Köyhät, kelpaisiko nyt se entinen hiljainen poika?

En ymmärrä miksei "rikkaallakin" voisi olla paska mies ym.



T. köyhä mutta onnellinen

Otin sen luokan hiljaisen nörttipojan, josta tuli sittemmin kohtuullisen varakas aikuinen mies.



Ja liika hiljaisuuskin tuntui karisevan aikuistumisen myötä :D

olis se kelvannut silloinkin, jos se olis vaan lähestynyt. Mutta tais olla silläkin rima niin korkealla, etten kelvannut sillekään.

t. seinäruusu forever

vaan häipyi se sekin.

miksi ap olisi kultakimpale. Ei pelkkä kiltti luonne ja töissäkäyminen tee kenestäkään erityistä.

aina kelvannutkin.

Tuskin se kenellekään av-mammalle kelpaa. Varmaan on homo jos ei paskanna housuunsa eikä edes riehu kännipäissään.



Se on vaan niin että nainen ei ole tosinainen jos ei saa täällä itkeä siitä miten tyhmä mies hänellä on.

Juuri ne kultakimpaleet on siellä takana.

kun se ei ole se raha, vaan rakkaus mikä merkitsee. Mulle on aivan sama sille miehen omaisuudelle jos se muuten on täys idiootti.

Mulla on ikää 46 vuotta ja olen ollut 10 vuotta yh. Tapasin tavallisen, varakkaan, hiljaisen miehen vuosi sitten ja kyllästyin! Itse olen köyhä kuin kirkonrotta ja tänään piti kanittaa mummun korujakin, mutta ei kelpaa. Ei ole koskaan kelvannutkaan. Rahasta en suostu naimaan.

Ei kiitos, ennemmin kypsä aikuinen joka ei uhittele eikä jossittele.

Tosin en kuulu kohderyhmääsikään: köyhä, tehnyt lapsen röyhkeän petturirentun kanssa ja jäänyt yksin ihmettelemään. Halveksitko ja vihaatko sinä tällaisia naisia?



Kannattaisi sinunkin kasvaa yli pettymystesi. Elämä on aika kivaa :)

sanoisin samaa mitä joku muukin sanoi, eli ei se, että on työpaikka ja rahaa ja on sellainen "ihan kiltti" vielä riitä mihinkään.



Itselläni ei ole mikään paska mies tai huono suhde, mutta mies on kyllä köyhä kuin mikän, kuten itsekin. En silti koskaan ole ajatellut, että olisi pitänyt ottaa joku "varma" rahantuoja, joku sellainen, joka on "ihan kiva" (vaikkei oikeasti olisikaan kiinnostava), joku harmiton... Se olisi minulle tyytymistä liian vähään. Raha ei pysty kompensoimaan sitä, jos ei mies oikeasti ole lainkaan kiinnostava. Sori, mutta niin se on.



Ja niille taas, joilla on huono parisuhde muutenkin - tuskinpa sekään tilanne paremmaksi muuttuisi, jos ottaisi vaan jonkun harmittoman, tylsän ja epäkiinnostavan pelkästään rahan ja ennakoitavuuden takia. Ihan yhtä huono suhde siitäkin tulisi, eri syistä vaan.

Hiljainen, ujo, epäsosiaalinen ja aivan helvetin takertuva. En olisi saanut mennä edes lähikauppaan ilman tuota miestä. Hän ei voinut sietää ystäviäni eikä minulla saanut olla harrastuksia, hän urkki sähköpostini salasanan selville että pääsi katsomaan ketkäa mulle kirjoittelee ja sain hänet pariin otteeseen kiinni puhelimeni tutkimisesta.



Tuon miehen motto oli: "hyvässä parisuhteessa ei olla sekuntiakaan yksin". Kiltti oli ja hiljainen, joo-o ja nykyisin taatusti katkera naisvihaaja. En voinut elää hänen kanssaan sillä hän oli vainoharhainen ja mustasukkainen ja vaikka hän uhkaili itsarilla silloin kun päätin lopettaa suhteen, niin lopetin sen silti. Sen jälkeen hän vainosi minua kaksi pitkää vuotta. Ei kiitos kaltaisillesi.

keski-ikäistyvä "entinen" nörtti, joka on vielä kiinni jossain kouluiän tai opiskeluaikojen parisuhteenmuodostuskuvioissa?



