä tarhapäiviään.
Mun "vauva" lähtee ihan kohta jo eskariin. Ihan äsken se vasta syntyi....
Kommentit (27)
kun omilla lapsillasi on lapsia ja näet niitä samoja piirteitä, eleitä lapsenlapsissasi. Elät tavallaan lastesi lapsuuden uudelleen lapsenlastesi kautta, silti omat lapsetkin on sulle edelleen sun lapsiasi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mun poika siirtyy eskariin, ja itkuhan siinä pääsi.
lapseni joutunut viemään muiden hoidettavaksi.
Pph:lta eskariin ja tänään korttia ja lahjaa hoitajalle ostaessani nieleskelin kyyneleitä. Huomenna viimeistä päivää pph:lla joka on ollut aivan ihana. Tulee varmaan äidille vaikeampaa kuin lapselle...
lapseni joutunut viemään muiden hoidettavaksi.
Onko pakko tää ketju pilata? Onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pph:lta eskariin ja tänään korttia ja lahjaa hoitajalle ostaessani nieleskelin kyyneleitä. Huomenna viimeistä päivää pph:lla joka on ollut aivan ihana. Tulee varmaan äidille vaikeampaa kuin lapselle...
Siinä itkette kaulakkain pihalla kun lapsesi leikkii viimeisiä iloisia leikkejään muiden kanssa..=)
t. pph, joka itkee jo tätä ketjua lukiessaan..=)
lapselle joka joutuu uuteen isoon ryhmään ilman tuttua turvaa...kyllä se on lapsellekin kova paikka! isossa ryhmässä 1 täti per 7 lasta on aivan eri kuin 3-4 lasta per täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut mulla 10-kuisesta asti ja nyt lähtee eskariin. Olen itkeskellyt pitkin viikkoa, niin rakas siitä lapsesta on minulle tullut. Ensimmäinen lapsi, joka minulle tuli hoitoon ja pisimpään ollut.
Minulle nousi kyyneleet silmiin kun luin tämän ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle joka joutuu uuteen isoon ryhmään ilman tuttua turvaa...kyllä se on lapsellekin kova paikka! isossa ryhmässä 1 täti per 7 lasta on aivan eri kuin 3-4 lasta per täti
Eikös tässä nyt puhuttu TÄSTÄ VIIMEISESTÄ PÄIVÄSTÄ???? Ei siitä tulevan syksyn kuvioista, vaan siitä, kun yksi aikakausi elämässä päättyy, ja huomaa kuinka oma lapsi on kasvanut jo niin isoksi. Ei lapsi sitä sillä tavalla tajua tai osaa siitä liikuttua, vaan kyllä se on aikuiselle kovempi paikka.
Ja se miten hankalaa on eskariin siirtyminen taas riippuu tosi monesta tekijästä. Jos sinne tulee liuta vanhoja kavereita ja paikka on valmiiksi tuttu jne. siirtyminen tuskin on mikään ongelma.
Nämä tarhaan lähdöt, eskarin aloitus, lopetus, koulun alku, 6-luokan lopetus ja yläasteelle siirtyminen, ripille pääsy, ylioppilas- ja muut valmistujaisjuhlat...niitä häitä ja lastenlapsia odotellessa voi vaikka tirauttaa pienet kyyneleet tätä ketjua lukiessa. Nyyh! Taitaa olla meidän naisten sisäänrakennettu ominaisuus.
Kuka muu on itkenyt katsoessaan Dianan häitä ja hautajaisia. victorian ja danielin häitä, katen ja williamin onnea, salkkareiden hautajaisia, mitä vaan ohjelmaa jossa vauva syntyy...
T.itkuiikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen aloittaa syksyllä yläasteen, joten pääsen itkemään myös sitä, samalla kun itken kuopuksen eskariin siirtymistä.
Eipä nää asiat tosiaan taida miehiä/isiä itketyttää samalla tavalla kuin naisia.
herkkiä hetkiä, usein kuitenkin ainakin meidän lapsille eritavalla herkkiä kuin äidille. Itse olen itkeä tirauttanut lasten etappeja aina kehdosta pinnasänkyyn siirtymisestä alkaen. Tänä kesänä on jo esikoisen rippijuhlakin tulossa. Kyllä ne merkittävimmät koskettavat miestäkin, mutta esim tuo kehtojuttu on jäänyt mieleen, kun mies katsoo vetistelyäni ihmeissään ja sanoo tilannetta selvittääkseen, että siis eihän se nyt mahdu siihen kehtoon enää pakkohan se vaan on siirtää pinnasänkyyn. :)Ikäänkuin minä pitäisin lapset kehdossa aikuiseksi saakka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkapa siellä eskarin kevätjuhlissa.
se, kun ei ole enää keväällä suvivirttä ja joulujuhlassa jouluevankeliumia ja muita kristinuskoon kuuluvia perinteitä.
Jotenkin huomaa, että niin hoitajat, opettajat kuin rehtoritkin ovat jotenkin pallo hukassa kun yrittävät saada kyhätyksi jonkinlaista juhlatunnelmaa, mutta mikään ei tunnu miltään.
vaikkapa siellä eskarin kevätjuhlissa.
Itkuhan siinä tuli kun sitä kansiota luin...
kun lapsi on onnistunut, ollut tekemisistään ylpeä, nauranut muiden kanssa jne. Ne kuvat ovat vain kalpea aavistus siitä, mitä kaikkea on menettänyt ja mitä kaikkea ihanaa päiväkodin hoitajat ovat sijaisinani saaneet kokea.
Itku multakin olisi päässyt jos noin pienenä olisin lapseni joutunut viemään muiden hoidettavaksi.
perhepäivähoidossa voi olla kiintymystä, joka on lapselle niin tarpeellista. Jos en olisi ollut kotiäiti olisin vaikka maksanut reilummin ja vienyt lapseni hyvälle pph:lle!
Omat vauvani menevät jo 3-ja 5-luokalla koulussa..