Parisuhde puuduttaa

Mies ei ole puhuja eikä pussaaja, sen tiesin enkä sen odota muuttuvan.



Mutta olen kyllästynyt niin moniin asioihin, enkä enää jaksa niistä edes sanoa. Minä kannan vastuun monella tavalla yksin arjesta, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Valituksistani huolimatta tilanne oikeastaan on vain pahentunut.



Mietin jo lähes päivittäin, miksi minä haluaisin olla mieheni kanssa avioliitossa? Tiedän, että olen hänen kanssaan koska meillä on lapsia, enkä haluaisi lasten takia rikkoa kotia. Mutta jos olisin ITSE vaikka mielummin yksin?



Tiedän myös, että vaikka en aktiivisesti hakisi eroa, se on tätä menoa oven takana. En voi olla jossain vaiheessa ihastumatta muihin jos en koskaan tunne olevani rakastettu ja huomioitu kotona.



Uskon kyllä, että mieheni minua rakastaa, mutta hän ei täytä odotuksiani kumppanuudesta. Minun on myös tässä tilanteessa häntä vaikea arvostaa, kunnioittaa ja haluata.



Parisuhdeterapia on pois suljettu vaihtoehto, syistä joita on turha tässä käydä tarkemmin läpi.



Mitä te tekisitte minun asemassani?