Todella ankean kuuloinen tyyppi tuo ap. Monesti se hiljaisuus, vakavuus ja sisäänpäinkääntyneisyys on yksinkertaisesti vain tylsää ja heikosti kehittyneitä sosiaalisia taitoja.





Oma mieheni oli luokkansa häirikkö ja komea hurmuri ja on vieläkin aivan mahtavaa seuraa ja huumori kukkii..pidän miestäni yhä vuosikymmenen jälkeenkin seksikkäänä ja maailman parhaana miehenä juuri minulle. Ja mies on vaihtanut alaa ja töitä akateemisesta maailmasta todelliseen työläisammattiin - ja nauttii elämästään! Se on parisuhteellekin hyväksi. Eipä se koulutustausta tai varallisuusaste niin paljoa merkitse, itse kun olen ollut aina itsellinen nainen ja elättänyt komeasti itseni, perheeni ja välillä miehenikin. Nyt molemmat tienaavat ja elämä on muutenkin tasapainossa.



Missä lie mustavalkoisessa apinamaailmassa tuo ap elää?

leski, kuin hiljaisen miehen vaivana.

Silloin joskus yläasteella ja vähän vielä lukiossakin aina naureskeltiin niille hikipinkoille tietokonenörteille. Itseäni ja ystäväpiiriäni kiinnostivat vain kaljaa kittaavat, tupakoivat ja baareissa viihtyvät rentut kun niissä oli jotenkin enemmän särmää. Vähän meitä vanhempiakin taisivat usein olla. Amistenkin kanssa tykättiin toisinaan pyöriä ja ajella datsunilla pitkin kaupunkia karvanopat auton ikkunassa heiluen.

Nyt lähemmäs nelikymppisenä olen saanut tietää että nuo silloiset nörtit ovat nykyään järjestään juristeja, lääkäreitä ja insinöörejä, onpa yksi sydänkirurgikin. Ne rentut ovat kaikki kuolleet jo aikoja sitten viinaan tai huumeisiin. Ne, joissa vielä henki pihisee, istuvat edelleenkin 20 vuoden jälkeen siinä samassa baarissa tiskillä olutta hörppimässä. Mitään ei ole elämässä saatu aikaiseksi.

Tämä on nyt vähän yleistettyä mutta kyllä siinä vähän totuudensiementäkin on.

Itse olen päätynyt kimppaan ihan tavallisen miehen, näiden kahden välimuodon kanssa ja hyvä näin.

koska he ovat edelleen rumia enkä minä halua olla jonkun kanssa josta en kiihotu. Raha kelpaisi mutta en minä miehen kanssa rahan takia ole.

Silloin joskus yläasteella ja vähän vielä lukiossakin aina naureskeltiin niille hikipinkoille tietokonenörteille. Itseäni ja ystäväpiiriäni kiinnostivat vain kaljaa kittaavat, tupakoivat ja baareissa viihtyvät rentut kun niissä oli jotenkin enemmän särmää. Vähän meitä vanhempiakin taisivat usein olla. Amistenkin kanssa tykättiin toisinaan pyöriä ja ajella datsunilla pitkin kaupunkia karvanopat auton ikkunassa heiluen.

Nyt lähemmäs nelikymppisenä olen saanut tietää että nuo silloiset nörtit ovat nykyään järjestään juristeja, lääkäreitä ja insinöörejä, onpa yksi sydänkirurgikin. Ne rentut ovat kaikki kuolleet jo aikoja sitten viinaan tai huumeisiin. Ne, joissa vielä henki pihisee, istuvat edelleenkin 20 vuoden jälkeen siinä samassa baarissa tiskillä olutta hörppimässä. Mitään ei ole elämässä saatu aikaiseksi.

Tämä on nyt vähän yleistettyä mutta kyllä siinä vähän totuudensiementäkin on.

Itse olen päätynyt kimppaan ihan tavallisen miehen, näiden kahden välimuodon kanssa ja hyvä näin.

