Köyhät, kelpaisiko nyt se entinen hiljainen poika?

Silloin joskus yläasteella ja vähän vielä lukiossakin aina naureskeltiin niille hikipinkoille tietokonenörteille. Itseäni ja ystäväpiiriäni kiinnostivat vain kaljaa kittaavat, tupakoivat ja baareissa viihtyvät rentut kun niissä oli jotenkin enemmän särmää. Vähän meitä vanhempiakin taisivat usein olla. Amistenkin kanssa tykättiin toisinaan pyöriä ja ajella datsunilla pitkin kaupunkia karvanopat auton ikkunassa heiluen. Nyt lähemmäs nelikymppisenä olen saanut tietää että nuo silloiset nörtit ovat nykyään järjestään juristeja, lääkäreitä ja insinöörejä, onpa yksi sydänkirurgikin. Ne rentut ovat kaikki kuolleet jo aikoja sitten viinaan tai huumeisiin. Ne, joissa vielä henki pihisee, istuvat edelleenkin 20 vuoden jälkeen siinä samassa baarissa tiskillä olutta hörppimässä. Mitään ei ole elämässä saatu aikaiseksi. Tämä on nyt vähän yleistettyä mutta kyllä siinä vähän totuudensiementäkin on. Itse olen päätynyt kimppaan ihan tavallisen miehen, näiden kahden välimuodon kanssa ja hyvä näin.

Kai maailmassa on muitakin kuin jotain luokan hiljaisia nörttejä ja päihdeongelmaisia renttuja? Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki miehet ovat jotain ihan muuta kuin tällaisia ääripäitä. Ja minun nuoruudessani halutuinta poikaystävämateriaalia eivät olleet jotkut tarkkislaiset tai amikset, vaan mielenkiintoiset, keskustelutaitoiset pojat. Ja koulun suosituimmat eivät olleet häiriköitä, vaan jotain muka hyvännäköisiä urheilijoita. Itse tykkäsin aina taiteilijaluonteista, kaikki tietokonenörtit kiersin kaukaa - moni niistä nörteistä oppi käyttämään deodoranttiakin vasta 25-vuotiaana...

niin huomaat että lopussa kirjoitan: Tämä on nyt vähän yleistettyä mutta kyllä siinä vähän totuudensiementäkin on.

Hieman sisälukutaitoa, pliis.

Otin sen luokan hiljaisen nörttipojan, josta tuli sittemmin kohtuullisen varakas aikuinen mies.

Ja liika hiljaisuuskin tuntui karisevan aikuistumisen myötä :D

ystäväni on kotoisin samasta pitäjästä, josta mieheni. Olivat siis rinnakaisluokalla ala-asteella/yläasteella ja ei sattumoisin ikinä nähnyt miestäni, kun me treffattiin.

Näki ekan kerran vasta häissä. Appivanhemmat vaikutti tutuilta ja kysyi häitten jälkeen mistä mies on kotoisin. Sama syntymävuosi ja kysymysmerkkejä riitti.

Pari kk meni ja ystäväni otti yhteyttä ja sanoi nyt vasta muistaa mieheni. Todellakin se eturivin nörtti.

On siitä kasvanut 20 cm, on nyt, no joku voisi sanoa jopa komea ja tienaa 3 x enemmän mitä mä.

Ja maailman paras mies ja maailman paras isä.