Kai maailmassa on muitakin kuin jotain luokan hiljaisia nörttejä ja päihdeongelmaisia renttuja? Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki miehet ovat jotain ihan muuta kuin tällaisia ääripäitä. Ja minun nuoruudessani halutuinta poikaystävämateriaalia eivät olleet jotkut tarkkislaiset tai amikset, vaan mielenkiintoiset, keskustelutaitoiset pojat. Ja koulun suosituimmat eivät olleet häiriköitä, vaan jotain muka hyvännäköisiä urheilijoita. Itse tykkäsin aina taiteilijaluonteista, kaikki tietokonenörtit kiersin kaukaa - moni niistä nörteistä oppi käyttämään deodoranttiakin vasta 25-vuotiaana...

Täällä valitetaan kuinka elämä on kallista ja mies on paska tai sitä ei ole. Täällä tämä kouluaikojen hiljainen poika hymähtelee näille jutuille ja miettii, millainen kultakimpale olisi jollekin, mutta kun naisten valintoja ei vaan tajua. Sen röyhkeän petturirentun kanssa tehdään lapset ja sitten jäädään yksin ihmettelemään.

Ettet vain olisi niitä katkeria ujoja miehiä, jotka kirjoittelevat lehtiin yleisönosastonkirjoituksia, joissa syyttävät kaikkia naisia siitä etteivät kelpaa kenellekkään? Jos oikeasti ei ymmärrä että se yksinolo johtuu todennäköisesti itsestä eikä kaikista muista ihmisistä, niin nyt olisi hyvä hetki katsoa totuutta silmiin ja miettiä mikä vika niissä omissa soidinmenoissa on. Normaali töissäkäyvä mies todellakin kelpaa, mutta lisäksi pitäisi kyllä olla edes jollain tavalla hauskaa seuraa. Kukaan ei jaksa mitään wowia hakkaavaa tylsimystä, joka välillä herää tähän maailmaan syyttämään kaikkia muita tylsästä elämästään.

Silloin joskus yläasteella ja vähän vielä lukiossakin aina naureskeltiin niille hikipinkoille tietokonenörteille. Itseäni ja ystäväpiiriäni kiinnostivat vain kaljaa kittaavat, tupakoivat ja baareissa viihtyvät rentut kun niissä oli jotenkin enemmän särmää. Vähän meitä vanhempiakin taisivat usein olla. Amistenkin kanssa tykättiin toisinaan pyöriä ja ajella datsunilla pitkin kaupunkia karvanopat auton ikkunassa heiluen. Nyt lähemmäs nelikymppisenä olen saanut tietää että nuo silloiset nörtit ovat nykyään järjestään juristeja, lääkäreitä ja insinöörejä, onpa yksi sydänkirurgikin. Ne rentut ovat kaikki kuolleet jo aikoja sitten viinaan tai huumeisiin. Ne, joissa vielä henki pihisee, istuvat edelleenkin 20 vuoden jälkeen siinä samassa baarissa tiskillä olutta hörppimässä. Mitään ei ole elämässä saatu aikaiseksi. Tämä on nyt vähän yleistettyä mutta kyllä siinä vähän totuudensiementäkin on. Itse olen päätynyt kimppaan ihan tavallisen miehen, näiden kahden välimuodon kanssa ja hyvä näin.

Kai maailmassa on muitakin kuin jotain luokan hiljaisia nörttejä ja päihdeongelmaisia renttuja? Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki miehet ovat jotain ihan muuta kuin tällaisia ääripäitä. Ja minun nuoruudessani halutuinta poikaystävämateriaalia eivät olleet jotkut tarkkislaiset tai amikset, vaan mielenkiintoiset, keskustelutaitoiset pojat. Ja koulun suosituimmat eivät olleet häiriköitä, vaan jotain muka hyvännäköisiä urheilijoita. Itse tykkäsin aina taiteilijaluonteista, kaikki tietokonenörtit kiersin kaukaa - moni niistä nörteistä oppi käyttämään deodoranttiakin vasta 25-vuotiaana...

Mutta vietinkin nuoruuteni Lapissa. Ehkä sillä oli jotain vaikutusta asiaan...